Juuri sinä voit vaikuttaa

Ilmastonmuutokseen heräämisen ei tarvitse merkitä täydellistä elämänmullistusta. Jokainen voi tehdä edes jotakin.

Meillä suomalaisilla on raskas hiilijalanjälki. Sen keventäminen ei kuitenkaan ole niin tuskallista kuin kuvitellaan. Se saattaa olla jopa hauskaa.

Ilmastopaneeli IPCC:n syksyinen raportti oli kylmä suihku: Jos haluamme pitää maapallon elinkelpoisena, edessä on perustavanlaatuinen kurssinmuutos. Vuoteen 2050 mennessä maailman pitää olla hiilineutraali eli silloin ilmakehään saa päästää hiilidioksidia vain saman verran kuin sitä saadaan ilmakehästä pois.

Fossiiliset polttoaineet – hiili, kaasu, öljy ja turve – tulisi jättää maaperään. Ilmakehästä pitää saada hiiltä pois.

Kuulostaa vaikealta, ja vaikeaa se onkin. Mutta ei mahdotonta. Viime kädessä juuri yksilöt päättävät, mitä tähän maailmaan tuotetaan.

On riski korostaa liikaa tavallisen ihmisen vastuuta. Suurin vastuu on poliitikoilla.

1. Punnitse, ketä äänestät

Suurin vastuu muutoksesta kuuluu sinne, missä valtakin on. Poliitikot päättävät, otetaanko tiedemaailman viesti vakavasti ja ryhdytäänkö IPCC:n suosituksia toteuttamaan ripeästi myös silloin, kun se on vastoin oman äänestäjäkunnan tai lobbareiden välitöntä etua.

Tavallisen suomalaisen helpoin tapa vaikuttaa ilmastoon on punnita huolella, ketä äänestää.

Kevään 2019 eduskuntavaalit muuttuvat ilmastovaaleiksi, jos äänestäjät alkavat kysellä oman ehdokkaansa konkreettisista ilmastotavoitteista. Demokratian vahvuus piilee siinä, että poliitikko kiinnostuu siitä, mistä äänestäjä on kiinnostunut.

Huhtikuussa valittava eduskunta ratkaisee, tuleeko Suomesta hiilineutraali ja millä aikataululla. Koska Suomi on ensi vuoden jälkipuoliskon EU:n puheenjohtajamaa, seuraavalla hallituksella on poikkeuksellinen tilaisuus vaikuttaa myös siihen, kuinka kunnianhimoisia EU:n ilmastolinjaukset ovat.

Useiden puolueiden ilmasto-ohjelmat ovat vielä kesken. Kun ne valmistuvat, niitä kannattaa vertailla. Mikä on se vuosi, johon mennessä puolue haluaa Suomesta hiilineutraalin? Millä keinoin puolue aikoo hankkiutua eroon fossiilisista polttoaineista, turve mukaan lukien? Millä tavalla puolue kasvattaa Suomen hiilinielua? Miten haittaveroja puolue on valmis asettamaan?

Puolueiden nettisivustoilta löytyvissä ilmastolinjauksissa on jo nyt nähtävissä selviä eroja.

Aalto-yliopiston apulaisprofessorin Henri Weijon mielestä kansalaisen pitää vaikuttaa ilmastopolitiikkaan muutenkin kuin vain kerran neljässä vuodessa äänestyskopissa.

”Kun ilmastoon liittyviä aloitteita tai äänestyksiä tulee eduskuntaan, tulisi niitä seurata – ja viestittää poliitikoille omia näkemyksiä myös vaalien välillä”, Weijo sanoo.

Yksilön vastuun korostaminen poliittisen vastuun sijaan sisältää hänestä riskin.

”Jos ihmiset mieltävät, että vihreä kuluttaminen on heidän tapansa vaikuttaa, se ei välttämättä ole riittävä signaali poliitikoille siitä, että ilmasto on äänestäjille tärkeä.”

