Ehdokas Sauli Niinistö, painaako suosikin viitta harteillanne?
Sauli Niinistön kampanjan tukipisteinä toimivat edellisvaalien tapaan ehdokkaan omat nimikkokahvilat. Helsingin Café Niinistö avattiin marraskuun puolivälissä. Kuva Ari Heinonen.
Karkkilan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Timo Palenius (kok) joutuu tekemään nopean päätöksen. Sauli Niinistön vaalitilaisuudelle on varattu liian pieni tila, ja paikat loppuvat kesken, kun osa yleisöstä seisoo vielä kahvijonossa. Paleniuksen ei auta kuin pyytää emäntiä avaamaan vanhan seuratalon juhlasali ja ohjaamaan vieraat sinne.
Karkkilassa Niinistö on urheilutermein vieraskentällä. Viimeksi hän ylsi täällä ensimmäisellä kierroksella vain vajaan kahdeksantoista prosentin kannatukseen. Finaalissa Tarja Halonen sai lähes kaksi kolmasosaa äänistä.
Vasemmiston asema ei ole vanhalla tehdaspaikkakunnalla enää yhtä vahva kuin ennen, kun kaupunki vielä tunnettiin kautta maan ”Punaisena Karkkilana”. Kynnys äänestää kokoomusta on silti yhä korkea. Vasemmistoliiton romahduksesta ovat hyötyneet lähinnä perussuomalaiset.
Timo Soinia (ps) pidetään nytkin Karkkilassa Niinistön pahimpana kilpailijana. Palenius arvelee, että Niinistö voisi parhaassa tapauksessa saada ensimmäisellä kierroksella nelisenkymmentä prosenttia karkkilalaisista taakseen. Sekä demarien että keskustan rivit rakoilevat kokoomuksen kannalta lupaavasti.
Niinistö tulee paikalle tummansinisessä puvussa ja sinivalkoraitaisessa paidassa, mutta viikonlopun kunniaksi ilman kravattia ja ylin paidannappi auki. Vaalikentillä on oltava yhtä aikaa rento ja riittävän arvokas. Äänestäjillä pitää olla jotain mihin samastua, mutta monille on silti tärkeää, että presidenttiä voi katsoa ylpeänä ylöspäin.
Johtoasemassa Niinistö joutuu miettimään tarkkaan jokaisen sanansa, ettei hän vain tulisi ärsyttäneeksi taakseen ryhmittynyttä sekalaista kannattajakuntaa. Toisaalta hän hyötyy vaalikentillä ennakkosuosikin asemasta, sillä monet tulevat hänen tilaisuuksiinsa jo sen takia, että he haluavat nähdä tulevan presidentin.
Niinistö puhuu ilman papereita ja pienen harkinnan jälkeen myös ilman mikrofonia. Hän lupaa jatkaa ”vakiintunutta” ulkopolitiikkaa, johon kuuluvat aktiivisuus Euroopan unionissa ja hyvät suhteet naapureihin. EU-asiat kuuluvat hänen mukaansa hallitukselle, mutta niiden ja perinteisen ulkopolitiikan välissä on ”harmaa alue”, joka kattaa muun muassa EU:n perus- ja laajentumissopimukset.
”Presidentin on tiedettävä mitä hallitus ajattelee ja hallituksen mitä presidentti ajattelee”, hän selittää.
Niinistö on vuosien ajan seurannut happamana sivusta, kun Jyrki Katainen ja muut kokoomuksen nuoremman polven johtajat ovat ajaneet presidentin valtaoikeuksien kaventamista.
Vuonna 2008 Katainen hyväksytti Tampereella pidetyssä puoluekokouksessa kannanoton, jonka mukaan kokoomus oli valmis antamaan ulkopolitiikan yksiselitteisesti hallituksen johdettavaksi. Niinistö lähetti tuolloin Helsingin Sanomien välityksellä kokoukselle terveiset, että hän kannatti edelleen mallia, jossa presidentti ja hallitus johtavat yhdessä ulkopolitiikkaa.
Kokoomuksen johdossa jouduttiinkin yhteen aikaan miettimään presidentin asemaa myös siitä näkökulmasta, että jos hänestä olisi tehty pelkkä seremoniamestari, Niinistö ei kenties olisi ollut kiinnostunut koko tehtävästä.
