Tämä on hyvä uutinen: Budjettisopu suututti Yhdysvaltain molempien pääpuolueiden idealistit
Viime viikkojen poliittinen vääntö on keskittynyt budjettiin. Karkea kuva budjetin prioriteeteista oli amerikkalaista politiikkaa tyypillisimmillään.
Republikaanit halusivat lisää rahaa puolustusvoimille, ja puolueen budjettihaukat vaativat suuria leikkauksia valtion menoihin.
Demokraatit halusivat uudistaa maahanmuuttolakia ja turvata niin sanotut unelmoijat. Lisäksi he hakivat rahoitusta tukemilleen sosiaalisille ohjelmille.
Puolueiden pomot neuvottelivat lopulta kompromissipaketin, joka suututti molempien puolueiden idealistit, mutta sai maltillisten tuen. Budjettipaketti meni läpi sekä republikaanien että demokraattien äänillä.
Republikaanit saivat lisää rahaa puolustusvoimille ja demokraatit toivomansa rahoituksen muun muassa infrastruktuuriin, opioidikriisin torjuntaan ja veteraanien hoitoon.
Republikaanien talouskurisiipi oli raivoissaan budjettiesityksestä. Kentuckyn senaattori Rand Paul onnistui sulkemaan liittovaltion toiminnat muutamaksi tunniksi. Hän protestoi budjettialoitetta, joka nosti valtion velkakattoa ja lisäsi menopuolta – ja budjettivajetta – sadoilla miljardeilla dollareilla.
Demokraattien vasemmistosiipi protestoi budjettia vastaan, koska se ei taannut niin sanottujen unelmoijien tulevaisuutta. Edustajainhuoneen demokraattipomo Nancy Pelosi äänesti itse budjettia vastaan, mutta hän antoi ryhmittymänsä jäsenten valita omat kantansa.
Molempien puolueiden maltilliset äänestivät budjetin puolesta, koska he ymmärsivät kompromissien tärkeyden.
Budjettia kannattaneet demokraatit olivat valmiita kompromissiin, koska republikaanit lupasivat käynnistää keskustelun maahanmuuttajien tulevaisuudesta. Republikaanit eivät halunneet jatkaa budjettidraamaa ja pitivät demokraattien vaatimuksia hyväksyttävinä.
Juuttuminen ideologisiin poteroihin ja ajatus politiikasta pelinä on vahingoittanut amerikkalaista politiikkaa.
Kompromissi on optimistinen signaali, jonka merkitys ei rajoitu pelkkään budjettiin.
Juuttuminen ideologisiin poteroihin ja ajatus politiikasta pelinä, jossa on tarjolla ainoastaan absoluuttisia voittoja ja jonka keskeinen tavoite on murskata vastustaja, on vahingoittanut amerikkalaista politiikkaa ja osaltaan johtanut trumpismiin.
Viime vuosikymmenten aikana amerikkalainen järjestelmä on muuttunut yhä presidenttikeskeisemmäksi. Molemmat puolueet ovat nojanneet liikaa Valkoiseen taloon, kun heillä on ollut oma mies johdossa.
Presidenttikeskeisyys, yhdessä uuden median ruokkiman poliittisen jakautumisen kanssa, on ollut tärkeimpiä amerikkalaisen yhteiskunnan jakautumisen syitä.
Tänään, asioista vajavaisesti perillä olevan presidentin lähettäessä ristiriitaisia signaaleja, kongressin on otettava yhä suurempi vastuu maan hallitsemisesta. Se vaatii kompromisseja, kykyä keskustella aitojen yli, tylsää mutta tuottavaa yhteistyötä.
Uusi budjettiesitys on lupaava signaali. Se on ymmärrettävästi raivostuttanut ideologisesta puhdasoppisuudesta polttovoimansa imevät yhden suuren totuuden haltijat. Ja tämä on loppupeleissä eduksi meille kaikille.
Soundtrack: Leadbelly, Where Did You Sleep Last Night?