 

2. Kasvata puu

Metsillä ja niiden omistajilla on oma erityinen roolinsa, kun haetaan keinoja vähentää ilmakehässä olevaa hiiltä. IPCC:n mukaan maapallolle pitäisi lähivuosikymmeninä istuttaa uutta metsää yhden Euroopan verran.

Yli 600 000 suomalaista omistaa jo nyt vähintään kaksi hehtaaria metsää. He voivat päättää, miten metsäänsä käyttävät, mutta päätöksentekoon tarvittava tieto on kaikkea muuta kuin yksiselitteistä.

Tämä kuitenkin tiedetään: Metsä sitoo sitä enemmän hiiltä, mitä enemmän siinä on kasvuikäistä puuta. Eli jos haluat, että metsäsi on ennen kaikkea hiilinielu, anna sen kasvaa täystiheänä. Näin tiivistää ohjelmapäällikkö Antti Asikainen Luonnonvarakeskuksesta.

Jos haluat uudistaa metsääsi, hakkuu kannattaa tehdä myöhemmin kuin nyt tavallisesti tehdään ja uusi taimikko istuttaa mahdollisimman nopeasti. Hakattavan metsän keski-ikä Etelä-Suomessa on nykyään 70–80 vuotta.

”Kaikkein eniten metsä sitoo hiiltä 25–55 vuoden iässä”, Asikainen sanoo.

Sillä ei nykytietämyksen mukaan ole hiilen kannalta ratkaisevaa merkitystä, hakataanko koko metsä kerralla vai suositaanko jatkuvaa kasvatusta, jossa puuta otetaan metsästä pienempiä määriä ajan kuluessa. Avohakkuu on ruma, se kuormittaa vesistöjä ja heikentää luonnon monimuotoisuutta – ja on hakkuun jälkeen hiililähde. Mutta tiheästi kasvava, myöhemmin avohakattava metsä sitoo usein kasvuvaiheessa enemmän hiiltä kuin jatkuvakasvatettu metsä, joka täytyy uusintamisen takia pitää harvempana. Näin sanovat Luonnonvarakeskuksen metsäasiantuntijat.

Ilmaston kannalta olennaisinta ei siis ole se, miten hakataan, vaan kuinka paljon hakataan. Hallituksen ajama hakkuiden ja puunkorjuun tuntuva lisääminen pienentää metsien hiilinielua ja metsien hiilivarastoa vähintään vuosikymmeniksi eteenpäin. Näin totesivat 28 keskeistä metsä- ja ilmastotutkijaa reilu vuosi sitten.

Tiedemiesten lausunto ei kuitenkaan muuttanut Sipilän hallituksen linjauksia.

Metsät ovat kuitenkin markkinataloutta. Yksityiset ihmiset omistavat noin 60 prosenttia Suomen tuottavasta metsämaasta. Jos heistä merkittävä osa päättää olla toistaiseksi hakkaamatta, hiili sitoutuu vastakin täysmääräisesti Suomen metsiin. Eikä edes tarvitse tehdä mitään. Antaa vain puiden kasvaa.

Ja me, jotka emme metsää omista, voimme ostaa palan arvokasta luonnontilaista ikimetsää suojeltavaksi esimerkiksi Pentti Linkolan perustaman Luonnonperintösäätiön kautta.

 

3. Irtaudu öljystä

Auton ratissa sitä ei huomaa ollenkaan. Vain mittari paljastaa, että biokaasutankki tuli ajettua tyhjäksi ja auto on siirtynyt käyttämään bensiiniä. Kun tankkaa lisää biokaasua, auto siirtyy taas automaattisesti takaisin käyttämään sitä.

Bensiini on ongelmallista fossiilista energiaa, biokaasu taas tehdään kotien biojätteistä, vedenpuhdistamoiden lietteestä ja vaikkapa leipomoiden jätteistä. Biokaasu on käytännössä biojätteistä mädätettyä, talteen otettua metaania.

Kaasua tuottavan Gasumin mukaan Suomen biokaasulaitoksissa voisi tuottaa polttoaineen miljoonalle henkilöautolle. Miljoonasta ollaan vielä kaukana, Suomessa on 3 500 kaasua käyttävää autoa. Hallituksen tavoite on nostaa määrä 50 000 autoon – saman verran kaasuautoja on nyt Ruotsissa. Moni hakeekin edullisen kaasuautonsa käytettynä länsinaapurista.