Valtaoikeuskeskustelun piti rauhoittua, kun eduskunta teki lopulta perustuslakiin vain pieniä muutoksia. Toisin kuitenkin kävi. Kun ennen keskusteltiin siitä, miten laki kirjoitetaan, niin nyt vain keskustellaan siitä, miten laki luetaan.
Niinistöllä on vanhana juristina tällaisesta pilkunviilauksesta vuosien kokemus, eikä hän arkaile käyttää sitä vaalitaistelussa hyväkseen.
Kissaa ja hiirtä
Niinistö on pelannut kokoomuksen kanssa presidenttiasiassa jatkuvaa kissa ja hiiri -leikkiä jo kolmissa vaaleissa.
Moni puoluetoveri näkee vieläkin painajaisia syksystä 1999, jolloin Niinistö kieltäytyi pitkään emmittyään asettumasta ehdokkaaksi, vaikka suurin piirtein koko puolue oli rähmällään hänen jalkojensa juuressa. Kokoomuksessa pidetään edelleen todennäköisenä, että jos Niinistö olisi tuolloin lähtenyt kisaan, hänet olisi myös valittu presidentiksi.
Kuusi vuotta sittenkin Niinistö teeskenteli vaikeasti saavutettavaa ja panttasi päätöstään kuukausikaupalla. Epätoivoinen Katainen joutui käymään taivuttelumatkalla Luxemburgissa asti, missä Niinistö tuolloin työskenteli.
Edelliskertaisten kokemusten takia kokoomuksessa jouduttiin miettimään myös vaihtoehtoisia ehdokkaita. Tuore europarlamentaarikko Alexander Stubb nosti syksyllä 2004 esiin kenraali Gustav Hägglundin nimen. Kataisen lähipiiriin kuulunut Jari Vilén puolestaan leikitteli ajatuksella, että suurlähettiläs Marjatta Rasista tehtäisiin porvarien yhteisehdokas. Ilkka Kanervalle olisi kelvannut ehdokkaaksi melkein kuka tahansa paitsi Niinistö.
Todellisuudessa kokoomus olisi kuitenkin ollut pahassa pulassa, jos Niinistö olisi kieltäytynyt toistamiseen.
Tällä kertaa tilanne ei ollut yhtä huono, sillä varasuunnitelma oli olemassa. Niinistön lisäksi myös Stubb oli menestynyt sen verran hyvin presidenttigallupeissa, että hänetkin olisi voitu asettaa tarvittaessa ehdokkaaksi. Stubb leikitteli itsekin julkisuudessa ajatuksella, mutta varoi haastamasta suoraan Niinistöä.
Kansanedustajana Stubb tiesi hyvin, ettei haastajalle ollut aitoa tilausta. Eduskuntaryhmässä hän oli nähnyt, että aina kun Niinistö vähänkin empi vaaleihin lähtemistä, seurauksena oli pieni paniikki.
Kaksi vuotta sitten lokakuussa puolueessa elettiin suoranaisia kauhun hetkiä, kun Niinistö töksäytti jalkapallotoimittajien tilaisuudessa, että hänen kiinnostuksensa presidentiksi oli ”päivä päivältä vähentynyt”. Iltalehden heti sen jälkeen tekemässä nettigallupissa vain 44 prosenttia vastaajista uskoi Niinistön asettuvan ehdolle.
Kataisen luottomiehet ja -naiset saivatkin tehdä tosissaan töitä varmistaakseen, ettei seuraajakeskustelu olisi roihahtanut hallitsemattomaksi. Varapuheenjohtaja Henna Virkkunen sanoi Suomen Tietotoimistolle ymmärtäneensä, ettei Niinistön vastaus ollut lopullinen. Jyri Häkämies selitti, että Niinistö oli ”aina ollut vähän huono” pyrkimään presidentiksi.
Juuri Häkämiehen kommentteja presidenttiasiasta on luettu suurennuslasilla, sillä hänellä arvellaan olevan isonveljensä kautta suoraa tietoa siitä, mitä Niinistö milloinkin ajattelee.
Pyhtään kunnanjohtajana nykyisin työskentelevä Kari Häkämies on kuulunut Niinistön lähimpään kaveripiiriin 1980-luvun lopulta lähtien.
