HSL:n sairas ihmiskoe
Ihmisten liikkumisesta tehdään päivä päivältä stresaavampaa.
Suomen väkirikkaimmalla alueella on käynnissä sairas ihmiskoe. Ihmisten liikkumisesta tehdään päivä päivältä stresaavampaa. Syypäänä on Helsingin seudun liikenne, joka vastaa pääkaupungin ja kehyskuntien väen kuljettamisesta.
Matkustan päivittäin Helsingin julkisessa liikenteessä, pääasiassa busseilla ja metrolla. Noin kuukauden ajan kulkeminen on ollut halpaa, koska lähes aina kortinlukemiseen tarkoitettu laite on ollut rikki. Se onkin oikeastaan ainut kiva asia, mitä viime vuosien liikenneuudistuksista on seurannut.
Noin vuosi sitten Helsinkiin alettiin asentaa uusia kortinlukijoita. Kirjoitin silloin aiheesta, koska ahdisti. Uusi käyttöliittymä oli valtavan hankala. Kun ihmiset antoivat asiasta palautetta Helsingin seudun liikenteelle ja monet käyttöliittymäsuunnittelijat jopa piirsivät auki, kuinka homma olisi pitänyt toteuttaa, HSL vastasi, että parannuksia suunnitellaan.
Suunniteltiin juu. Muttei toteutettu. Yhä edelleen metroasemien portaiden yläpäitä tukkivat mummot ja muut ihmiset, jotka eivät voi käsittää laitteen symbolikieltä tai sitä, että jossain oudossa välissä pitää painaa OK. HSL:n vastaus kansalaisten stressaamiseen on ollut lisätä ohjeita. Joita kukaan ei jaksa tietenkään lukea.
Lippuautomaatit ovat vain yksi esimerkki hirveyksistä. HSL:n lippusovellus saa Applen sovelluskaupassa yhden tähden, koska sillä ei voi ostaa lastenlippuja. Plus tuhat muuta raivostuttavaa syytä. Lähijunien lipunmyynnin lopettamisesta tai lentokenttäjunan kamaluuksista ei kehtaa edes puhua.
Mikään ei mene hyvin. Kaikki uudistukset epäonnistuvat, koska käyttäjiä eli matkustajia ei osata ottaa huomioon, mikä on ihmeellistä, koska liikkumisen miettimiseen kehitetään jatkuvasti sovelluksia ja kirkkaimmat aivot HSL:n ulkopuolella lanseeraavat käteviä järjestelmiä, jotka yhdistävät lukemattomia eri liikkumistapoja helpoissa käyttöliittymissä.
Viimeisin nolous oli raitiovaunureittien uudistus. Nyt eksyvät jo stadilaisetkin, junteista puhumattajaan, kun entisestä kolmosratikasta, josta tuli kolmonen ja kakkonen, tehtiinkin 327-linja, jossa ratikan numero vaihtuu sumean liikennematematiikan määräämänä kesken matkan.
”Se on sitten tavallaan ylimääräinen bonus, että jos päätepysäkiltä tarvitsee jatkaa matkaa, ei välttämättä tarvitse edes vaihtaa vaunua”, toteaa liikennesuunnittelija Lauri Räty tämän päivän Hesarissa. Anteeksi mitä? Siinä muuten bonus, jota kukaan ei kaivannut!
Presidentti Mauno Koivistolla oli tapana tehdä vanhoilla päivillään lenkkejä ratikoilla. Onneksi maan isä ei eksynyt rakastamallaan liikennevälineellä ja nähnyt tätä tuhoa.