Häh – mitä yrityksissä tapahtuu? Posti ulkoiluttaa vanhuksia, OP perustaa sairaaloita ja Norwegian lainaa rahaa
Maailmankirjat eivät ole sekoittumassa vaan palaamassa kohti vanhaa järjestystä.
Tesla Model S, täyssähköauto, kaartaa hiljaisesti OP-ryhmän uuden pääkonttorin pihakiveykselle Helsingin Vallilassa.
Rakennuksen ikkunan takana kiiltää pankin futuristinen, paperiesitteistä ja perinteisistä tiskeistä riisuttu paikalliskonttori.
Auto on rapainen, mutta palvelumyyjä Edmund Lundin hymy on leveä – hän on juuri käynyt ajamassa Vantaalla esittelykierroksen yrittäjäasiakkaan kanssa. Kuten esittelyissä yleensä, on päästelty pätkä moottoritietä mutta kaarreltu myös sivuteitä, lauhassa säässä kuraantuneita.
Asiakas on jäänyt harkitsemaan. OP:n uuden leasing-palvelun kautta saisi Teslan käyttöön edullisimmillaan 1 237 euron kuukausimaksulla, pikkuisen sähkö-Renaultin jo 488 eurolla.
OP-ryhmä perustaa sairaalaketjun.
OP ryhtyy vuokraamaan autoja.
OP on kiinnostunut lääkejakelusta.
Niinpä: OP-ryhmä aikoo muuntautua monialaiseksi palveluyritykseksi, se tiedotti pörssitiedotteessaan kesällä 2016. Jo vanhastaan ryhmä on perinteisen pankkitoiminnan ohella välittänyt kiinteistöjä ja myynyt vakuutuksia.
Samaan aikaan toinenkin suomalaisen arjen instituutio on murtautumassa ulos roolistaan.
Posti ryhtyy leikkaamaan nurmikoita.
Posti alkaa ulkoiluttaa vanhuksia.
Posti laajentaa hoivapalveluihin.
Maailmalta kuuluu samantapaisia uutisia:
Internet-yhtiö Google ryhtyy valmistamaan autoja.
Nettikauppa Amazon toi markkinoille oman älypuhelimen.
Norwegian tarjoaa edullista lainaa (lentoyhtiön tutuissa väreissä).
Mikseivät yritykset ymmärrä pysyä lestissään, siinä minkä parhaiten osaavat?
Monialaistuminen on paluuta 1800-luvulle.
Maailmankirjat eivät ole sekoittumassa vaan palaamassa kohti vanhaa järjestystä. Taloushistoriassa monialaistuminen on oikeastaan paluuta 1800-luvulle asti.
Suomessa silloiset kauppahuoneet olivat perheiden omistamia monialayhtiöitä, joiden ytimenä oli ulkomaankauppa.
Kasvavaan kaupantekoon oli luonnollista varustaa omat laivat.
Laivoihin saatiin vientitavaraa puusta. Puutavaraa voitiin ostaa, mutta vielä parempi oli hankkia tai perustaa oma saha.
Saha tarvitsi koneita ja osia. Niin laajennuttiin konepajateollisuuden alalle. Omista konepajoista oli hyötyä myös silloin, kun laivatkin päätettiin rakentaa itse.
Yhden toimialan suuret firmat olivat poikkeuksia.
Esimerkiksi sahuri tuotti jätteenä suuria määriä sahanpurua. Kun puru keksittiin jalostaa selluksi, sahan oli luontevaa yhdistyä sellutehtaan kanssa. Seuraavaksi todettiin, ettei sellua kannata viedä ulkomaille, vaan se on järkevää jalostaa itse paperiksi asti. Koneet piti jonkun rakentaa, joten siihenkin saumaan sopi oma konepajateollisuus.
Suuryhtiö Rosenlewkin aloitti porilaisena kauppahuoneena ja päätyi seuraavalla vuosisadalla moneen kotiin kodinkonemerkkinä.
Koska isot yritykset olivat useimmiten perheyhtiöitä, ne hakivat mieluummin säilyvyyttä kuin suurinta tuottoa. Monialaisuus oli siis yhtiöltä myös järkevää taloudenpitoa, varautumista yhden alan huonoon suhdanteeseen jota toiset alat saattoivat paikata.
”Se on ollut ikään kuin yksityistaloutta”, sanoo Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian professori Markku Kuisma. ”Yhtiö on ollut lähellä omaa lompakkoa ja omaa elämänhallintaa. Siksi tasapainottaminen on ollut tärkeää.”
Toispolviseisonta on terveelle helppo asento, mutta keski-ikäisen miehen kasvoilta näkee, että tasapainon pitäminen tekee tiukkaa.
Ollaan kuntosalilla Helsingin Pikku-Huopalahdessa, OP-ryhmään kuuluvassa Pohjola Sairaalassa.
Fysioterapeutti korjaa miehen asentoa.