Nuoremman Häkämiehen taktiikkana oli yhtä aikaa pehmittää Niinistöä ja rauhoittaa kenttää. Kun hän kirjoitti blogissaan heinäkuussa 2010 uskovansa, että ”kansalaisten tuki ja kannatus taivuttaa Saulin”, monet arvelivat sen olevan muutakin kuin pelkkä valistunut arvaus.
Niinistö pysyi kuitenkin tavoilleen uskollisena loppuun asti. Vielä viikko ennen viime kevään eduskuntavaaleja hän kiusoitteli kannattajiaan kertomalla, että hän oli jo tehnyt ratkaisunsa, muttei halunnut kertoa, mikä se oli. Tälläkin kertaa hän onnistui muotoilemaan sanansa niin, että sama viesti tulkittiin sekä lupaukseksi että kieltäytymiseksi.
Kataiselle Niinistö sentään ystävällisesti paljasti ratkaisunsa muutamaa viikkoa ennen kuin se julkistettiin virallisestikin.
Keskusta hylkäsi
Seuraava pysähdyspaikka on Nummela. Ovella on ensimmäisenä vastassa Hämähäkkimies. Vanha juliste muistuttaa, että paikallisessa elokuvateatterissa on katseltu ennen Niinistöä muitakin sankareita.
Kun Niinistö lopettaa puheensa, yleisön joukossa istuva kuusikymppinen rouva astuu esiin. Hän esittäytyy seurakunnan diakonissaksi ja kertoo olevansa Niinistön vanha koulutoveri Salon yhteislyseosta.
”Kyllä meidän edesmenneet opettajamme olisivat olleet ylpeitä sinusta, Sauli”, hän kehaisee.
”Siihen aikaan he eivät olleet”, Niinistö vastaa ilkikurinen virne kasvoillaan.
Iltapäivälehdissä oli muutama päivä aikaisemmin esitelty presidenttiehdokkaiden kouluarvosanoja. Melkein kaikilla oli lukion päästötodistuksen keskiarvo kiitettävä tai vähintään kahdeksan ja ylioppilastodistuksen yleisarvosana laudatur. Vain yksi erottui joukosta: Niinistö lopetti koulunsa kuutosen oppilaana ja approbaturin papereilla.
Hyvällä ehdokkaalla pitää olla ohjelma ja mielipiteitä, mutta myös tarina. Mauno Koiviston lähtökohdat olivat hellahuoneessa ja Urho Kekkosella savupirtissä, joka tosin paljastui jälkikäteen lavastukseksi. Niinistön tausta ei ole yhtä vaatimaton, mutta hänkin on ponnistanut politiikan huipulle kaukaa.
Niinistön ylivoima presidenttipelissä ei perustu vain siihen, mitä mieltä hän on Euroopan velkakriisistä ja muista ajankohtaisista talousasioista. Äänestäjät näkevät hänessä myös miehen, joka on kokenut elämässään kovia: menettänyt ensimmäisen vaimonsa traagisesti liikenneonnettomuudessa ja pelastunut itsekin vain täpärästi tsunamista.
Kukaan toinen presidentiksi pyrkivä poliitikko ei ole Koiviston jälkeen ollut yhtä pitkään yhtä suosittu kuin Niinistö. Hän on ollut selvä ykkönen kaikissa Halosen toisen kauden aikana tehdyissä presidenttigallupeissa. Joissakin hänen kannatuksensa on ollut suurempi kuin kaikkien muiden ehdokkaiden yhteensä.
Niinistön suosio kasvoi entisestään, kun eduskunnassa puhkesi toissa vuonna puoluerajat ylittänyt kapina, joka melkein johti hänen syrjäyttämiseensä puhemiehen paikalta. Suuri yleisö tulkitsi kansanedustajien protestin vain merkiksi, että Niinistö oli uskaltanut asemansa uhallakin kyseenalaistaa poliittisen eliitin paheksutut etuoikeudet.
Viidenkymmenen prosentin raja on kuitenkin viime viikkoina karannut Niinistöltä niin kauas, ettei suora läpimeno ykköskierroksella tunnu realistiselta. Se tuo presidentinvaaliin uuden epävarmuustekijän. Toisella kierroksella äänestäjät ryhmittyvät uudelleen, ja silloin ei ratkaise pelkkä kannatus, vaan myös se, ketä vastustetaan vähiten.
Useimmat kokoomuslaiset haluaisivat Niinistön seuraksi toiselle kierrokselle joko Timo Soinin tai Paavo Väyrysen (kesk). Mielipidetutkimuksissa he kaksi nousevat selvästi kärkeen, kun suomalaisilta kysytään, keitä he eivät voisi missään tapauksessa äänestää.
