Knausgård kirjoitti Taisteluni ja elämä muuttui – ”Olenko sama mies kuin silloin, niinkö sinä kysyit?”
Karl Ove Knausgårdin ei pitänyt olla enää kirjailija. Sen jälkeen syntyi kirjasarja, perhe meni rikki ja tuli avioero.
Puoli kahdeksan aikaan aamulla, syyskuun 2. päivänä vuonna 2011, kirjailija Karl Ove Knausgård kirjoitti viimeisen lauseensa. Se oli ollut hänen mielessään kolme ja puoli vuotta, koko sen ajan, kun hän oli kirjoittanut mammuttiromaaniaan Taisteluni. Kuuteen osaan jaetussa teoksessa norjalainen Knausgård kertoo raadollisen rehellisesti omasta elämästään ja samalla kaikkein läheisimmistä ihmisistään.
Taisteluni päättyy dramaattisesti: romaanin viimeisen osan lopussa Knausgård ilmoittaa, ettei enää ole kirjailija. Kymmenkunta riviä ylempänä hän on kirjoittanut, ettei koskaan anna itselleen anteeksi sitä, mille on perheensä kirjallisuuden takia altistanut. ”Sen olen tehnyt, ja sen kanssa joudun elämään.”
Yhdeksän kuukautta myöhemmin, kesäkuussa 2012, tapasin entisen kirjailijan hänen uudessa kodissaan Ystadin lähistöllä Etelä-Ruotsissa. Vanha skånelainen maalaistalo idyllisine pihapiireineen oli juuri sellainen ympäristö, johon menestysteoksella vaurastuneen, varhaiseläkkeelle jääneen perheenisän saattoi kuvitella asettuvan. Silti jo silloin Knausgård tunnusti kirjoittavansa edelleen.
Saman vuoden lokakuussa Knausgård vieraili Helsingin kirjamessuilla. Vuotta aikaisemmin hän oli pistäytynyt Turussa lähestulkoon tuntemattomana, mutta nyt häntä odottivat pitkät nimikirjoitusjonot. Taisteluni-romaanissaan Knausgård kuvaa toistuvasti, miten hän jännittää esiintymisiä ja haastatteluja, joskus jopa aivan tavallista juttelua tuttujenkin ihmisten kanssa. Helsingissä hän näytti kuitenkin viihtyvän kansainvälisen kirjailijatähden roolissaan.
Ehkä Knausgårdille olisi voinut olla kateellinen. Tai jopa kiukkuinen hänen suurtyöstään – kirjasta, joka totaalisuudellaan tuntuu toisinaan tekevän kirjojen kirjoittamisen tarpeettomaksi. Silti sekä ihailen Knausgårdia että tunnen kiitollisuutta häntä kohtaan. Hänen proosansa auttaa minua ymmärtämään omaa elämääni ja inspiroi kirjoittamaan.