Biokaasua poltettaessa syntyy hiilidioksidia ja vettä, mutta laskennallisesti hiilidioksidi ei ilmakehässä lisäänny, koska biokaasu tehdään uusiutuvista raaka-aineista. Biokaasu ei myöskään sisällä rikkiä eikä raskasmetalleja.

Tulevaisuus on sähköautojen, mutta kestävämpiä akkuja odottaessa biokaasu-, etanoli- tai hybridiauto on vaihtoehto sille, joka tarvitsee autoa mutta haluaa vähentää liikenteen päästöjä jo nyt.

Biokaasuasemia Suomessa on nyt 41, ja Gasum lupaa perustaa 35 uutta asemaa lähivuosina.

Vaikeinta öljyn käytön vähentäminen on lentomatkaajalle. Lentomatkasta koituva hiilijalanjälki matkustajaa kohti on raskas. Lentämisen hiilidioksidipäästöt ovat 2–3 prosenttia kaikista ihmisen aiheuttamista päästöistä maailmassa, mutta ne kasvavat huomattavan nopeasti.

Toistaiseksi oman lentämisen päästöjä voi yrittää hyvittää erilaisten kompensaatio-ohjelmien kautta. Yksi työkalu tähän on Suomen Luonnonsuojeluliiton ja Koneen Säätiön perustama hiilipörssi, jossa ilmakehän hiiltä sidotaan takaisin Suomen soihin.

Poliitikoilla olisi jo nyt useita keinoja käytössä lentopäästöjen vähentämiseksi. Verotus on niistä tehokkain. Lentovero, hiilivero tai öljyvero olisi selvä viesti, että ilmakehä ei ole ilmainen hiilidioksidin kaatopaikka. Lentoihin kohdistuva lisämaksu on jo käytössä Ruotsissa, Saksassa, Itävallassa ja Isossa-Britanniassa.

Suomessa hallitus ei ole ollut asiasta kiinnostunut.

Valtion omistama Finnair voisi myös näyttää esimerkkiä ja tarjota lipunoston yhteydessä vapaaehtoisia keinoja kompensoida lentopäästöt. Suomalaisen suon tai metsän suojeleminen voisi kiinnostaa lentomatkustajia.

 

4. Hyvästi lehmä!

Jos kaikki maailman naudat muuttaisivat yhteen Nautojen liittotasavaltaan, tulisi siitä maailman kolmanneksi suurin kasvihuonekaasujen tuottaja heti Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen. Niin paljon märehtivät lehmät tuottavat metaania ilmakehään.

Maailmassa on lähes 1,5 miljardia nautaa, yksistään EU-maissa 112 miljoonaa. Naudoille raivataan kiihtyvässä tahdissa laidunmaata ja peltoa rehun kasvattamiseen. Siksi naudanlihan hiilijalanjälki on huippuraskas – kolme kertaa suurempi kuin esimerkiksi sianlihan.

Siis hyvästi entrecôte-pihvit, jauhelihakastike ja karjalanpaisti! Tervetuloa soija-makaronilaatikko, tofukiusaus, punajuuripaistos ja nyhtökaurahampurilainen. Tämän kaiken me jo tiedämme. Miksi lihan kulutus sitten vain kasvaa?

Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm sanoo, että muutos tuntuu vaikealta, koska lihan asema ruokakulttuurissamme on edelleen niin vahva.

”Vielä sata vuotta sitten liha kuului vain juhla-ateriaan. Se oli jotain erityistä ja tavoiteltavaa. Nyt kun ollaan vauraita, lihaa halutaan jokaisella aterialla.”

Ja kun vieraalle halutaan tarjota kaikkein parasta, laitetaan pannulle verinen pihvi.

Siksi muutoksen tekemiseen tarvitaan vahva sisäinen motivaatio.

”Ilmastonmuutoksen torjunta on arvokysymys”, Fogelholm sanoo. ”Jos sitä pitää tärkeänä, alkaa etsiä lihalle korviketta.”