Jos vastaan tulisi Paavo Lipponen (sd) tai Pekka Haavisto (vihr), Niinistöltä puuttuisi yksi valtti, joka hänellä oli kuusi vuotta sitten Halosen vastaehdokkaana. Tuolloin keskusta tuki toisella kierroksella avoimesti Niinistöä, mutta tällä kertaa puoluesihteeri Timo Laaninen (kesk) teki jo hyvissä ajoin selväksi, ettei yhteistyösopimusta enää uusita.
Vain muutama julkikeskustalainen on uhmannut puolueen linjaa ja lähtenyt mukaan Niinistöä tukevaan kansanliikkeeseen. Nimekkäimmät heistä ovat Jarmo Korhoselle puoluesihteerikilvan hävinnyt Mikko Alkio sekä entiset kansanedustajat Aino Suhola ja Pauli Saapunki.
Tammikuun presidentinvaaleissa onkin toistumassa vuoden 2000 asetelma, mutta kääntäen. Tuolloin kokoomuslaisten tuki Esko Aholle (kesk) loi osaltaan edellytyksiä myöhemmälle porvariyhteistyölle. Nyt Väyrysen ja Niinistön kiistely vahvistaa molemmin puolin käsitystä, että keskustan ja kokoomukset erot ovat sittenkin suurempia kuin yhdistävät tekijät.
Hyväosaisille ajattelemista
”Mennäänkö me tavarataloon”, Niinistö kysyy, kun valkoinen Peugeot kääntyy moottoritieltä kohti Lohjan keskustaa.
”Ei, kun tämä on koulu”, avustajana toimiva Sanna Hämäläinen huikkaa takaisin.
Juhlasalin aulassa on myytävänä Niinistön molempia kirjoja. Sekä Viiden vuoden yksinäisyys että Hiljaisten historia maksavat pokkareina kaksikymppiä. Kaupan päälle tulee omistuskirjoitus.
Yksi paikallaolija haluaa tietää, millaiset välit Niinistöllä on kilpailijoihinsa. Niinistö muistelee, että hän on kerran saanut Lipposelta saunakutsun. Siitä on kuitenkin jo viisitoista vuotta.
Yleisössä istuva mies ryhtyy vertailemaan Lipposta ja Niinistöä. Hän ei ole löytänyt kuin kaksi eroa: Lipponen on Niinistöä oikeistolaisempi eikä rullaluistele.
”Rullaluistelija joutuu välillä kääntymään vasemmallekin”, Niinistö myötäilee.
Niinistö puhuu pitkään syrjäytymisestä, jota hän kutsuu ”suomalaisen yhteiskunnan suurimmaksi haasteeksi”. Hän viittaa valtiosihteeri Raimo Sailaksen arvioon, että 50 000-60 000 nuorta on jo ajautunut sivuraiteille. Niinistön mielestä tässä pitäisi olla hyväosaisillakin ajattelemista.
”Itsekkäistä syistä kannattaa olla epäitsekäs. Mitä vähemmän pahoinvointia, sen parempi kaikille”, hän selittää.
Ja varmuuden vuoksi sama asia vielä konkreettisesti. ”Eivät ne veronkorotukset niin kauheita ole.”
Sdp:n lohjalainen kansanedustaja Matti Saarinen taputtaa muiden mukana. Hän on tullut silkasta uteliaisuudesta katsomaan, miten naapuripuolueen kampanja sujuu.
Saarisen mukaan Niinistö kuulosti välillä melkein sosiaalidemokraatilta. ”Tosin hän keskittyi pääasiassa siihen, mitä haasteita on edessä, eikä niinkään tuonut ratkaisuja.”
Kokoomuksessa ei ole aina oltu mielissään, kun Niinistö on jakanut sivusta neuvoja ja ollut tietävinään hallitusta paremmin, miten Eurooppa- ja muutakin politiikkaa pitäisi hoitaa.
Presidentinvaaleissa hänelle sallitaan kuitenkin myös puolueen valtavirrasta poikkeavat mielipiteet.
”Kaikki on kunnossa niin kauan kuin Niinistön ulostulot eivät vaikeuta Kataisen politiikan selostamista suurelle yleisölle ja sillä tavalla nakerra pääministerin uskottavuutta”, muuan kokoomusvaikuttaja selittää.
