Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Sielunmessu sanomalehdelle

Marko Maunula
Blogit Americana 17.3.2009 19:56

Sanomalehtien kuolinmarssi jatkuu. Tänään tiistaina ilmestyi Seattle Post-Intelligencerin viimeinen numero. Lehden printtiversio on kuollut, mutta webbiversio jatkaa ainakin toistaiseksi.

”PI” ei ollut mikään kylälehti, vaan arvostettu, vuonna 1863 perustettu länsirannikon media-instituutio. Yrityksistä huolimatta julkaisijat eivät saaneet lehteä kaupattua tai saneerattua tuottavaan kuntoon.

Lue myös

Oletko sinä SK:n korisguru?

Sanomalehdet ympäri maata ovat pahassa pulassa. Denverin lehtien tilanne on ollut surkea jo vuosia, ja jopa amerikkalaisen sanomalehdistön grand old dame New York Times on ollut surkea sijoitus viime vuodet. Atlantan lehdet sulivat yhteen jo vuosia sitten Atlanta Journal-Constitutioniksi. Ja niin edelleen.

Lehdet kärsivät, mutta journalismi voi hyvin. Molemmista kuuluu kiitos internetille. Mutta kuinka kauan printtilehtien lasku voi jatkua?

Soundtrack: Mott the Hoople, All the Young Dudes

PS. Sinulla on vielä aikaa liittyä blogin seuraajien koriskisaan.

Lue myös

Oletko sinä SK:n korisguru?

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Verkkojournalismi tuntuu olevan tämän päivän suuntaus. Ja mikäs siinä, ihan kiehtova ympäristöhän tämä onkin, mahdollistaa monia asioita, joita printtilehdissä ei voida hyödyntää. Toisaalta Jenkeissä lehtiä varmaan kuoleekin suhteessa paljon enemmän kuin vaikka Suomessa, sillä kuulemani mukaan niiden perustamiskynnys on paljon matalampi.

Luulen, että printtilehdille tapahtuu vielä suuria muutoksia meidän elinaikanamme. Jotenkin toivon, että jokin keino niiden elvyttämiseksi löydettäisiin, koska paperilehdistö on niin suuri osa journalismin historiaa. Tosin uusin, tietokoneiden keskelle syntynyt sukupolvi ei välttämättä näe niin kauas.

Ehkä oikea kysymys kuuluu milloin paperille painettu sanomalehti poistuu joukostamme käytännössä kokonaan? Mitä painetussa sanomalehdessä on sellaista mitä sähköisellä sanomalehdellä ei ole? Ei mitään.

Luin muutama päivä sitten Clay Shirkin jutun samasta aiheesta ja se mietityttää vieläkin. “When a 14 year old kid can blow up your business in his spare time, not because he hates you but because he loves you, then you got a problem.”

Olemme aivan alussa jotain niin suurta muutosta koko mediakentässä, että sanomalehdet ovat pieni osa koko myllerystä. Musiikki on jo kokenut digitaalisen maailman muutoksen. TV:ssä se on menossa esim seuraavasti. Haluat katsoa urheilulajia, jota ei näe Suomessa tarjolla olevilta kanavilta. Netistä sekin urheilukanava löytyy. On ehkä maksullisia palveluita tarjolla tai sitten urheilua fanittavat ohjaavat kyseisen kanavan koti-PC:ltä nettiin, josta sen voi poimita itselleen.

Pandoran lipas on avattu eikä kantta enää saa kiinni vaikka päällä hyppisi.

Tässä linkki Shirkin ajatuksia herättävään aika pitkään kirjoitukseen:
http://www.shirky.com/weblog/2009/03/newspapers-and-thinking-the-unthinkable/

Terve Ari,

Olen pitkälti samaa mieltä kanssasi. Uusi ja parempi teknologia syrjäyttää edeltäjänsä. Ihmiset lopettivat viestien kaivertamisen kivitauluhin kun joku keksi paperin. Paperi kaatuu digitaalisten viestimien myötä.

Ongelma on, että digitaaliset viestimet eivät ole toistaiseksi luoneet riittävää uutisten keräysverkostoa. Verkkotuottajat eivät ole kyenneet vielä haastamaan esim. New York Timesin loistavaa tiedonhankintakoneistoa. Nykyiset webbimediat ovat edelleen riippuvaisia vanhan median taidoista ja resursseista.

Pelkoni on, että printtimedia katoaa ennen kun tiedonhankinnan ja ammattitaidon siirto webbiin on kunnolla toteutunut.

Printin olisi hyvä alkaa opetella uusia kujeita Suomessakin. Pois päivän vanhat ”uutiset” (vuorokausi on vanha viikko tai kuukausi reaaliaikaisessa viestinnässä), tilalle ns. seuraavia uutisia, asiantuntijuutta ja aiheiden taustoitusta. Se on loistava keino pelata aikaa, kenties välttää koko vanhan liiton viestintäalaa koskeva uhka. Ihmisten kulutustottumukset muuttuvat hitaasti, joten toivoa on vielä jos ja kun muutosprosesseihin käydään kunnolla käsiksi.

