Yhdysvalloilla on Venezuelassa poliittisia ja taloudellisia intressejä – Amerikkalaisten halu auttaa voi silti olla täysin aito
Venezuelassa on käynnissä aito humanitäärinen kriisi.
Venezuelan kriisi syvenee päivä päivältä. Romahtanut talous, nälkä, yleinen turvattomuus ja Nicholás Maduron hallinnon kasvava autoritäärinen ote valtiosta ovat ajaneet maan sisällissodan partaalle.
Yli kolme miljoonaa venezuelalaista on jättänyt maan viime vuosina. Kymmenet tuhannet protestoivat väkivaltaisesti hallintoa vastaan. Pelkästään viime viikkoina yhteenotot ovat vaatineet kymmeniä kuolonuhreja.
Viime päivinä konflikti on kärjistynyt entisestään. Oppositiojohtaja Juan Guiadó on julistanut itsensä maan virkaatekeväksi presidentiksi, ja monet maat, Yhdysvallat etunenässä, ovat tunnustaneet Guiadón Venezuelan johtajaksi.
Maduro on sulkenut maan rajoja ja estänyt kansainvälisen ruoka-avun, jota hän kutsuu amerikkalaisten peiteoperaatioksi. Tämä on luonnollisesti johtanut nälkäisten venezuelalaisten raivoon. Maduron toimet näyttävät yhä enemmän paniikinomaisilta reaktioilta.
Yhdysvallat on ottanut aikaisempaa aktiivisemman roolin Venezuelan kriisissä. Presidentti Donald Trump ja hänen hallintonsa ovat antaneet yhä kärjekkäämpiä lausuntoja Venezuelan ja Maduron tulevaisuudesta. Floridalainen senaattori Marco Rubio julkaisi pahaenteisen twiitin.
Suhtautuminen Yhdysvaltojen sekaantumiseen on ollut kaksijakoista.
Ensimmäinen ryhmä sanoo, että Yhdysvaltojen osallistuminen Venezuelan tilanteeseen on humanitäärisesti oikeutettua ja toivottavaa. Nälänhädän, kaaoksen ja väkivallan riivaama maa tarvitsee voimakasta erotuomaria rauhoittamaan tilanteen. Yhdysvallat selvästi on kiinnostuneempi nälkäisten venezuelalaisten ruokkimisesta kuin maan oma presidentti.
Toinen ryhmä tuomitsee Yhdysvaltojen toimet kyynisenä valtapelinä. He nyökytteleävät Maduron lausunnoille, joiden mukaan ruoka-apua ei tarvita, ja amerikkalaisten ”humanitäärinen” apu on pohjimmiltaan Troijan hevonen. Yhdysvallat on kiinnostuneempi Venezuelan hallinnasta kuin venezuelalaisten kärsimyksestä.
Vaihtoehdot eivät sulje pois toisiaan. Olisi naivia kuvitella, ettei Yhdysvalloilla olisi Venezuelassa poliittisia tai taloudellisia intressejä. Monroen opin variaatiot ovat ohjanneet Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa alueella jo noin kaksi vuosisataa.
Toisaalta, Yhdysvaltojen halu auttaa kärsiviä venezuelalaisia on aito. Miljoonilla amerikkalaisilla on perhe- ja ystävyyssiteitä Venezuelaan ja Karibian alueelle. Amerikkalainen anteliaisuus ja halu auttaa ovat aitoja, kuten miljoonat eurooppalaisetkin voivat todistaa.
Venezuelassa on käynnissä aito humanitäärinen kriisi, ja sen keskeinen syy on venezuelalaisen sosialismin surkea epäonnistuminen. Maduroa tukevat ulkovalloista muun muassa Kiina, Venäjä ja Kuuba. Niiden näkemykset ihmisoikeuksista ovat vähintäänkin kyseenalaisia. Opposition tukena taas on valtaosin demokraattisia oikeusvaltioita.
Olivatpa motiivit mitä hyvänsä, oikeusvaltiot ovat selvästi kiinnostuneempia venezuelalaisten auttamisesta.
Soundtrack: Simón Díaz, Alma Llanera.