Hallitus tilasi lähes 100 000 euron tutkimuksen työttömyydestä – Tulos: ”Työttömyys maksaa valtiolle”

Uutisanalyysi: Ei ole uutinen, että työttömyys maksaa. Uutinen olisi se, jos ministeri olisi ratkaissut työllisyysongelman.

Jari Lindström
Teksti
Mikko Niemelä
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Päätöksenteon pitäisi perustua tutkittuun tietoon.

Näin todetaan pääministeri Juha Sipilän (kesk) johtaman valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan verkkosivuilla.

Vuosittain poliittisen päätöksenteon tueksi tilataan noin 10 miljoonalla eurolla erinäisiä selvityksiä ja tutkimuksia verovaroilla. Hankkeet kilpailutetaan. Tutkimuksia toteuttavat eri tutkimuslaitokset ja korkeakoulut.

Idea sinänsä on hyvä, sillä tutkittu tieto on aina perempi vaihtoehto kuin pelkät poliittiset intohimot päätösten taustalla.

Aivan vapaasti tutkijat eivät kuitenkaan tutkimuksia tee, vaan VNK ja ministeriöiden johdot määrittelevät aihealueet ja käytännössä tutkimusasetelmat.

Tutkimusten tulokset ja johtopäätökset voivatkin olla välillä hämmentäviä.

Esimerkiksi 21. tammikuuta 2019 julkaistu tutkimus panee pohtimaan, toteutuuko tilaustutkimusten idea aina ja hyötyykö poliittinen päättäjä ”tutkitusta tiedosta”. Ja ennen kaikkea: hyödyttääkö tilaustutkimus myös työn maksajaa, eli veronmaksajia?

Työttömyyden laajat kustannukset -raportista käy nimittäin ilmi, että työttömyys tulee valtiolle kalliiksi ja työllisyys puolestaan toisi Suomelle säästöjä.

Kuka on yllättynyt?

Pellervon taloustutkimuslaitoksen tekemässä tutkimuksessa kerrotaan, että työttömyyden suorat kustannukset yhteiskunnalle ovat noin 5,6 miljardia euroa vuodessa.

Kyseisen tiedon saa, kun julkisista lähteistä (esimerkiksi valtion budjetista) laskee työttömyysturvaan ja työvoimapalveluihin käytetyt rahat. Samalla metodilla poliitikko, tutkija tai toimittaja saa selville toimeentulotukien ja asumistukien kustannukset.

Ehkä erikoisin luku raportissa on arvio verotulojen ja työttömyysvakuutusmaksujen menetyksistä. Tutkimuksen mukaan valtio menettää työttömyyden seurauksena verotuloja ja muita maksuja 4,1 miljardia euroa vuodessa.

Mitä päätöksentekijä tekee tällaisella tiedolla ja miten tämä tieto auttaa ratkaisemaan työttömyyttä? Vai onko tutkimus vain hyvä koukku medialle ja uuden työllisyyspoliittisen hokeman alku?

 

Ja kyllähän media tarttui koukkuun ja alkoi hokea työttömyydestä aiheutuvaa 10 miljardin laskua.

Iltalehti revitteli otsikossaan: Pysäyttävä tutkimustulos: Työttömyys maksaa Suomelle 10,8 miljardia euroa vuodessa. Ja Talouselämä peesasi: Nyt se on laskettu: Työttömyys maksaa Suomelle yli 10 miljardia joka vuosi.

Turun Sanomissa työministeri Jari Lindström (sin) sai ripauksen poliitikolle arvokasta medianäkyvyyttä. Olihan Lindström käytännössä tutkimuksen tilaaja.

”Suomella ei ole varaa näin suureen kuluerään vuosittain. Ei, vaikka viime vuosina työvoiman vahvistunut kysyntä ja aktivointitoimet ovat vähentäneet työttömien määrää selvästi, ministeri selosti medioille lähettämässään tiedotteessa.

Sitä ministeri Lindström ei kuitenkaan viitsinyt korostaa, mitä tutkimuksen toteuttaja, PTT:n tutkija Olli-Pekka Ruuskanen kirjoitti tutkimuksen tiedotteessa.

”Tulokset ovat suuntaa-antavia, koska laskentoihin liittyy lukuisia rajoitteita.”

Ministeri Lindström ei myöskään maininnut sitä, paljonko uusi rajoitettu tieto maksoi veronmaksajille. Hankepapereiden mukaan hintaa tutkimukselle kertyi lähes 100 000 euroa.

”Tietoa voidaan käyttää esimerkiksi palveluiden kohdentamisessa.”

Suomen Kuvalehti kysyi tutkimuksen hyödyistä työministeri Jari Lindströmiltä ja hänen esikunnaltaan työ- ja elinkeinoministeriössä. Vastaukset antoi kuitenkin neuvotteleva virkamies Hanna Hämäläinen.

Mitä uutta tietoa TEM sai tutkimuksesta?

”TEM sai paljonkin uutta tietoa tutkimuksesta. Työttömyyden kustannukset on aihe, jota ei juuri ole tutkittu eikä niistä ole paljoa keskusteltu.” (toim. huom. On tutkittu ja on keskusteltu säännöllisin väliajoin)

”Perinteisesti työmarkkinoita koskevissa tutkimuksissa on kohdennettu huomiota suoriin vaikutuksiin, eikä katsottu tilannetta kokonaisuutena eri tulokulmista.”

Välilliset kustannukset eli verotulojen menetykset ovat tutkimuksen mukaan 4,1 miljardia euroa vuodessa. Mitä hyötyä on laskea tai arvioida menetettyjä verotuloja, sillä itsestäänselvyys on, että työttömyys maksaa ja valtio saa vähemmän verotuloja?

”Tässä tutkimuksessa saatiin tarkempaa tietoa eri työttömien ryhmien kustannuksista ja mahdollisista säästöistä heidän työllistyessään. Vaihtelu muun muassa opiskelijoiden ja pitkäaikaistyöttömien välillä on todella suurta. Ja vaikka tieto kustannuserosta tuntuu itsestäänselvyydeltä, ei tarkempia lukuja ole aiemmin ollut käytössä.” (toim. huom. Luvut eivät ole tarkkoja. Tämä todetaan tutkimuksessa.)

Mihin tietoa aiotaan käyttää?

”Tietoa voidaan käyttää esimerkiksi palveluiden kohdentamisessa, politiikan ja toiminnan painopisteitä asetettaessa ja suuntaamisessa. Vaikuttavuuden arviointi on keskeinen osa kaikkea politiikkaa ja toimintaa.”

Millä tavoin uusi tieto vähentää perusongelmaa eli työttömyyttä?

”Perusongelma on tosiaan työttömyys. Sen alentamisen vuoksi tämäkin tutkimus tehtiin. Paremman ja ajantasaisemman tiedon turvin tulevaa toimintaa ja politiikkaa on helpompi suunnitella ja harjoittaa.”

Nyt siis odotamme poliittisia tekoja, sillä työttömyys on edelleen yksilön kannalta tragedia ja yhteiskunnallinen ongelma, joka maksaa valtiolle X euroa rahaa joka vuosi.