Silmätikku

Ossi Nymanin esikoiskirjan päähenkilö oli töitä välttelevä nuori mies. Nyt hänellä on vielä rajumpi aihe.

Hän 09.08.2019 06:00
Teksti Virpi Salmi Kuvat Aapo Huhta
Kirjailija Ossi Nyman kuvattiin Helsingin Itä-Pasilassa.
Kirjailija Ossi Nyman kuvattiin Helsingin Itä-Pasilassa.

Puulaudoilla on esillä runsaita katkarapuleipiä ja kiiltäviä vadelmaleivoksia, jäälatteen saa neljää erilaista makusiirappia, valaisimet ovat kuparinhohtoisia ja pöydissä istuu iäkästä väkeä iltapäiväviineillä.

”Tykkään tällaisesta luksuksesta. Olisin hyvä aatelinen, joisin vain kahvia, olisin ja lukisin”, kirjailija Ossi Nyman sanoo.

Ulkoilutakkiin ja sinisiin vaelluslenkkareihin sonnustautunut kirjailija on polkenut entiseen lempikahvilaansa Munkkivuoren Fazerille kolmevaihteisella Tunturillaan Maunulasta, jossa nykyään asuu.

Täällä hän istuskeli muutama vuosi sitten, kun asui Haagassa ja kirjoitti esikoisromaaniaan Röyhkeys (Teos). Se kertoo työttömästä nuoresta miehestä, joka muistuttaa paljon kirjailijaa itseään.

Esikoisen ilmestyttyä syksyllä 2017 Nyman rysähti kertalaakista julkisuuteen. Kohu sai alkunsa Helsingin Sanomien haastattelusta, jossa Nymanin kerrottiin olevan ”ideologisesti työtön”.

Haastattelussa hän sanoi muun muassa, että ”koko aikuisiän olen taistellut työkkärin kanssa ja yrittänyt pysyä poissa töistä, että saisin tehdä mitä itse haluan, mutta saisin silti työmarkkinatukea” ja kertoi, että varmimmin ei joudu töihin, kun työhaastattelussa kertoo tulleensa paikalle, koska ”työkkäri pakotti”.

Tuolloin Sipilän hallituksen työtunteja lisäävä ja lomarahoja leikkaava kiky-sopimus oli ensimmäistä vuotta käytössä ja työttömien tukia kiristävä aktiivimalli oli astumassa voimaan seuraavan vuoden alussa.

Nymanin näkemykset närästivät laajasti. Kriittistä kantaa otettiin lehtien pääkirjoitus- ja mielipideosastoilla. Nyman kutsuttiin paneelikeskusteluun, jossa Pentti Linkola paheksui Nymanin laiskuutta. Uudenmaan TE-toimisto ilmoitti lopettavansa Nymanin tukien maksun ennen kuin se edes sai selvityksen hänen työttömyydestään. Nymanista tuli Suomen virallinen laiskamato ja töiden välttelijä.

Tosin romaania myös arvostettiin ja kiiteltiin ja se oli ehdolla Helsingin Sanomien esikoisromaanikilpailussa.

Parin vuoden takainen kohu saa Nymanin haikeaksi.

”Olihan se mahtavaa saada niin paljon huomiota. Arvasin kyllä, miten kirjaan suhtaudutaan, mutta en osannut odottaa, että mittakaava olisi noin iso. Tietyllä tavalla aloin kuitenkin kirjoittaa siksi, että saisin julkisuutta.”

Nyman ei usko, että uusi romaani saa samassa mitassa huomiota. ”Ainakin valmistaudun siihen niin, ettei tulisi kauheaa pettymystä.”

Herkulliset ainekset kohuun Nymanin Patriarkaatissa (Teos) kyllä on.

 

”Nainen lähestyi kivisiä portaita, jotka nousivat alhaalta puistosta kirkon taakse. Minä kiihdytin kävelyäni, kunnes suoristin sormeni ja painoin ne yhteen kuin pikajuoksija ja aloin juosta täyttä vauhtia kohti naista. Näin mielessäni kuinka hyppäsin naisen selkään. Hän ei ehtinyt nostaa käsiään tarpeeksi ylös, vaan kaatui kasvoilleen graniittiportaiden päälle. Kuulin kuinka hänen leukaluunsa murtui ja hänen etuhampaansa kirskahtivat kiveä vasten.”

Patriarkaatin päähenkilö on sarjamurhaaja, joka tappaa naisia, koska ei muutenkaan osaa olla heidän kanssaan. Minäkertoja on kasvanut isättömänä, saanut seksuaalisuuskasvatuksensa pornosta, on yksinäinen ja katsoo naisia näistä lähtökohdista, omien tarpeidensa täyttäjinä.

”Sarjamurhaajat ovat kiehtoneet minua pitkään. Miten he pystyvät elämään tekojensa kanssa ja miten heistä kehittyy niin taitavia valehtelijoita, että he melkein voivat muuttaa todellisuutta”, Nyman sanoo.

