Patsaat eivät opeta historiaa – niiden tehtävä on vallan pönkittäminen

Saksassa ei ole yhtään Adolf Hitlerin mukaan nimettyä rakennusta tai miehen patsasta, mutta nykysaksalaiset tuntevat maansa historian.

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Historian arvostaminen, rasististen muistomerkkien tuhoaminen ja sananvapaus ovat kiehuneet julkisessa keskustelussa emotionaaliseksi sopaksi, jossa käsitteet menevät paikoitellen sekaisin.

Niinsanottujen ”suurmiesten” patsaat ja niiden sijoituspaikat ovat usein pohjimmiltaan poliittisia valintoja. Ne ovat nousseet ja kaatuneet poliittisten valtarakenteiden ja/tai yleisen mielipiteen myötä.

Viime vuosikymmeninä jotkut kommunismin kokeneet valtiot ovat olleet innokkaita antamaan uusia nimiä jopa kaupungeilleen – ja luopuneet nimistä vallan taas vaihduttua.

Tyranniasta vapautuneiden ihmisten hinku nimetä Stalingrad, Leningrad ja Karl-Marx-Stadt uudelleen on ymmärrettävä. Berliiniläiset eivät enää vuoden 1945 jälkeen halunneet kävellä Adolf Hitler Platzilla.