Klassinen lama

Amerikkalaisen viihdealan lama ei ole rajoittunut urheiluun ja populäärimusiikkiin. Viikate on käynyt myös klassisella puolella.

Atlantaa on siunattu erinomaisella sinfoniaorkesterilla. Musiikkimakuni rajoittuneisuudesta johtuen (Bach sekä 20. vuosisadan venäläiset) en ole aivan kausikorttilainen, mutta käyn konserteissa pariin-kolmeen otteeseen kaudessa. Oma takalistotuntumani on, että katsomoissa on näkynyt tällä kaudella edellisiä vuosia enemmän tilaa.

Orkesteri ei ole julkistanut tarkkoja lukuja, mutta budjettileikkausten perusteella sekä lipunmyynti että amerikkalaiselle kulttuurielämälle elintärkeät yritys-lahjoitukset ovat vahentyneet. Paikallinen valtalehti Atlanta Journal-Constitution kertoi leikkauksista pari viikkoa siitten.

Orkesterin johto suostui leikkaamaan palkkojaan viidestä seitsemään prosenttia. Pomot suostuivat myös muutaman viikon lomautuksiin. Ammattiliittoutuneiden muusikoiden palkkoja on vaikea leikata, mutta yritystä riittää tälläkin rintamalla.

Kansallisessa vertailussa Atlantan tilanne ei ole edes poikkeuksellisen vaikea. Minneapolisin orkesteri höyläsi $31 miljoonan budjetistaan $2.3 miljoonaa. Orkesterin musiikillinen johtaja Osmo Vänskä kärsi jopa 10 prosentin palkanleikkauksen.

Oopperan puolella tuulee ehkä lujiten. Baltimoren ooppera haki itsensä konkurssiin, ja San Franciscon, San Diegon, sekä Los Angelesin oopperat toimivat supistetulla ohjelmistolla.

Tilanne ei ole parantumassa ainakaan lähitulevaisuudessa. AJC:n haastattelema amerikkalaisten orkestereiden kattojärjestön johtaja Jesse Rosen pelkää pitkän tähtäimen muutoksia: ”Olemme astumassa uuteen todellisuuteen.”

Soundtrack: Dmitri Shostakovich, Seitsemäs (Leningrad) Sinfonia, erityisesti Allegretto-osio.