Aiheeseen hän on perehtynyt siinä määrin, että kirjan lukeminen tekee välillä pahaa. Taustatöiksi Nyman on lukenut true crime -kirjallisuutta, katsonut sarjamurhaajien haastatteluja ja nähnyt sarjamurhaajaunia.

”Aloin nähdä kirjoitusprosessin aikana unia, että olen murhannut jonkun ja uhri löytyy vuosien päästä. Unessa en koskaan tuntenut syyllisyyttä teosta, vaan olin vain hätääntynyt, kuinka selviän siitä jäämättä kiinni.”

Nyman kertoo kustannustoimittajansa Jussi Tiihosen arvelleen, ettei Nymanilla ollut romaania kirjoittaessa ainuttakaan hauskaa hetkeä. Kommentti kertoo paljon Patriarkaatin tunnelmasta, mutta on kirjassa huumoriakin, tai sellaiseksi luettavaa, jos osaa etsiä.

Kirjan päähenkilö intoutuu välillä luennoimaan esseetyyppisesti esimerkiksi E.T.– ja Vertigo-elokuvien perimmäisistä sanomista tai siitä, kuka oikeastaan on Jeesuksen isä ja kuinka hänet siitettiin. Ne voi lukea ironisena kommenttina mieskirjallisuuden pönkeään luennointiperinteeseen, jossa romaanien päähenkilöt intoutuvat selostamaan sivuja säästelemättä näkemyksiään elokuvista, musiikista, uskonnosta tai vaikka filosofiasta. Sellaisia voi lukea esimerkiksi norjalaisen Karl Ove Knausgårdin kirjoista. Mieleen tulee myös amerikkalaisen Bret Easton Ellisin Amerikan Psyko.

Mutta kirjan voi lukea myös niin, että siitä saavat aihetta suuttua niin feministit kuin uskovaisetkin.

Nyman kohauttaa olkaansa ja hymyilee.

”Monet ovat nykyisin herkällä tuulella, mutta mielestäni poliittinen korrektius ei ole siihen ratkaisu. Buddhalaisuudessa on täydellisen puheen käsite. Se tarkoittaa sitä, että kun opimme puhumaan myötätuntoisemmin, mistä tahansa voi puhua. Emme vain osaa sitä vielä.”

 

Ossi Nyman pyrki eduskuntaan feministien listalta.

Ossi Nyman pyrki eduskuntaan feministien listalta.

Nimi on oleellinen osa Nymanin romaaneja.

”Kun opiskelin kirjoittamista Viita-akatemiassa Tampereella, opettajani Kullervo Järvinen sanoi, että kirjan nimi ei saa olla pelkkä etiketti, vaan sen pitää avata kirjaan jotain uutta näkökulmaa.”

Esikoisromaanin päähenkilö on kaikkea muuta kuin röyhkeä, jos ei sitten laske röyhkeydeksi halua elää tekemättä töitä. Patriarkaatin voi tulkita tarkoittavan sitä, että nykyisessä sukupuoliroolijärjestelmässä kasvaa onnettomia miehiä, jotka epäonnistuvat toteuttaessaan mielikuvaa tosimieheydestä, jota itse asiassa ei ole olemassakaan.

Romaanissa vilahtaa hahmo, joka muistuttaa Nymania itseään mutta on itse asiassa esikoisromaani Röyhkeyden päähenkilö. Hahmo kirjoittaa kirjaa suomalaisesta sarjamurhaajasta ja sanoo, että elämme sellaisia aikoja, että jos aikoo kirjoittaa jotain miesten ja naisten välisistä suhteista, on kirjoitettava miehestä, joka murhaa naisia.

Mitä se tarkoittaa?

”En nyt halua kuulostaa miltään Martti Syrjältä…”

Nyman viittaa Ilta-Sanomissa kesäkuussa julkaistuun Eppu Normaalin haastatteluun, jossa yhtyeen jäsenet valittelivat, että Suomessa rajoitetaan nykyään sananvapautta kuin Neuvostoliitossa konsanaan.

”Mutta jos ei tänä päivänä halua suututtaa ketään, on tehtävä selväksi, että romaanin päähenkilö on paha ja siksi tekee ja ajattelee noin. Romaani kertoo myös omista suurimmista painajaisistani ja peloistani.”

”On ihan väärin sanoa, että kirjoittaminenkin on kovaa työtä. Se perustuu ajatukseen, että kaikkien pitäisi kärsiä yhtä paljon.”

Parikymppinen Nyman oli käymässä isänsä luona Oulussa ja oli tylsistynyt. Hän meni isän kirjahyllylle ja otti sieltä Pentti Saarikosken Nuoruuden päiväkirjat.

”Se oli hetki, jolloin ryhdyin lukemaan vakavaa kirjallisuutta. Tajusin, että näinkin voi tehdä, kirjoittaa omista ajatuksistaan näin suoraan.”

