Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Scientologia Paul Haggisin mukaan

Marko Maunula
Blogit Americana 13.2.2011 16:08

Olen pitkälti samaa mieltä Kalle Kinnusen kanssa: New Yorker on ehkä aikamme paras lehti (The New Republic ja The Atlantic ovat tosin vahvoja haastajia tittelistä).

Uusimmassa lehdessä on mittava ja erinomainen artikkeli scientologiasta, kerrottuna uskonnon jättäneen elokuvantekijä Paul Haggisin (mm. Crash) kautta. Artikkeli käsitteli erinomaisesti uskonnon vetovoimaa erityisesti Hollywood-piireissä, sen hallintorakennetta ja salamyhkäisyyttä.

Ymmärrän hyvin metafysiikan monimutkaisen luonteen sekä uskon ja uskomusten näennäisen päättömyyden ulkopuolisille. Oma uskoni on täynnä selittämättömiä ihmeitä, nojaa näkymättömään mieheen taivaassa, ja sen pyhin sakramentti on kannibalistinen akti. (Ns. tieteellinen maailmankuva ei ole juurikaan loogisempi uskossaan, että materia kykenee synnyttämään itsensä tyhjästä.) Silti, scientologian teologia on niin fantastinen, että ajatus rationaalisista ihmisistä kirkon jäseninä tuntuu sivullisesta mahdottomalta.

Haggisin kertomus on erinomainen kuvaus siitä, miten älykäs ja kriittisesti ajatteleva yksilö voi löytää uskonnollisen kodin marginaalisesta ja kulttiin verrattavasta liikkeestä. Scientologian tarjoama sekoitus itseparannus-filosofiaa, verkostoitumista, herkkien egojen hierontaa, sekä konkreettisia askeleita valaistumisen tiellä oli niin vetoava, että Haggis vapaaehtoisesti sulki silmänsä liikkeen epäjohdonmukaisuuksilta sekä väärinkäytös-epäilyiltä. Vasta scientologian homoliittojen vastustus sai hänet, lesbo-tyttären isän, eroamaan julkisesti kirkosta.

Juttu kasvaa Haggisin, tai jopa scientologian, tarinaa laajemmaksi. Siitä kehittyy erinomainen analyysi marginaalisten uskontojen vetovoimasta ja filosofiasta sekä metodeista joilla ne saavat otteen seuraajistaan.

Totuttuun New Yorker -tyyliin juttu on pitkä ja pe-rus-teel-li-nen, mutta ehdottomasti lukemisen väärtti.

Soundtrack: Beck, Lord Only Knows.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Scientology = skientologia. Ei scientologia. Ei kristinuskoakaan kirjoiteta christinusko. :)

Vähintään yhtä epäloogista on ajatus valkopartaisesta kaapu-ukosta luojana. Siis väite että häntä ei olla luotu vaan hän on ollut ”aina” olemasssa.

Scientologia-yhteisö on toiminut Suomessa jo vuosia, ja ei voi olla ihmettelemättä, millainen arvotyhjiö tai henkinen pahoinvointi pitää olla, että ihminen alkaa uskomaan entisen skifikirjailijan aivan hervottomiin sepustuksiin?
Toisaalta oletan, että ihminen alkaa uskomaan ja rukoilemaan vaikka kaappikelloa, jos tarpeeksi sinnikkäästi yrittää ja siinä vielä avustetaan.

http://www.uskontojenuhrientuki.fi/uskonyhteisot/lansimaiset/65-scientologia-ja-dianetiikka

Ei skientologia ole ainoa ei-järkevä uskonto. Suomessakin on useita uskonnollisia ryhmiä, joilla olisi uskomusjärjestelmässään korjaamisen varaa, ja joihin jopa yliopiston käyneet ovat haksahtaneet. Ei koulutus ole tae kyvystä edes kohtuulliseen kriittisyyteen. Toisaalta ylikriittisyydestä nimenomaan on myös esimerkkejä. Voidaankin kysyä mitä eroa on kiivaalla uskontokritiikillä, kiivaalla oikeaoppisella uskolla tai politiikalla.

”Skientologia ei ole ainoa ei-järjevä uskonto”. Mitä murusella itsellään on tietoa ja kokemusta scientologian esittämistä asioista? Oletko esim. lukenut yhtään kirjaa tästä aiheesta? Tiedätkö mitä/minkälaisia havaintoja ja löydöksiä L.Ron Hubbard on oikein tehnyt ihmisestä ja elämästä? Jos tiedät niin mikä niistä tekee mielestäsi mahdottomia? Tarkistappas vaikka jostain scientologian kirjan alusta, että mitä scientologiasta ylipäänsä kerrotaan ja sanotaan.

Mitä korjattavaa scientologialla on mielestäsi uskomusjärjestelmässään ja pyytääkö joku ylipäänsä uskomaan scientologiaan? Eihän uskominen ole se järkevä juttu ihmiselle vaan sen tarkistaminen, että toimivatko jossain aiheessa esitetyt asiat elävässä elämässä vai eivät. Vai oletko tästä eri mieltä?

Aivan oikein, ei ylikriittisyydelläkään kyllä löydä itselleen mitään toimivaa tietoa, koska eihän silloin ole edes valmis katsomaan sitä esitettyä asiaa jota kohtaan on ylikriittinen.

Onko se oikeanlaista ja järkevää totuutta itseä kohtaan, että uskoo sen mitä muut kertovat ja ovat mieltä jostain asiasta? Ja silti suurin osa ihmisistä muodostaa valitettavasti tällä tavoin omat totuutensa elämän asioista.

Mormonilaisuuskin perustuu erään papin romaaniin, jossa luotiin tarina Amerikassa ilmestyneestä Jeesuksesta.

Näitä luetaan juuri nyt