Absolutismiin ei ole tarvetta. Ruokavaliotaan voi muuttaa asteittain kasvis- ja kalapainotteisemmaksi. Esimerkiksi naudanlihan vaihtaminen broileriin pudottaa ilmastokuorman neljännekseen.

Fogelholm on itse jättänyt punaisen lihan lähes kokonaan, mutta on huomannut, että monessa juhlassa kala- tai kasviruokaa pitää edelleen erikseen pyytää. Bensa-asemallakin juustosämpylään työnnetään yhä myös kinkkusiivu.

”Näin ei saisi olla. Lihalle pitäisi aina olla tarjolla vaihtoehto”, Fogelholm sanoo.

Muutos lähtee aina liikkeelle yksittäisistä ihmisistä. Kun työpaikan lounaspöydässä tai ystävien illanistujaisissa yhä useampi valitsee kasviruoan, siitä tulee sosiaalisesti hyväksyttävä vaihtoehto. ”Myös niissä äijäryhmissä, joissa lihasta kieltäytymistä pidetään omituisena.”

Ehdottomuutta Fogelholm välttäisi. ”Ympäristön kannalta on paljon olennaisempaa se, että 90 prosenttia suomalaisista päättää syödä lihaa enää vaikkapa kahdesti viikossa kuin että kymmenen prosenttia suomalaisista ei syö lihaa lainkaan.”

”Enemmistön valinnat ratkaisevat.”

Myös makutottumukset muuttuvat hitaasti – mutta ne muuttuvat. Vielä parikymmentä vuotta sitten lähes jokainen laittoi kahviinsa sokeria. Entä nyt?

Rasvaton maito puolestaan tuntui kevytmaitoon tottuneen suussa pitkän aikaa pelkältä litkulta.

”Makutottumuksen muuttaminen vaatii sekin vahvan motiivin. Silloin se onnistuu.”

Fogelholm kuvailee, kuinka hän päätöksen tehtyään otti vähä vähältä lihaa lautaselleen yhä harvemmin.

Nyt kun joku tarjoaa Fogelholmille mureaa puolikypsää sisäfilepihviä, ei vesi enää herahda professorin kielelle. Muutos tuli jo.


Suomalainen pientalounelma voi olla erityisen ilmastoepäystävällinen.

5. Oma pesä kuntoon

Asuminen kylmässä maassa kuormittaa ilmastoa. Suomalaisen hiilijalanjäljestä asumiseen menee yli kaksi kertaa niin paljon kuin syömiseen. Erityisen ilmastoepäystävällinen voi olla suomalainen pientalounelma.

Suomalaisen pientalon energiankulutuksesta 70 prosenttia menee lämmitykseen, ja kun Suomessa on yli miljoona pientaloa, on niiden lämmitysmuodolla väliä. Suomen pientaloissa kuluu enemmän energiaa kuin maan kaikissa rivi- ja kerrostaloissa yhteensä.

Selvä enemmistö uuden kodin rakentajista hankkii maalämpöjärjestelmän, mutta vanhoista omakoti- ja paritaloista 16 prosenttia lämmitetään yhä öljyllä. Se tarkoittaa noin 200 000 taloa.

Poistoilmalämpöpumpun ja sähkölämmityksen yhdistelmä on uusissa taloissa toiseksi suosituin tapa lämmittää. Kaikki muut tulevat kaukana perässä. Öljylämmityksen valitsee uuteen taloon enää aniharva.

Uudet talot ovat huomattavasti vanhoja energiatehokkaampia. Lämpö otetaan talteen, ja älykäs taloautomaatio auttaa vähentämään energiankulutusta. Aurinkopaneelien hankkiminen katolle parantaa yhtälöä entisestään.

Suurin osa Suomen pientaloista on kuitenkin jo iäkkäitä. Niidenkin energiankulutusta voi leikata suhteellisen pienillä toimilla. Esimerkiksi ikkunaremontti voi vanhassa talossa tuoda tuntuvia säästöjä.