Niinistön suosion yksi salaisuus on koukeroinen puhetapa, joka saa monet uskomaan, että hänellä on hallussaan jokin syvempi viisaus siitä, miten asioita pitäisi hoitaa. Tässäkin suhteessa hän muistuttaa toista varsinaissuomalaista, Koivistoa.
EU-asioissa Niinistö on pitkään taiteillut oman puolueensa Eurooppa-myönteisen perusvirtauksen ja kansan syvien rivien euroskeptisyyden välimaastossa. Vaikka hän oli itse valtiovarainministerinä viemässä Suomea mukaan rahaliittoon, hän on viime aikoina vältellyt ottamasta selvää kantaa integraation syventämiseen, jota Lipponen on pitänyt välttämättömänä.
Niinistön perusviesti on, ettei kysymys ole niinkään euron kriisistä vaan koko länsimaisen elämänmuodon kestämättömyydestä. Muuallakin kuin euromaissa on irtauduttu kauas reaalimaailmasta ja rakennettu elintaso velkarahan varaan.
Suomi kuuluu Niinistön mukaan kuitenkin siihen joukkoon, joka on kantanut vastuuta muista sen sijaan että olisi itse ollut vastuuton. Rivien välistä moni lukee, että Niinistön mielestä on jo aika laittaa piikki kiinni. Sellainen viesti uppoaa hyvin äänestäjiin, joista suuri osa on jo ajat sitten kyllästynyt tukemaan Etelä-Euroopan hulttiomaita.
Kiusallinen vaaliase
Vaikkei presidentti ole enää Kekkosen veroinen vallankäyttäjä, kuukauden päästä pidettävillä vaaleilla on myös yleispoliittista merkitystä. Niinistön valinta tekisi kokoomuksesta samanlaisen mahtipuolueen kuin keskusta oli Kekkosen aikana ja Sdp 1980-luvulla Koiviston tultua presidentiksi.
Harva kuitenkaan uskoo, että Niinistö antaisi puoluetaustansa näkyä käytännössä.
”Tuskin kukaan odottaa häneltä umpikokoomuslaisia linjauksia valtaansa kuuluvissa asioissa. Korkeintaan toivotaan, että hänen puheensa heijastaisivat kokoomuslaista arvomaailmaa”, pitkän linjan puolueaktiivi myöntää.
Kokoomuksessa on tuskailtu viimeiset kaksitoista vuotta, kuinka Halonen myötäilee ja jopa vahvistaa suomalaisten Natoa kohtaan tuntemia vanhoja ennakkoluuloja. Vaikka Niinistö ei ole viemässä Suomea heti Natoon, hän voisi presidenttinä muokata asenteita neutraalimmiksi.
Nyt keskustelu Natosta kuitenkin lähinnä tuskastuttaa Niinistöä, joka kokee, että kilpailijat käyttävät sitä aseena häntä vastaan.
On jo hämärää, kun Niinistö jatkaa Lohjalta kohti Kirkkonummea.
Natosta ei ole puhuttu sanaakaan.
”Nato ei ehkä lisäisi vakautta itärajalla”
Olette sanonut, että presidentin valtaa on leikattu jo liikaa. Mitä tarkoitatte?
”En ole ihan suoraan noin sanonut. Olen sanonut, että ehkä vähempikin leikkaus olisi riittänyt. Mutta kyllä näillä valtaoikeuksilla presidentin tehtävää hyvin pystyy hoitamaan. Pari vuotta sitten näytti, että leikkaukset olisivat paljon reippaampia. Tunnelma tasaantui, ja se on hyvä.”
Kokoomushan taisi olla silloin kaikkein innokkaimpia presidentin vallan leikkaajia?
”Saattoi olla kokoomuksessakin sitä henkeä.”
Olette kannattanut presidentin toimikauden lyhentämistä neljään vuoteen. Haluaisitteko presidenttinä jatkaa tätä keskustelua?
”Sen keskustelun aika on nyt ohi. Esitin nelivuotista kautta vaihtoehdoksi, kun valtaoikeuksien karsimisesta alettiin puhua. Mutta keskustelu eteni silloin siihen suuntaan, että valtaoikeuksia leikattiin.”
Tuntuuko teistä yhä, että kaksitoista vuotta on liian pitkä aika yhdelle ihmiselle olla presidenttinä?
