Armahduksia varakkaille: Verohallinto on jo vuosia jakanut syytesuojaa Sveitsiin rahojaan piilottaneille

Kansanedustajat kinaavat, suosiiko hallitus veronkiertäjiä uudella lailla. Käytännössä ”tehokas katuminen” on jo voimassa.

talousrikokset
Teksti
Jarno Liski
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan verojaostossa kiistellään siitä, onko hallitus ujuttamassa verorikollisten tehokkaan katumisen pykälää lainsäädäntöön. Tehokkaan katumisen lailla tarkoitetaan vuonna 2015 kaatunutta lakiesitystä, jolla verorikokset olisi saanut anteeksi ilmoittamalla salatut tulot itse ja maksamalla pienet veronkorotukset.

Talousrikoksiin erikoistunut valtionsyyttäjä Ritva Sahavirta kävi lokakuun lopulla verojaoston kuultavana lähes 350-sivuisesta lakiesityksestä, johon hänen mukaansa näyttää olevan kätkettynä tehokkaan katumisen malli.

Verojaoston jäsen Timo Harakka (sd) tarttui Sahavirran lausuntoon ja tivasi muutamaa päivää myöhemmin kyselytunnilla valtiovarainministeri Petteri Orpolta (kok), miksi hallitus on ajamassa lakiin ”armahduspykälää” veronkiertäjille.

Samana iltana valtiovarainministeriö julkaisi tiedotteen, jossa se kiisti Harakan näkemyksen. Ministeriö korosti, että lailla ei ”muuteta tai ohjata Verohallinnon rikosilmoitusharkintaa”.

Lakiesityksessä toki mainitaan, että jatkossakin ”teot ja laiminlyönnit, jotka täyttävät verorikoksen tunnusmerkistön, saatettaisiin käsiteltäviksi rikosasioina”.

Verohallinto on kuitenkin käytännössä jakanut syytesuojaa verorikoksista kevyin perustein ja pienin veronkorotuksin.

 

Verottaja salaa nykyisin veronkorotuspäätöksensä. Julkisista lähteistä on mahdotonta saada täsmällistä kuvaa siitä, millä perusteilla verottaja on antanut syytesuojan ilmeisesti jo sadoille Sveitsiin varojaan piilottaneille ja niistä ilmoittaneille suomalaisille.

Tilanne on syntynyt, koska Verohallinnosta tuli käytännössä verorikollisten armahtamisen ylin tuomari kesällä 2013 annetun korkeimman oikeuden ratkaisun vuoksi.

Korkein oikeus linjasi kaksoisrangaistavuuden kieltoa koskevassa ratkaisussaan, että verottajan verorötöksistä määräämän veronkorotuksen jälkeen samaa tekoa ei voi enää edes tutkia rikosasiana. Aiemmin veronkorotus ei ollut estänyt poliisia tutkimasta samaa asiaa rikoksena.

Näin verottajan verosalaisuuden suojissa tekemästä veronkorotuspäätöksestä tuli samalla syyttämättäjättämispäätös.

Rikostuomiota ja etenkin sen mahdollisesti saamaa julkisuutta pelkäävien, ulkomaille rahaa piilottaneiden suomalaisten piirissä veronkorotuspäätöksestä tuli näin houkutteleva paperi.

Nämä verottajan jakamat salassa pidettävät syyttämättäjättämispäätökset tulivat kuin taivaan lahjana sadoille sveitsiläispankkeihin rahaa kätkeneille suomalaisille, joiden tilanne alkoi vuoden 2013 mittaan käydä tukalaksi.

Esimerkiksi UBS-pankin asiakkaat saivat kirjeen pankiltaan lähes päivälleen neljä vuotta sitten, loka-marraskuun vaihteessa 2013.