Kuntosalilta voi halutessaan kävellä suoraan OP:n palvelutiskille selvittämään sairausvakuutusasioitaan.
Ellei ole pysynyt nimien muutostahdissa mukana, tiskillä se kyllä selitetään: ennen olivat Osuuspankit ja Pohjolan vakuutukset. Sitten Pohjolan nimi katosi ja muuttui OP Vakuutukseksi. Elokuussa 2016 Pohjolan nimi herätettiin henkiin sairaalaketjun nimessä. Sairaalat ovat jo Helsingissä ja Tampereella, uudet avataan pian Oulussa, Kuopiossa ja Turussa.
Vakuutustiskiltä ortopedin vastaanotolle kävellessään voi kävellä ohi arvotaiteen rivistön – OP-ryhmän taidesäätiön kokoelmia.
Fokusointi, fokusointi, fokusointi.
Suuret yritykset toimivat toiseen maailmansotaan asti monialaisina, koska se oli luonnollista.
Sodan jälkeen Yhdysvaltain kauppatieteilijät alkoivat muodostaa vahvoja liikkeenjohto-oppeja ja teorioita. Ne omaksuttiin Suomessakin. Monialaisuudesta tuli virallinen viisaus, tieteellisestikin perusteltu tapa organisoida liiketoiminta järkevästi, professori Markku Kuisma sanoo.
Ajattelutapa oli mahdollinen niin kauan kuin valtiot hankaloittivat pääoman liikkeitä rajojen yli. Sitten pääomat vapautettiin. Pelin logiikka meni uusiksi.
Pääoma alkoi haravoida mantereita etsien sijoitukselle parasta mahdollista tuottoa. Sijoittajan ei ollut mitään järkeä makuuttaa rahojaan yhtiössä, josta sai viiden prosentin tuottoa, kun jostain toisesta sai kymmenen prosenttia.
Yrityksille tuli tärkeäksi osoittaa sijoittajille tai omistajille, että ne pystyvät tuottamaan pääomalle optimaalista voittoa. Yritysten oli keskityttävä omiin vahvuuksiin.
Fokusointi, fokusointi, fokusointi. Siitä puhuttiin 1980–1990-luvun yritysmaailmassa. Suomessa esimerkiksi UPM ja Stora Enso karsivat rönsynsä kuten metalliteollisuuden pois, ja jos metsään keskityttiin, sieltäkin etsittiin vahvimmat alat. Myös monialaiseksi paisunut Kone keskittyi hisseihin ja liukuportaisiin ja nousi menestystarinaksi.
”Nyt olemme eläneet pari–kolmekymmentä vuotta tässä maailmassa”, Kuisma summaa. ”On nähty keskittyminen yhteen vahvaan toimialaan, mikä on lyhyt periodi pitkässä yrityshistoriassa.”
Palataanko monialaisuuteen? Ainakaan rahoitusmaailma ei ole muuttunut niin, että pitäisi. Ei ole tapahtunut sellaista logiikan muutosta kuin pääomien vapauttaminen 1980-luvulla oli.
Nykypäivän OP-ryhmää ja Postia yhdistääkin selvimmin pienenemisen pelko – niiden perinteiset toimialat ovat kuihtumassa.
OP-ryhmän tunnusluvut ovat kaikkea muuta kuin kuihtuvat. Vuosina 2011–15 sen voitto kasvoi reilusti vuosi vuodelta ja se teki yhteensä 3,8 miljardia euroa voittoa. Suomalaisista 3,9 miljoonaa on OP-ryhmän asiakkaita.
Silti: ”Käymme läpi kaikkien aikojen suurinta murrosta”, kirjoitti pääjohtaja Reijo Karhinen OP:n omistaja-asiakaslehdessä keväällä 2016. ”Mihin pankkeja ylipäänsä enää tarvitaan?”
Tammikuun 1. päivänä 2018 astuu voimaan uusi eurooppalainen maksupalveludirektiivi. Se velvoittaa pankit luovuttamaan asiakkaidensa tilitiedot kilpailijoilleen. Pankkisalaisuus ei vaarannu, mutta muutos synnyttää nettiin näppäriä maksutapoja, ennustetaan. Pankin saamat tulot maksuliikenteestä supistuvat.
Mutta se on vain yksi pankkien haasteista. OP-ryhmän digitalisaatiosta ja asiakaskokemuksesta vastaava johtaja Harri Nummela vertaa digitalisaation tulevaa vaikutusta median murrokseen, joka on jo pitkällä. Lukijat ovat vaihtaneet painetun lehden nettiin. Yhtä perusteellinen muutos koskee kaikkia toimialoja, joilla tuote tai palvelu on muutettavissa digitaaliseen muotoon.
Osuuspankin Ritva Riviasiakas on ihmeissään. On pankkitili, asuntolaina, autovakuutus ja kotivakuutus eikä tarvetta vaihtaa niitä muualle. Arki rullaa, eikä hän mitään muuta kaipaa. Miten Ritva hyötyy pankkinsa radikaalista monialaistumisesta?