”Se on aika pitkä aika. Siinäkin mielessä neljän vuoden kausi olisi tarjonnut erilaisen mahdollisuuden.”
Oletteko ajatellut olla presidenttinä vain yhden kauden?
”En ole niin pitkälle ajatellut ollenkaan.”
Puhemiehenä saitte eduskunnassa vastaanne melkoisen protestin. Uskotteko, että presidenttinä yhteistyö sujuisi paremmin?
”Meillä ei ollut eduskunnan kansliatoimikunnassa itse asiassa kovinkaan paljon erimielisyyksiä. Vain kerran päädyttiin äänestämään. Se on minusta aika hyvin.”
Mistä protesti sitten johtui?
”Sitä on parempi kysyä protestin esittäjiltä. Mutta ainakin osittain oli kyse siitä tavasta, jota olen noudattanut kaikissa julkisissa tehtävissäni: Se mitä on haltuun uskottu, sen kanssa on oltava huolellisempi ja tarkempi kuin omansa kanssa.”
Ehdottamanne presidentin iltakoulu on saanut kokoomuksen ulkopuolella aika nihkeän vastaanoton.
”Kilpakumppanit ovat vääristelleet ehdotusta. Kehotin alun perin panemaan sen lainausmerkkeihin. Tarkoitan sosiaalista kanssakäymistä, joka on epämuodollista, vailla agendaa ja vailla mitään tarkoitusta tehdä päätöksiä tai linjauksia. Minusta kaikki keskustelu on tarpeellista, sekä epämuodollinen että muodollinen.”
Millä tavalla iltakouluajatusta on vääristelty?
”Kuvitellaan, että siellä käsitellään joitain sisäpoliittisia kysymyksiä tai jopa ratkotaan asioita.”
Jacob Söderman on sanonut, että systeeminä iltakoulu olisi perustuslain vastainen.
”Hän varmasti jätti ne lainausmerkit pois sieltä. Hallituksen iltakoulussa on asia ja päätös, se on ihan eri asia.”
Kokoomus pitää edelleen tiukasti kiinni siitä, että tuloverotusta ei kiristetä, vaikka taloudessa tapahtuisi mitä. Onko se viisas linja?
”Olen itsekin todennut jo ajat sitten, että ansiotulon verotukseen pitää puuttua viimeiseksi. Tuloverotus on hiukan eri asia, laajempi. Ansiotulon verotuksessa on kysymys työn tekemisestä ja työhön kannustamisesta.”
Mihin sitten pitäisi puuttua verotuksessa ensimmäiseksi?
”Kaikkeen muuhun.”
Voiko niitä panna järjestykseen?
”Se ei varmaan ole presidentin tehtävä. Mutta annan lähes kaikissa tilaisuuksissa viestin hyvinvoiville, että hyvinvointikin jatkuu varmemmin, kun on mahdollisimman vähän pahoinvointia.”
Tekeekö koskaan mieli soittaa Jyrki Kataiselle ja sanoa, että hei poika, ei se noin mene?
”Ei. Sitä paitsi minulla ei erityisesti ole mielessäni, että hallituksen pyrkimysten pitäisi olla toisenlaisia.”
Hallitus on reagoinut eurokriisiin niin kuin pitääkin?
”Tällä hetkellä asemointi on minusta hyvä. On oikein, että vaaditaan voimakkaasti IMF:n mukaantuloa. On myös hyvä, että Suomi on korostanut yksityissektorin eli muun muassa pankkien vastuuta.”
Hallitus on tullut Niinistön linjoille?
”Ei ole olemassa mitään Niinistön linjaa. Minulla on ollut vain mielipiteitä.”
Pitäisikö parhaimman luottoluokituksen AAA-maille antaa enemmän valtaa euroalueen päätöksenteossa?
”Niiden mielipiteille annetaan jo nyt käytännössä enemmän painoa. Siihen ei tarvita mitään instituutioita. Tekisi mieli muistuttaa, että katoavaisia ovat A:tkin. Se nähtiin Suomessa pikatahtia 1990-luvulla.”
Olitte Paavo Lipposen kanssa toteuttamassa samaa Eurooppa-politiikkaa. Oletteko Lipposen kanssa vielä EU-asioista samaa mieltä?
