Teemu Laajasalo, talousvauva
Me kaikki tiedämme tyypin: johtajan – yleensä mies – joka on siis ”aivan onneton näiden lippulappujen kanssa”. Semmoinen kuin Laajasalon Teemu, Helsingin piispa. Semmoinen talousvauva.
Eilen illalla uutisoitiin laajasti tv-pastori Laajasalon kuittiepäselvyyksistä, kun Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja Johanna Korhosen tekemä selvityspyyntö tuli julkiseksi. Holtittomuus oli ollut hämmentävän toistuvaa, totaalista talousvauvailua: Demokraatti-julkaisun mukaan ”asianmukainen raportointi oli Korhosen mukaan vain 3 prosentissa vuoden 2017 luottokorttimaksutapahtumista.”
Onhan se varmasti perusköyhälle kamalaa, että hotelliyö maksaa kolmesataa
Tänään on sosiaalisessa mediassa päivitelty Laajasalon epäselviä hotelliöitä ja erityisesti närkästystä on aiheuttanut Laajasalon 325 euron hintainen yö savonlinnalaisen hotellin ”Kuninkaan sviitissä”. Joo, onhan se varmasti perusköyhälle kamalaa, että hotelliyö maksaa kolmesataa, mutta ei se suuressa kuvassa merkitse mitään, jos kulua vertaa Laajasaloon uponneisiin palkka- tai muihin kuluihin. Eikä sillä sviitin nimelläkään ole väliä. Myöskään taksikulut, kukkakauppaostokset tai selvittämättömät shamppanja- tai limukulut eivät yksittäisinä epäselvyyksinä merkitse mitään.
Kauhein asia tässä on, että samaan aikaan kun Laajasalon yritystoiminta on ollut luupin alla talousepäselvyyksien takia, seurakunnan ylintä johtajaa ei ole kiinnostanut huolehtia edes työnantajansa taloudenpidosta. Aikamoista. Myönnän olevani itsekin talousvauva, mutta Laajasalo on välinpitämättömyydessään mestari. Kuten kaikki talousvauvat, Laajasalo on ilmeisesti yhä vakuuttunut, etteivät tylsät kuittijutut kuulu suurten linjojen sankareille.
Kuinka on mahdollista, ettei Kallion seurakunnan taloushallinto ole laittanut Laajasaloa tiukoille? Jos kuiteista vain kolme prosenttia on asianmukaisesti hoidettu, en keksi muuta selitystä, kuin että kirkkoherran seurakunnassa on ollut niin tiukka komento, ettei alaisilta ole löytynyt uskallusta vaatia pomoltaan ryhtiä.
Kuvio on yritysmaailmasta hyvin tuttu: Suuri johtaja, aikuinen mies, selittää päivä toisensa jälkeen, poikamaisesti noloillen, kuinka pikkuasioiden hoitaminen on hänelle niin hirveän vaikeaa. Alaiset etsivät oikeaa hetkeä kysyä herraltaan, milloin tämä voisi alentua tekemään puoli tuntia normaalia kirjanpitotyötä, mutta aina asia siirtyy. Kysellään ja vihjaillaan, tehdään valtavasti turhaa kirjanpitokikkailua ja lopulta epäselvyydet peitellään mahdollisuuksien mukaan.
Niin toimii talousvauva.