”Edellytämme tositteita siitä, että veronalaiset tulot ja – soveltuvin osin – niihin liittyvät varat, joita UBS säilyttää, on ilmoitettu asiaankuuluville veroviranomaisille. Nämä tositteet sallivat meidän jatkaa kattavien palvelujemme ja tuotteidemme tarjoamista teille”, luki kirjeessä kohteliaalla englannilla.

Poikkeuksellisten kirjeiden syynä oli pankin käynnistämä pikasiivous. Se oli aloitettu, koska Sveitsin pankkisalaisuus oli murenemassa kansainvälisen paineen alla.

Aiemmin Suomen viranomaiset olivat saaneet Sveitsistä tietoja vain kovien rikosepäilyjen perusteella. Vuoden 2018 aikana Sveitsin pitäisi aloittaa automaattinen tietojenvaihto, jolloin kaikkien suomalaisten sijoituksista tulisi tieto Suomenkin verottajalle.

UBS-pankki alkoi lähettää kirjeitä suomalaisille loppuvuodesta 2013.
UBS-pankki alkoi lähettää kirjeitä suomalaisille loppuvuodesta 2013. © Sari Gustafsson / Lehtikuva

Kun Sveitsin kirjeitä alkoi tulla, ottivat Boreniuksen ja KPMG:n kaltaisten verosuunnittelupalveluja tarjoavien yritysten verojuristit yhteyttä Verohallintoon ja poliitikkoihin. Kohteina olivat esimerkiksi valtiovarainvaliokunnan verojaoston silloinen puheenjohtaja Sampsa Kataja (kok) ja entinen puheenjohtaja Mika Lintilä (kesk). Juristien viesti oli, että piilotettua pääomaa palaisi runsaasti Suomeen, kunhan vain rikosvastuusta ja sitä seuraavasta julkisuudesta ei olisi pelkoa.

Kataja ryhtyi edistämään asiaa. Muistakin puolueista löytyi tukea. Valtiovarainvaliokunta pyysi vielä loppuvuodesta 2013 valtiovarainministeriötä aloittamaan selvityksen tehokkaan katumisen laista, jolla syytesuojan verorikoksille saisi rahaa vastaan.

Tuolloinen valtiovarainministeri Antti Rinne (sd) vei asiaa eteenpäin, mutta lakiesitys ei ehtinyt valmistua hänen ministerikaudellaan. Asia jäi perintönä Sipilän hallitukselle ja lain esitteli valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok). Esitys törmäsi rajuun kritiikkiin. Osa hallituspuolueiden kansanedustajista piti lakia yhdenvertaisuutta loukkaavana, samoin monet oikeusoppineet.

”Ei tämä laki ihan köyhiä koske. Kyllä tässä helposti syntyy ajatus, että rahalla saa ja hevosella pääsee”, valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen tiivisti monelta suunnalta kuullun kritiikin Ylen haastattelussa.

Tuolloin perussuomalaisia johtanut ulkoministeri Timo Soini (sin) piti lakia ”rötösherrojen paapomisena”. Hallitus veti lakiesityksensä pois eduskunnasta loppuvuodesta 2015.

 

Verottaja tai veronkiertäjät eivät kuitenkaan olleet jääneet odottelemaan lain valmistumista.

Jo vuonna 2014 verottaja sai asianajotoimisto Boreniukselta 22 asiakkaan oikaisuvaatimukset. Seura-lehti sai niistä 21:tä tapausta koskevat päätökset nähtäväkseen vuonna 2015.

Selvisi, että Verohallinto oli antanut kaikissa tapauksissa syytesuojan asiakkaiden itse vaatimaa kahden prosentin veronkorotusta vastaan. Jopa kymmenientuhansien eurojen vuotuisia tuloja ilmoittamatta jättäneet selvisivät rangaistuksilla, jotka vaihtelivat nollasta eurosta muutamiin satoihin euroihin.

