Patsaat eivät opeta historiaa – niiden tehtävä on vallan pönkittäminen
Saksassa ei ole yhtään Adolf Hitlerin mukaan nimettyä rakennusta tai miehen patsasta, mutta nykysaksalaiset tuntevat maansa historian.
Historian arvostaminen, rasististen muistomerkkien tuhoaminen ja sananvapaus ovat kiehuneet julkisessa keskustelussa emotionaaliseksi sopaksi, jossa käsitteet menevät paikoitellen sekaisin.
Niinsanottujen ”suurmiesten” patsaat ja niiden sijoituspaikat ovat usein pohjimmiltaan poliittisia valintoja. Ne ovat nousseet ja kaatuneet poliittisten valtarakenteiden ja/tai yleisen mielipiteen myötä.
Viime vuosikymmeninä jotkut kommunismin kokeneet valtiot ovat olleet innokkaita antamaan uusia nimiä jopa kaupungeilleen – ja luopuneet nimistä vallan taas vaihduttua.
Tyranniasta vapautuneiden ihmisten hinku nimetä Stalingrad, Leningrad ja Karl-Marx-Stadt uudelleen on ymmärrettävä. Berliiniläiset eivät enää vuoden 1945 jälkeen halunneet kävellä Adolf Hitler Platzilla.
Viime viikkojen levottomuuksien yhteydessä mielenosoittajat ovat tahrineet ja jopa kaataneet tunnettujen rasistien ja rasismin puolustajien patsaita. Tämä halu on aivan yhtä ymmärrettävä kuin kommunismista vapautuneiden hyökkäykset torin laitojen Leninin pystejä vastaan.
Kyse ei ole historian tuhoamisesta. Politiikkoja kuvaavien patsaiden tarkoitus ei ole puolustaa kriittistä ja rationaalista historian tuntemusta, vaan pönkittää symbolisesti olemassa olevia valtarakenteita ja kunnioittaa patsaiden kuvaamia ihmisiä.
Saksassa ei ole yhtään Adolf Hitlerin mukaan nimettyä rakennusta tai miehen patsasta, mutta nykysaksalaiset tietävät maansa historian. Natsismin symbolit on siirretty museoihin ja arkistoihin – juuri kuten pitääkin.
Yhdysvalloissa, ja erityisesti entisen Konfederaation osavaltioissa, orjuutta asein puolustaneiden kenraalien patsaiden tarkoitus oli muistuttaa afroamerikkalaisille kuka oli pomo. Robert E. Leen ja kumppaneiden patsaat olivat afroamerikkalaisille – ja monille valkoisille liberaaleille – kuin pystyyn nostettuja keskisormia. Ja se oli patsaiden pystyttäjien tarkoitus.
Kaikella on silti rajansa. Emme voi marssia moukarit olkapäillä tuhoamaan Rooman muistomerkkejä, koska antiikin roomalaiset käyttivät orjatyövoimaa. George Washingon ja Thomas Jefferson omistivat orjia ja uskoivat aikakautensa rasistisiin teorioihin. Silti, toisin kuin Konfederaation kenraalit, Washington ja Jefferson tekivät laajamittaiset elämäntyöt jotka eivät huipentuneet valkoisen ylivallan puolustamiseen.
Yhdysvalloissa käydään parhaillaan hätkähdyttävän voimakasta, rehellistä ja kymmeniä miljoonia koskettavaa keskustelua rodusta, virkavallasta, poliisista sekä urbaanin Amerikan tulevaisuudesta. Kiista vallan symboleista ja historiallisista monumenteista on tärkeä osa debattia.
Patsaat nousivat poliittisten päätösten seurauksena, ja ihanteellisesti niiden pitäisi tulla alas samanlaisen prosessin jälkeen. Olisi hyvä päivittää kaupunkien julkiset monumentit heijastamaan 21. vuosisadan arvoja.
Soundtrack: Kendrick Lamar, Alright.