Yhdysvallat tutkii sieluaan vaaliuurnilla: politiikassa myrskyää, mutta Atlantassa äänestyspäivä sujuu leppoisasti

Jatkuvan kuohunnan, vaahtosuisen poliittisen raivon ja leiritymisen takaa löytyy edelleen yhteiskunta, jossa ihmiset uskovat demokratiaan.

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Vaalipäivä Atlantassa on hätkähdyttävän hiljainen. Tätä kirjoittaessani äänestyspaikat ovat auki vielä viisi tuntia.

Ennakkoäänestystä leimasivat tuntikausien jonot ympäri kaupunkia, satunnaiset tekniset ongelmat ja satojen tuhansien ihmisten palava äänestysinto. Noin 3,9 miljoonaa georgialaista äänesti ennakkoon. Itse vaalipäivä näyttää lähinnä jälkihoidolta.

Vuonna 2016 noin 4,1 miljoonaa georgialaista käytti ääntään. Tänä vuonna arviot äänestäjien kokonaismäärästä liikkuvat kuuden miljoonan tuntumassa. Tämä murskaisi edelliset äänestysennätykset.

 

Vierailin viidellä äänestyspaikalla. Kaikilla niistä tunnelma oli leppoisa. Vaalivirkailijoilla oli aikaa vitsailla ja rupatella niin keskenään kuin äänestäjienkin kanssa.

Vaalipäivän leppoisuus on ristiriidassa itse poliittisen taistelun intensiivisyyden ja panosten kanssa. Rentoa tunnelmaa ja kaunista aurinkoista päivää rikkovat uutiset kaupungeista, joissa yritykset ovat varautuneet mahdollisiin mellakoihin peittämällä näyteikkunansa vanerilla ja ovet rautaporteilla.

 

Tämä ristiriita on hyvä metafora amerikkalaiselle politiikalle ja yhteiskunnalle vuonna 2020. Jatkuvan kuohunnan, vaahtosuisen poliittisen raivon ja leiritymisen takaa löytyy edelleen yhteiskunta, jossa ihmiset uskovat demokratiaan, amerikkalaisiin instituutioihin, ja ihmisten pohjimmaiseen hyvyyteen.

Käynnissä olevat vaalit ovat amerikkalaisen yhteiskunnan roschach-testi. Äänestyskopin hiljaisuus on kymmenille miljoonille kansalaisille kuin vierailu terapeutin toimistossa tai rippipapin kopissa.

Vaalien poliittiset panokset ovat korkeat, erityisesti terveydenhoidon ja talouden osalta. Mutta vaalien merkitys Yhdysvaltain sielulle ja omakuvalle ovat vielä mittavampia.

Minkälainen kansakunta me olemme – tai haluamme olla? Mitä ajattelemme naapureistamme, perheenjäsenistämme ja yhteisöistämme? Olemmeko me yksi jakamaton kansakunta vai hajoamaisillaan oleva mosaiikki?

 

Yhdet vaalit eivät tuhoa tai pelasta maata ja maailmaa. Mutta ne antavat osviittaa siitä, minkälaiset työkalut me valitsemme ongelmien korjaamiseen.

 

Soundtrack: Lenny Kravitz, It Ain’t Over Til It’s Over.

 

Lue myös: Yhdysvallat äänestää 3. marraskuuta. Uusi presidentti aloittaa virassaan 21. tammikuuta. Väliin jää 79 vaarallista päivää.