Tämä johtui siitä, että verovelvolliset ilmoittivat myös kuluja ja tappioita. Verottaja vähensi niitä myös voitollisten vuosien tuotoista ennen kuin arvioi, oliko vilppi syytä siirtää poliisin tutkintaan.

Lopputuloksena valtio maksoi katumapäälle tulleille veronkiertäjille enemmän veronpalautuksia hyvityksinä sijoitustappioista kuin keräsi jälkiveroina, veronkorotuksina ja viivästymiskorkoina.

Verokatujat ovat ilmoittaneet enimmillään viiden vuoden tuloja.

Sama kaava on jatkunut. Aluksi Verohallinto teki Suomen Kuvalehden tietojen mukaan rikosilmoituksia vain yli 10 000 euron vältetyistä veroista eli useiden kymmenientuhansien pimeistä tuloista. Sittemmin kynnystä on ilmeisesti hieman laskettu. Ero on silti suuri verrattuna esimerkiksi avustuspetoksiin, jossa jo satasien huijaaminen Kelalta voi viedä tekijän rikossyytteeseen.

Verottaja odotti rikosilmoitusten kanssa pitkään. Ensimmäiset tutkintapyynnöt katumustapauksista tehtiin poliisille tiettävästi vasta lokakuussa 2016. Nyt poliisin tutkittavana on muutamia kymmeniä tutkintapyyntöjä, kun veronoikaisuvaatimuksia on tullut verottajalle useita satoja.

Rikosprosessiin joutuneiden suhteellisen pieni osuus johtuu siitä, että verottajan laskelmien mukaan vältettyjen verojen määrä on valtaosassa tapauksia ollut pieni. Yksi selitys tälle on verottajan oma toiminta.

Verokatujat ovat ilmoittaneet enimmillään viiden vuoden tuloja, mutta törkeä veropetos vanhenee vasta kymmenessä vuodessa. Verottaja olisi saattanut päätyä rikosilmoitusten teossa toiseen johtopäätökseen, jos se ei olisi rajannut harkintaansa koskemaan vain asiakkaiden ilmoittamia vuosia. Niihin kuuluvat lähes poikkeuksetta finanssikriisin vuodet 2008 ja 2009, mutta eivät esimerkiksi kovan pörssinousun vuodet 2006 ja 2007. Verovuoden 2006 törkeät veropetokset vanhenivat vasta tämän vuoden marraskuun alussa.

 

Teollisuusneuvos Keijo Kopra oli ilmoittanut verottajalle kymmenientuhansien eurojen pimeät tulot Sveitsistä. Salpausselän syyttäjänvirasto päätti olla nostamatta syytettä.

Syyttäjä perusteli asiaa muun muassa sillä, että pimeät tulot edustivat vuosittain korkeintaan reilua kymmentä prosenttia Kopran kaikista pääomatuloista. Päätöksen mukaan riittävän rikas saisi siis rangaistuksetta pimittää summan, joka on enemmän kuin keskiluokkaisen palkansaajan vuositulot.

Tiistaina 14. marraskuuta Kopran jutussa tapahtui käänne. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe määräsi, että Salpausselän syyttäjänviraston on sittenkin nostettava syyte törkeästä veropetoksesta.

Oikeudessa Kopran tapaus ei välttämättä ole läpihuutojuttu. Verottaja ei ollut liittänyt tutkintapyyntöönsä mitään muuta näyttöä koko rikoksesta kuin Kopran asianajajan laatiman laskelman. Myöskään jutun tutkinut keskusrikospoliisi ei hankkinut esitutkinnassa lisänäyttöä. Syyttäjältä saattaa siis puuttua näyttö, kun Kopra nyt kiistää syyllistyneensä rikokseen.

Suomen Kuvalehden tietojen mukaan Kopran tapaus on tyypillinen. Verottaja on luottanut puhtaasti verovelvollisten toimittamiin tietoihin eikä ole juuri koskaan vaatinut asiakkaalta lisätietoja tai tehnyt itse lisäselvityksiä siitä, pitävätkö ilmoitetut summat paikkansa.

