Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Todd Akin – typerin kongressiedustaja?

Marko Maunula
Blogit Americana 20.8.2012 14:21

Kisa typerimmän kongressiedustajan tittelistä käy yhä kiivaammaksi. Todd Akin (R-Missouri) rykäisi komeasti johtosijoille raiskaus-kommenteillaan.

Akin sanoi sunnuntaisessa haastattelussa, että riski tulla raskaaksi ”oikeassa” raiskauksessa on minimaalinen, sillä ’naisen keholla on kyky sulkea toimintonsa’. Hän esitti kommenttinsa puolustaakseen kantaansa, jonka mukaan naisella ei pitäisi olla oikeutta aborttiin edes raiskaustapauksissa.

Akin puolusti kantaansa lääketieteellä, ja jotkut lääkärit olivat kuulemma hänelle näin kertoneet. Oman lääkärikaverini mukaan Akinin jupinat ovat tietenkin täyttä potaskaa. Seksuaalihistoriaa tutkinut kollegani puolestaan sanoi, että Akinin kanta oli lääketieteellisesti hyväksytty antiikin ajoista aina 1800-luvulle saakka. Vanhat teoriat uskoivat, että hedelmöityminen vaati naisen orgasmin, mutta nämä luulot lensivät romukoppaan jo reilu vuosisata sitten. Eli Akinin biologiankirjat kaipaavat näköjään kipeästi päivitystä.

Kongressimiehen typeryydellä on myös mittavia poliittisia seurauksia. Akin parhaillaan yrittää nousta edustajainhuoneesta senaattiin, ja mielipidetiedusteluiden perusteella hänellä oli erinomaiset saumat kaapata istuvan senaattori Claire McCaskillin (D-Missouri) paikan ja sen myötä mahdollistaa republikaanien kontrollin senaatista. Paino sanalla ”oli.” McCaskillin kampanja on hyödyntänyt tilaisuutta salamanopeasti, ja muut republikaanit vetivät välittömästi pesäeroa Akiniin.

Akin istuu kongressin tiede-, avaruus- ja teknologialautakunnassa. Taitavasti pelattu, kongressiedustaja Akin.

Soundtrack: The Charlie Daniels Band, Uneasy Rider.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Jos argumentoidaan että abortti on murha niin kyllähän se on murha myös raiskauksen yhteydessä. Ja sillä retoriikallahan nämä ilmeisesti nyt ’etäisyyttä ottavat’ republikaanit yleensä abortin kieltoa puolustavat. Tekopyhyyttä taas aistittavissa.

Löytäisiköhän Marko typeryyspalkinnon tavoittelijoita vaihteeksi myös demokraateista? Kumpi muuten on typerämpi Obama vai Romney?

Varavoltaire: tsekkaa linkki aikaisempaan juttuuni typeristä edustajista. Näet listassa myös demokraatin, aikaisemman vaalipiirini ylpeän edustajan. Lupaan kommentoida heti kun demokraatti lausuu jotain kiistattoman idioottimaista a la Akin. Mitä Romneyn ja Obaman älynlahjoihin tulee, molemmat vaikuttavat kiistattoman teräväpäisiltä miehiltä.

Länsimaiden rappion suurina syinä voidaan pitää politikkojen pelkästään arvomaailmaansa ja uudelleenvalintansa mukaiseen ajatteluun, sekä talouselämän kavartaalitalouden suuren ahneuden palvontaa.
Tulevaisuus on Kiinassa jossa päätöksiä ja suunnitelmia tehdään sekä toteutetaan vuosikymmeniksi eteenpäin.

Vastaan sinnittelevä nainen kykenee torjumaan usein penetraation ja ase vain hipaisee ulkosia portteja. Siksipä ei kannata niin riehaantua jonkun poliitikon ajatuksista. Kaikki väitetyt raiskaukset eivät ole väkisinottoja, vaan jälkeempäin morkkiksen vuoksi siksi selitettyjä.

Politiikassa käytetty peukalosääntö sanoo, että jos skuuppi on hengissä vielä kolmantena päivänä niin siitä on mahdollista kasvaa merkittävä uutinen. Todd Akinin ulos mulauttama sammakko on nyt läpäissyt tämän testin. Juttu on laajentunut ja saanut uusia ulottuvuuksia tavalla, joka ei voi olla aiheuttamatta paniikkia republikaanien piirissä. Republikaanit ovat nopeasti jakaantumassa kolmeen ryhmään: niihin jotka avoimesti kannattavat Akinin näkemyksiä, niihin jotka kieltävät kannattavansa Akinia ja lopulta niihin, jotka aidosti paheksuvat Akinia ja hänen kaltaisiaan.

Lehdistön erityiseksi silmätikuksi näyttää olevan joutumassa republikaanien kannalta se pahin mahdollinen ryhmä. Ne jotka nyt kieltävät Akinin vaikka todellisuudessa ovatkin kannattaneet hänen radikaaleja raiskaus- ja aborttialoitteitaan. Esimerkiksi Romney ja Ryan. Tämän höyryävän läjän kaiveleminen antaa demokraateille meheviä vaaliaseita ei ainoastaan syksyn presidentinvaaleissa vaan myös pitkälle tulevaisuuteen.

Tulee olemaan erityisen jännittävää seurata miten republikaanit pyrkivät – ja missä määrin he onnistuvat – rajoittamaan poliittisten tappioiden määrää ensi maanantaina alkavassa Tampan puoluekokouksessaan. Kaikki on pelissä.