Aluksi Nyman luki sen, mitä Saarikoski mainitsi lukeneensa. Kuten James Joycen Odysseuksen ja Søren Kierkegaardin Viettelijän päiväkirjan.

Silloinen tyttöystävä luki Herman Hesseä, joka avarasi myös Nymania.

”Hessen romaaneista löysin ensimmäistä kertaa kaltaisiani ihmisiä, jotka halusivat myös vain haahuilla ja vältellä töitä. Kaikki tuntemani ihmiset halusivat käydä koulua ja mennä töihin.”

Nyman saattaa tarkoituksella liioitella omaa työnvälttelyään, mutta sanoo edelleen haaveilevansa siitä, ettei tekisi mitään, ei edes kirjoittaisi.

”Sen sijaan on ihan väärä perustelu, että kirjoittaminenkin on kovaa työtä. Se perustuu ajatukseen, että kaikkien pitäisi kärsiä yhtä paljon, ja jos joku säästyy kärsimykseltä, se on väärin. Luulen, että ihmiset ovat kateellisia sille vapaudentunteelle, että joku pystyy tyytymään niin vähään.”

Esikoisromaanin nostama kohu ei realisoitunut valtaisaksi myynniksi. Röyhkeyttä on Nymanin oman arvion mukaan myyty parituhatta kappaletta, ihan kelpo määrä suomenkieliselle esikoiselle. Hän on silti edelleen välillä työtön, kun apurahakaudet loppuvat.

Tällä hetkellä töitä on: Nyman käsikirjoittaa elokuvaa esikoisromaanistaan yhdessä ohjaaja Ville Jankerin kanssa. Siihen kirjoitetaan mukaan myös kirjan synnyttämä kohu. Elokuvan kuvaukset on tarkoitus aloittaa ensi vuonna.

Keväällä Nyman oli Feministisen puolueen eduskuntavaaliehdokkaana Helsingissä. Ratkaisun motiivina oli nyt yhdeksänkuinen tytär. Nyman on uusperheen isä, puolisolla on myös seitsemänvuotias lapsi.

”Liityin puolueeseen ja minua pyydettiin heti eduskuntavaaliehdokkaaksi. Ajattelin, että tämä on suuri kunnia, mutta aika pian tajusin, että kaikilla on hirveä pula ehdokkaista ja siksi ketä tahansa pyydetään ehdolle.”

Puolueeseen liittyessään Nyman kuvitteli feminismin tarkoittavan sitä, että vallassa olevat miehet korvataan naisilla. Sitten hän luki puolueohjelman ja ymmärsi, että Feministinen puolue ajaa tasa-arvoa.

”Toivoin, että pääsen taistelemaan naisten puolesta, mutta ei se niin mennytkään. Ehdokkuus oli kiinnostava kokemus, mutta myös aika hirveää. Olisi pitänyt myös mainostaa kamalasti itseään enkä oikein hallitse sitä.”

Nyman sai 53 ääntä eikä Feministinen puolue saanut eduskuntavaaleissa yhtään kansanedustajaa.

 

Pianosta kilahtaa karmea riitasointu. Maunulan kirjastossa nuorisojoukko hakkaa ohi kulkiessaan pianoa niin, että väki hätkähtää kuin kauhuelokuvaa katsoessa. Kolme vuotta sitten avattu Maunula-talo on vähän kuin Helsingin keskustan Oodi pienoiskoossa. Paitsi Nymanin mielestä kirjastona toimivampi ja viihtyisämpi. Täällä hän kirjoittaa silloin, kun kotona on liikaa hälinää. Ensin vihkoon ja kotona koneelle.

”Läppärissäni ei ole akkua ollenkaan, joten en voi ottaa sitä minnekään mukaan. Menetelmällä teksti tulee heti aluksi kirjoitettua kahteen kertaan, mikä on hyvä asia.”

Uuden tietokoneen ostaminen ei ole suunnitelmissa. Nyman ei ole shoppailija.

”Käytän loppuun kaiken. Olen tietysti myös ilmastoahdistunut. Olen lopettanut lentämisen enkä osta juurikaan uusia vaatteita. Autoa minulla ei ole koskaan ollutkaan.”

Ilmastoahdistus on hyvin luultavasti myös Nymanin seuraavan romaanin aihe. Sitä hän alkanee kirjoittaa syksyllä, samalla kun jää koti-isäksi.

Perheen myötä on jäänyt entinen suosikkiajanviete, baarissa istuskelu, josta hän kaipaisikin jo eroon, ja tilalle on tullut nykykirjailijoille tyypillisiä harrastuksia, kuten juokseminen ja kuntosali. Lapsen kanssa eläminen on myös ollut ihanaa ja helppoa.

”Onhan tämä aivan kauhea klisee, mutta lapsen syntymä on parasta, mitä minulle on tapahtunut. Lisääntyminen on ihmisen elämän tarkoitus. On vaikea keksiä mitään suurempaakaan.”

Sisältö