Jälkikäteen asiaa on luultavasti mahdotonta korjata. Kaksi kokenutta talousrikossyyttäjää kertoo, että todennäköisesti syytteitä verokatujille ei voi enää nostaa, jos käy ilmi, että veronkorotus on määrätty todellisuutta pienemmistä pimeistä tuloista.

 

Useat lähteet eri viranomaisissa ovat myös kertoneet, että verottaja ei kiinnitä huomiota siihen, onko ilmoitetut varat alun perin hankittu laillisesti.

Valtakunnansyyttäjänvirasto pelkäsi jo vuoden 2015 tehokkaan katumisen lakiesitykseen antamassaan lausunnossa, että verottaja ei tekisi rahanpesuilmoituksia.

”Laista ei saa muodostua rahanpesujärjestelmää, jolla rikoshyödyn laillistaminen onnistuu varsin pienin kustannuksin”, lausunnossa varoitettiin.

Juuri näin on saattanut käydä ilman lakiakin. Suomen Kuvalehden tiedossa on tapaus, jossa venäläisnainen kertoi verottajalle jättäneensä vahingossa ilmoittamatta sveitsiläiselle tilille Venäjältä lahjaksi saadut yli neljä miljoonaa dollaria. Hän toivoi, että rahat verotetaan jälkikäteen lahjana.

Ilmoitus seisoi Verohallinnossa yli kolmen vuoden ajan ennen kuin siitä lopulta tehtiin poliisille tutkintapyyntö epäiltynä veropetoksena. Verottaja ei kuitenkaan tiettävästi ole tehnyt tapauksesta rahanpesuilmoitusta.

”Jos verottaja määrää jollekin summalle lahjaveron, niin samalla rahalle syntyy laillinen alkuperä”, kertoo pitkään rahanpesukuvioita tutkinut entinen virkamies.

Miljoonienkin eurojen summista lahjavero on alle 20 prosenttia. Tavallisesti rikolliset ovat valmiita maksamaan 30–50 prosenttia pääomasta rahanpesun kustannuksina. Verottajan palveluna rahanpesu hoituu selvästi käypää hintaa halvemmalla, jos rikollisesti hankittua rahaa saadaan lahjana verotetuksi verokatumisen kautta.

Verohallinnon johtava lakimies Matti Merisalo kieltäytyy vastaamasta kysymykseen siitä, onko sadoista ulkomaista tuloa koskevista oma-aloitteisista veronoikaisuvaatimuksista tehty ainuttakaan rahanpesuilmoitusta.

”Nyt on sillä tavalla, että minä en valvonnallisista syistä pysty vastaamaan tuohon sinun kysymykseesi, että onko näissä oma-aloitteisen oikaisun tapauksissa Verohallinto tehnyt mitään ilmoituksia vai ei”, sanoo Merisalo.

 

Onko tehokkaan katumisen laki tekemässä paluuta, kuten valtionsyyttäjä Sahavirta ja hänen havahduttamansa kansanedustaja Harakka sanovat?

Vai puhuvatko valtiovarainministeriö ja Verohallinto totta sanoessaan, että lailla ei ole tarkoitus muuttaa nykyisiä käytäntöjä.

Totuus näyttää olevan sekoitus molempia.

Uuden lain ei ole tarkoitus muuttaa Verohallinnon käytäntöä rikosilmoitusten tekemisessä – pikemminkin lakia muutetaan vastaamaan Verohallinnon käytäntöä.

Tehokas katuminen ei tee paluuta, sillä se on käytännössä ollut käytössä koko ajan.

Verohallinto tekee rikosilmoituksia harvoin ja juristit ovat varmasti oppineet jo ymmärtämään, minkä verran vältettyjä veroja uskaltaa kerrallaan ilmoittaa, ettei tapauksesta tehdä rikosilmoitusta.