”Me uskomme, että ihmisten käyttäytyminen ja palvelutarpeet tulevat olemaan voimakkaassa murroksessa”, Harri Nummela sanoo.
Pankki- ja vakuutuspalvelut ovat jatkossakin OP-ryhmän perusta, Nummela vakuuttaa. Mutta tulevaisuudessa asiakkaat haluavat uusia ratkaisuja samoille elämänalueille, joissa pankki on jo nyt mukana.
Otetaan esimerkiksi autoilu. Tällä hetkellä pankki tekee sen mahdolliseksi rahoittamalla auton ja vakuuttamalla sen.
Mutta OP:ssa ajatellaan, että uusi asiakaspolvi ei välttämättä halua omistaa autoa, vaan hankkia sen palveluna. Ehkä uusi sukupolvi on kiinnostunut yhteiskäyttöautosta. Tai ehkä se haluaa liikkua kuukausihinnalla, jota vastaan saa käyttää yhteiskäyttöistä autoa, julkista liikennettä ja taksia.
Asiakkaat eivät enää tarvitsisi autolainoja ja -vakuutuksia, mutta he tarvitsisivat jotain muuta eikä heitä haluta menettää.
”Monialaistumisessa ei ole sen kummallisemmasta kyse kuin että haluamme seurata asiakkaiden tarpeiden muutoksia.”
Epäluuloinen Ritva Riviasiakas muistaa myös pankkien finanssiseikkailut 1980-luvulla ja 1990-luvun pankkikriisin. Kuinka hänet rauhoitetaan?
”OP-ryhmän perus-dna:ssa on ammattitaitoinen riskienhallinta”, Nummela sanoo.
”Kun OP-ryhmä on kertonut muuttuvansa monialaiseksi palveluyritykseksi, on kyse ennemminkin kymmenen kuin viiden vuoden muutosprosessista. Me emme ole tekemässä radikaaleja äkkikäänteitä, vaan haluamme varmistaa, että meillä on 10–15 vuodenkin päästä asiakkaidenkin silmin katsottuna olemassaolon oikeutus.”
Asumisen palvelutkin OP-ryhmä aikoo ottaa tulevaisuudessa entistä laveammin. Nykykoteja OP välittää, lainoittaa ja vakuuttaa.
Nummela ei vielä kerro, mitä OP suunnittelee.
”Itse kukin voi miettiä, mille muille asumiseen liittyville palveluille ihmisillä olisi tarvetta ja kiinnostusta.”
Haravoinnille? Sen tosin lanseerasi jo Posti viime kesänä.
Posti on uusien toimialojen haussa enemmän pakkoraossa kuin OP-ryhmä. Digitalisaatio romahdutti paperisen postin määrän. Vireillä oleva postilain uudistus uhkaa pakottaa Postin luovuttamaan osoiterekisterinsä kilpailijoilleen jo tänä vuonna. Postiväkeä on irtisanottu ja lajittelua uudistettu, mutta jakelu on alkanut takuta.
Kun Posti samaan aikaan hakee uusia tulonlähteitä erilaisten aputöiden ja hoivaamisen alalta, ovat vitsiniekat riemuissaan.
”Mummon lähettämä rahakuori ei ole tullut vieläkään”, valitti pilapiirroksen hahmo postialan ammattiliiton lehdessä joulukuussa 2016.
”Ja minä menin juuri antamaan postinjakajan haltuun koko mummon”, kauhistuu kaveri.
Tammikuussa 2017 Posti alkoi tarjota pakettihinnoiteltua ulkoiluseuraa esimerkiksi vanhuksille. Samoihin aikoihin se ilmoitti ostaneensa kotihoitoyritys HR Hoivan, joka jatkaa Postin tytäryhtiönä. Ateriakuljetuksia postilaiset ovat hoitaneet monessa kunnassa jo vuosia.
Postille uudet toimialat eivät sinänsä ole mitään uutta. Jo 1980-luvulla, kun Posti ei vielä ollut liikelaitos saati julkinen osakeyhtiö, kuntien sosiaalitoimet ostivat Postilta syrjäseuduille palveluita. Kauppakasseja kuljetettiin silloinkin, ja postikonttorissa saattoi olla valikoima kirjaston kirjoja ja reseptivapaita lääkkeitä, joita Posti myös toimitti tarvitseville. Työvoimatoimistonkin virkaa postit paikoin hoitivat.
Tavallaan Posti palaa aputöineen vieläkin kauemmas historiassaan. 1900-luvun alkupuolella syrjäseutujen postinkantajat olivat tuttuja taloissa ja toimittivat pieniä palveluksia. Samaa perusasetelmaa Posti hyödyntää nytkin: postinkantaja käy joka tapauksessa ihmisen luona.