Suomi ja meksikolaiset: rakkausliitto?

Vaalien alla mamu-keskustelu on jälleen odotetusti lämmennyt ja keskustelu on totutusti rapautunut huutolauseiden heitoksi. Tosiseikat ovat, että Suomi tarvitsee lisää mamuja, mutta mamujen kotiuttaminen ja assimilointi vaatii enemmän töitä.

Ymmärtääkseni Suomi tarvitsee tulevaisuudessa entistäkin enemmän siirtolaisia, mutta olisi käsittääkseni hyvä, jos siirtolaiset tulisivat maista ja kulttuureista, joiden sopeutuminen Suomeen olisi mahdottoman kivutonta.

Kannattaisiko meidän ryhtyä rekrytoimaan meksikolaisia?

Nimimerkki Wille kehui joku viikko sitten (minunkin arvostamaani) Kanadan siirtolaisuuspolitiikkaa, joka painottaa tulokkaiden sopeutumista kanadalaiseen yhteiskuntaan. Samassa kommentissa hän kehoitti Suomea harkitsemaan latinoiden rekrytointia maahamme. Olemme Willen kanssa pohtineet samaa asiaa jo pitkaan.

Pohdiskelujeni sekä tarkkailujeni perusteella uskoisin, että varsinkin meksikolaiset sopisivat Suomeen kuin nenä päähän.

Meksikolaisten työetiikka on suo, kuokka, ja Jussi -luokkaa. Tuntemani latino-opiskelijat ja -aikuiset ovat kaikki enemmän kuin säntillisiä ja tunnollisia työntekijöitä. Latinoja työllistävät tuttavani kehuvat kilpaa heidän työmoraaliaan sekä asennettaan.

Meksikolaisten harrastukset sopisivat myös suomalaiseen kulttuuriympäristöön. Heidän oluenkulutuksensa ja urheilufanatisminsa haastavat paatuneimmankin suomalaisen perusisännän. Useimmat meksikolaiset imeytyisivät suomalaiseen työpaikan, urheiluhallin, pubin, ja kotisohvan väliseen heiluriliikkeeseen muutamassa kuukaudessa. Ehkä sukupolven tai parin päästä Suomikin voisi vihdoinkin nousta jalkapallon MM-turneeseen Jose-Maria Rissasen sekä Jarkko Rodriquezin vahvan keskikenttäpelin johdolla?

Uskonnollisesti meksikolaiset ovat vahvasti katolisia kristittyjä. He kunnioittavat perhearvoja, mutta heidän maailmankatsomuksensa perustuu silti länsimaiseen sekulaariseen liberalismiin. Suomalaisen yhteiskunta-ajattelun perusrakenne ja arvomaailma olisivat heille tuttuja jo entisestään.

Jopa suomalaiset ja meksikolaiset musiikkiperinteet ovat yllättävän lähellä toisiaan. Meksikolainen norteño on selvästi suomalaisen humpan serkku, ankaraa hanurin kuritusta myöden.

Ilmastot ovat erilaisia, mutta siihen tottuu. Jos kylmyys ja pimeys alkavat kunnolla ahdistamaan, meksikolais-suomalaiset voisivat muiden suomalaisten tavoin lentää talvisin viikoksi Espanjaan.

Ymmärrän hyvin, että maahanmuutossa on otettava huomioon myös humanitääriset tekijät; en tahtoisi pitää ovia kiinni vainotuilta. Mutta toisaalta, eikö olisi humanitääristä rekrytoida maahanmuuttajia, jotka todennäköisesti sopeutuisivat nopeasti sekä olisivat tyytyväisiä uuteen isänmaahansa ja sen kulttuuriin? En pidä ghettoutumisen tai erillisen siirtolaisuuskulttuurin hyväksymistä kovinkaan humanitäärisenä itse kantaväestöä tai myöskään maahanmuuttajia kohtaan.

Soundtrack: Norteño Boys, Dime Como Olvidarte.