Obaman Nobel-puhe: kohtelias kuittaus

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Presidentti Obaman Nobel-puhe oli, miehelle tyypillisesti, retorinen mestariteos. Se oli myös äärimmäisen kohtelias ja taitava keskisormi Nobel-komitealle.

Nobel-palkinnot ovat politisoituneet niin pahoin, että ne ovat vaarassa menettää merkityksensä. Komitea päätti palkita ensimmäista vuotta virassa olevan sotapresidentin rauhanpalkinnolla pitkälti siksi, että Obama ei ole George W. Bush.

Obama itse tietää ja tunnustaa palkintonsa olevan vähintäänkin ennenaikainen. Eilisessä puheessaan Obama päätti muistuttaa asiasta myös Nobel-komiteaa.

Puheen ydin koostui (George W. Bushin aloittaman) Afganistanin sodan puolustuksesta. Obama ei pyydellyt anteeksi tai syytellyt edeltäjäänsä. Sen sijaan Obama puolusti aseellisen voiman satunnaista tarpeellisuutta ja muistutti maailmaa Al Quaidan ja Talebanin pahuudesta.

Puhe oli rohkea ja tarpeellinen. Nobel-komitean yritys puuttua amerikkalaiseen sisäpolitiikkaan ansaitsi näpäytyksen, ja maailma ansaitsi muistutuksen realistisen politiikan tarpeellisuudesta.

Seuraavaksi odotan, että joku kirjallisuuden nobelisti osoittaa rohkeutta ja pyytää komiteaa vaihteeksi antamaan palkinnon kirjailijalle, jolla on yli sata lukijaa….

Soundtrack: Bad Company, Tell It Like It Is.