Alpo Rusi väittää: Kalevi Sorsa on Tiitisen listalla

Kotimaa 11.10.2011 07:00
Alpo Rusi Tiitisen lista -kirjansa julkistamistilaisuudessa Helsingissä 11. lokakuuta 2011. Kuva Markku Ulander / Lehtikuva.

Alpo Rusi väittää Suojelupoliisin yleisen osaston päällikkönä 1989-1993 toimineen Juhani Väänäsen kertoneen hänelle vähän ennen kuolemaansa, että Kalevi Sorsan nimi on Supon 1990 saamalla ns. Tiitisen listalla yhtenä henkilönä, jolla epäillään olleen yhteyksiä Suomessa toimineeseen Itä-Saksan turvallisuuspalvelun Stasin edustajaan.

Väänäsen Sorsaa koskeva väite sisältyy Rusin tänään julkistettuun kirjaan Tiitisen lista (Gummerus). Se käsittelee Stasin harjoittamaa vakoilua Suomessa 1960-luvulta vuoteen 1989, jolloin Berliinin muuri murtui.

Kirjan mukaan Väänänen ehti kertoa myös, että juuri Sorsa oli aikoinaan Rusiin kohdistuneen ajojahdin takana. Suojelupoliisi epäili 2000-luvun alussa Rusia törkeästä vakoilusta Itä-Saksan hyväksi, mutta veti vesiperän.

”Sorsa tarvitsi DDR-menneisyydelle syntipukin, jollaiseksi valikoitui joko hänen määräyksestään tai tieten tämän tekijä”, Rusi arvelee.

Rusi muistuttaa, että hänen joutuessaan Suojelupoliisin hampaisiin Supon päällikkönä toimi Sorsan lähipiiriin kuulunut Seppo Nevala (sd), jonka oli nimittänyt tehtävään sosiaalidemokraattien johtama Paavo Lipposen ykköshallitus.

”Rusi-tutkinta oli alun alkaenkin peiteoperaatio, jonka avulla Nevala kykeni estämään vahvoissa asemissa olleiden poliitikkojen, virkamiesten ja poliittisten avustajien kiinnijäämisen tai pelkästään leimautumisen”, Rusi epäilee kirjassa.

Asian perinpohjainen selvittäminen on vaikeaa, sillä Väänäsen lisäksi avainhenkilöistä myös Sorsa ja Nevala ovat kuolleet eivätkä pysty kertomaan omia versioitaan tapahtumista. Vastapuolen kuuleminen olisi tässä tapauksessa erityisen tärkeää, sillä Rusi on itse niin vahvasti asianosainen.

Rusin mukaan Nevalan ”mediastrategina” toimi Supon sisältä saatujen ”aikalaistodisteiden” mukaan silloisen sisäministerin Ville Itälän (kok) erityisavustaja Ilkka Salmi, joka myöhemmin yleni itsekin Supon johtoon. Lipponen oli puolestaan erikseen vaatinut Nevalaa kertomaan Rusi-tutkimuksista laajemmalle kuin Rusin oman tulkinnan mukaan olisi tarvinnut.

Rusi väittää, että SED:n eli Itä-Saksaa hallinneen kommunistipuolueen arkistossa olevat Sorsan kansiostot ovat laajemmat kuin yhdenkään suomalaisen kommunistijohtajan. ”Sorsa oli poliittisesti tärkeä yhteistyökumppani paitsi NKP:n (Neuvostoliiton kommunistinen puolue) myös SED:n johdolle”, hän päättelee.

Rusin mielestä epäilyksiä herättää esimerkiksi se, että Sorsa kielsi lehtihaastattelussa vuonna 2003 tunteneensa Itä-Saksan lähetystöstä ketään, vaikka arkistolähteiden perusteella hänellä oli ollut sinne tiiviit yhteydet vuosien ajan. Rusin mukaan yhteistyö oli alkanut jo vuonna 1969 pian sen jälkeen, kun Sorsasta oli tullut Sdp:n puoluesihteeri.

Sorsan KGB-yhteydet olivat Rusin mukaan vielä vanhempaa perua. Tiedotustilaisuudessa Rusi sanoi, että Tiitisen listakin kertoo lähinnä KGB:n kontakteista. Eräiden tietojen mukaan Sorsa olisi tehnyt jonkinlaisen yhteistyösopimuksen KGB:n kanssa jo Pariisissa Unesco-aikanaan.

Tarinaan on syytä suhtautua pienellä varauksella, sillä Rusi perustaa tältä osin väitteensä toisen ja jopa kolmannen käden lähteisiin. Rusin mielestä Sorsa ylitti joka tapauksessa idänsuhteissa kiistatta soveliaisuuden rajan.

”KGB antoi Sorsalle sekä moraalista että poliittista tukea tavalla, joka heittää epäilyksen varjon hänen poliittisen toimintansa ylle. Hänen häviönsä vuoden 1993 esivaalissa oli kansallisen turvallisuuden kannalta välttämätöntä”, Rusi kirjoittaa.