”Uskon, että lähtökohtaisesti olemme. Korostan, että olemme eurooppalainen maa ja unionin jäsen, ja se on iso asia. Ei tämä varmaan ole kaukana Lipposen ajattelusta. Olen ollut kieltämättä hyvin kriittinen nimenomaan eurotukiasiassa, ja se saattaa johdatella vääriin ajatuksiin. Mutta kyllä eurooppalaisuuteen kuuluu, että saa vapaasti esittää myös toisenlaisia mielipiteitä siitä, miten mennään eteenpäin.”
Saksan kristillisdemokraatit ovat esittäneet EU:n presidentin valitsemista suoralla kansanvaalilla. Miltä tämä kuulostaa?
”Se ei ole ihan uusi ajatus. En ole ollenkaan vakuuttunut näillä argumenteilla siitä, että se olisi suureksi avuksi.”
Voiko eurokriisi horjuttaa myös eurooppalaista puolustusyhteistyötä?
”Ehkä vähän paradoksaalisesti se saattaa jopa työntää sitä eteenpäin. Kaikki ovat saman tilanteen edessä kuin me täällä Suomessa. Joudutaan karsimaan ja miettimään, miten erityisesti materiaalihankinnoista selvitään.”
Miksi ette voi suoraan sanoa, että kannatatte Nato-jäsenyyttä. Pelkäättekö, että karkottaisitte Natoon kriittisesti suhtautuvia äänestäjiä?
”Siksi, että minä en ole menossa suoraan Natoon. Kokoomuksella oli jossain vaiheessa poliittinen päätös Natoon menosta, ja jo edellisten presidentinvaalien alla irtaannuin siitä. Nyt ilmeisesti kokoomuskin on tarkentanut kantaansa.”
Eikö Nato-jäsenyys lisäisi Suomen turvallisuutta? Saisimme takuut, että saamme apua, jos tänne hyökätään.
”Toisaalta on sitten vastaväitteitäkin, että se ei välttämättä olisi itärajalla vakautta lisäävä ratkaisu. Tekee mieli esittää vastakysymys, että mitä vikaa siinä on, jos olemme rakentamassa eurooppalaista puolustusyhteistyötä. Se on pitkään ollut Suomessa jokaikisen hallituksen ohjelmassa. Aiheellisempaa olisi kysyä niiltä, jotka käyvät tätä ”Minä eniten Natoa vastaan” -kisaa, että miksi jokainen heistä on hallituksessa ollut hyväksymässä joko Nato-optiota tai ainakin sitä, että ylläpidetään mahdollisuutta hakea jäsenyyttä. Kaiken lisäksi jokainen on tainnut jossain muodossa osallistua Nato-yhteensopivuuden toteuttamisen, ja ilmeisesti kaikki hyväksyvät Naton rauhankumppanuuden.”
Huolestuttaako teitä, että Venäjä laittaa paljon rahaa armeijansa kehittämiseen ja lisää joukkoja rajan läheisyydessä?
”Se mitä Venäjä nyt on konkreettisesti päättänyt, näyttää olevan ensisijaisesti pahaan jamaan päässeen tilanteen korjaamista. Sen sijaan se, mitä Vladimir Putin on jossain yhteydessä lausunut tulevaisuudesta, että puolustusmäärärahat vielä kertautuisivat, herättää kyllä kysymyksiä. Ovatko ne todella niin primäärejä verrattuna Venäjän muihin suuriin tarpeisiin, kun vielä ottaa huomioon, että koko läntinen maailma supistaa varustelumenoja?”
Jos Suomi selviytyy 2016 jalkapallon EM-lopputurnaukseen, menisittekö presidenttinä katsomaan Suomen avauspeliä, vaikka kotimaassa olisi samaan aikaan Musiikkitalon kaltaisen kulttuurilaitoksen vihkiäiset?
”Mikään Musiikkitalo ei ennätä siihen mennessä näillä projektivauhdeilla. Mutta saa olla aikamoinen este, etten menisi.”
Katso myös ja lue lisää
Video: Gallupsuosikki Sauli Niinistö kieli keskellä suuta (Suomenkuvalehti.fi 16.12.2011)
Arvio Sauli Niinistöstä johtajana: Kärsimätön vastuunkantaja (Suomenkuvalehti.fi 16.12.2011)
Lue kaikki presidenttiehdokassarjan osat täältä.
Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa Suomen Kuvalehden numerossa 50/2011.