”Uusissa korkean energialuokan ikkunoissa lämpöhäviö voi olla vain kymmenesosa verrattuna vanhaan kaksilasiseen ikkunaan. Ero on huima”, energiansäästöön ohjaavan Motivan asiantuntija Sami Seuna sanoo.

Uusi ikkuna voi pitää lämpöä paremmin kuin 1960-luvulla rakennetun talon seinä.

Energiaremontin lisäksi on arkisempia, pieneltä tuntuvia asioita, joilla kodin energiankulutusta voi vähentää. Pakastimen sulattaminen ja sen taustan imuroiminen kannattaa. Samoin ilmalämpöpumpun suodattimen puhdistaminen. Lämpimällä vedellä ei pidä lotrata – kuuman veden tuottaminen nielaisee hämmästyttävän paljon energiaa.

Paras tapa edetä energiaremontissa on kysyä ensin asiantuntijalta. Neuvoa saa ilmaiseksi esimerkiksi Motivan ”Asiaa energiasta” -Facebook-sivustolta.

 

6. Nuukuus kunniaan

Tämä on ikävä totuus: me maailman yli seitsemän miljardia ihmistä kulutamme armottomasti liikaa. Ja ongelma ei niinkään ole kaikki maailman ihmiset vaan juuri me, vauraiden teollisuusmaiden keskiluokka. Tätä ongelmaa ei teknologia ratkaise, ainoas- taan se, että kaikkea tavaraa kulutetaan selvästi vähemmän.

Meidän suomalaisten kulutuksesta syntyvät kasvihuonepäästöt ovat kaksinkertaiset maailman keskitasoon verrattuna. Mitä suuremmat tulot, sitä suuremmat päästöt.

Kuluttamisen ytimessä ovat lyhytikäiseksi tarkoitetut muotivaatteet. YK:n mukaan muotiteollisuus tuottaa jo kymmen prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä. Se on enemmän kuin ulkomaanlentojen ja laivakuljetusten päästöt yhteensä.

Joka sekunti kaatopaikalle tai poltettavaksi päätyy kuorma-autollisen verran vain vähän käytettyjä tekstiilejä, toteaa tuore brittitutkimus.

Ilmastopioneereja olivatkin tietämättään meidän isoäitimme, jotka kielsivät lappamasta ruokaa roskiin eivätkä heittäneet pois mitään sellaista, jota joskus saattaisi tarvita. Se oli kaukana muodikkaasta Konmari-ajattelusta, jossa tavaroiden poisheittäminen on hyveistä suurin.

Osa kestävämpää ratkaisua on kiertotalous. Yhteiskäyttöautoista, hävikkiruokapalvelusta ja alueellisista nettikirppiksistä on kaupungeissa tullut jo ilmiö. Eikä kaikkea tarvitse keksiä uudestaan. Verhoilijat ja suutarit ovat kiertotalouden konkareita. He pidentävät huonekalujen ja kenkien käyttöikää.

Uuden ostaminen on kuitenkin ihanne. Helsingin Pasilassa ratapihan monttuun nousee kauppakeskus, josta tulee mainostekstien mukaan Suomen suurin. ”Shoppailumahdollisuuksia kaikkien tarpeisiin”, lupaa mainos. Vuorokauden ympäri.

Ostamisesta on tehty tapa viettää vapaa-aikaa ja etsiä elämyksiä.

Perjantaina 23. marraskuuta vietetään Älä osta mitään -päivää. Sen tarkoitus on panna meidät miettimään, mitä oikeasti tarvitsemme. Ja mitä emme tarvitse.

Ehkä tänä vuonna voisi kyllä kuluttaa, mutta toisella tavalla: aamun joogatunnin voi päättää piipahtamalla kaurapuurolle ja kahville kulmakuppilaan. Työpaikan kasvislounaan jälkeen on hyvä poiketa niska-hartiahieronnassa ja kosmetologilla, jotta elokuvaillan jälkeen voi hehkeänä nauttia kumppanin kanssa romanttisesta kalaillallisesta lempiravintolassa.

Muutos voi sittenkin olla siedettävä.

Sisältö