Tiedonhankinnan know how siirtyy verkkoon rahan perässä heti kun rahoittajat löytävät uusmedian kunnolla. Tähän mennee jonkin aikaa sillä 90-luvun start-uppien jne. haamut saattavat vielä vaikuttaa päätöksentekoon. Sääli sillä eivät start-upitkaan mihinkään ole kadonneet vaikka suomimediassa viimeksi tänään niin väitettiin. Puhun tässä ennen kaikkea alan suomalaisesta tilanteesta.

Nikkojalari: Täysin samaa mieltä kanssasi edellisestä. Tällä hetkellä suurin osa sanomalehdistä ei huomioi sellaisia lukijoitaan, jotka seuraavat uutisia sekä verkosta että lehdestä. On todella turhauttavaa avata aamulla lehti ja lukea sieltä samat ”uutiset” , jotka on nähnyt jo edellisenä iltana netissä. Mieleen hiipii myös kysymys siitä, miten perillä ajastaan ja lukijoistaan toimituksissa ollaan, kun tätä ei oteta lehden sisällössä huomioon.

Nettilehtien ongelma on sisältö ja sen jatkuvuus. Kuka sen tekee, sillä kuun lopussa joku maksaa toimittajalle palkan. Oma ilmiönsä ovat ampparoivat syötesivustot, jotka perustuvat muiden luomaan sisältöön. Verkkolehdet ovat kierrätyskeskuksia, jossa harjoiteaan ristiinsiteerausta.
Jos printtilehti muuttuu lähivuosina tai vuosikymmeninä, niin muutos koskee myös verkkolehtiä – nekään eivät pysy freeseinä ilman amattitoimittajia ja journalistista näkemystä. Muutoksen porteilla ollaan, yhtä kaikki!

Meillä ei ole minkäänlaista tietoa eikä käsitystä tulevaisuuden nettimedioista. Väitän että sanomalehdet ja muu media kasvavat rajusti netissä, koska niiden on pakko. Ne myös ansaitsevat siellä tekijöidensä kuukausipalkan, koska niiden on pakko. Tulemme huomaamaan monia uudenlaisia tapoja, joilla media rahastaa ja yksi tällainen on ns. mikromaksut, joita me kävijät maksamme mielellämme ja itse asiassa huomaamatta.
Lukekaapa Osmo Soininvaaran analyysi aiheesta. Siinä hän ennustaa, että kun nyt sanomalehdillä on nettilehtensä, niin tulevaisuudessa nettilehdet julkaisevat painettuja versioita. Soininvaaran teksti on julkaistu Suomen Kuvalehdessä ja keskeiset kohdat löytyvät täältä https://suomenkuvalehti.fi/blogit/eri-mielta/soininvaara-sanomalehden-lyhyt-tulevaisuus Koko teksti lienee Oden omassa blogissa?

Luin tuon Soininvaaran kolumnin ja ihan hyviä pointteja siinä, mutta mikromaksamiseen on vaikea uskoa. Erilaisia mikromaksamisen kokeiluja oli netissä jo 90-luvulla, mutta ei niistä mitään tullut.

Ongelma kun ei ole teknologian puute vaan se, että pienenkin ostopäätöksen tekeminen on ihmisille suuri kynnys. Sen vuoksi hinnan alentaminen vaikkapa eurosta yhteen senttiin ei kovin paljon myyntilukemiin vaikuta.

Eli jos vaikka miljoonasta lukijasta tuhat maksaisi euron, niin hinnan laskiessa senttiin ostajia voisi löytyä 1-2 tuhatta, mutta tuskin sen enempää.

Netti tyhmentää. Kun sanomalehdet kuolevat pois, ihmisen sivistystaso laskee. Netistä haetaan ja etsitään vain sitä, mikä on omaa napaa lähinnä. Sanomalehdestä sentään tuli luettua joskus jopa kaikki etusivun otsikot.
Minä en ole valmis maksamaan netin sisällöstä senttiäkään. Tässä on tosin harha. Joka hetki maksan omalle operaattorilleni laajakaistasta… Jos vielä pitäisi maksaa, että saa lukea jotakin, niin ei tule mitään.

Miten sähköiset sanoma- ja aikakausilehdet, kuten SK muka tyhmentävät ihmisiä? ja esimerkiksi asiallinen taustoitus uutisille, joita ihmiset voivat hakea artikkeleileille, jotka ovat useista eri tietolähteistä, televisiokanavien Internet-sivuilta, etsimällä tutkimuksia, joita on uutisoitu taustoituksena luetulle, organisaatioiden Internet-sivuilta ja lukemalla haastatelutjen ihmisten blogeja? Eikö oheinen ole sivistävää ja osallistavaa, että Interaktiivisessa mediassa voi lukea ja kommentoida erilaisten ihmisten mielipiteitä sanomalehdissä uutisoituihin asioihin? eikä ihmisten mielipiteet muokkaudu yhden luetun sanomalehden perusteella. Oheinenhan lisää ihmisten kiinnostusta erilaisiin asioihin. Arjentietoyhteiskunnan sivuilla on mielenkiintoista materiaalia uudesta tieto- ja viestintäteknologiasta http://www.arjentietoyhteiskunta.fi.

Niin verkkolehti kuin perinteelinenkin sanomalehti ovat paikkansa ansainneet. Huhut sanomalehden kuolemasta ovat vielä ennenaikaisia.