Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Klassinen lama

Marko Maunula
Blogit Americana 4.4.2009 19:59

Amerikkalaisen viihdealan lama ei ole rajoittunut urheiluun ja populäärimusiikkiin. Viikate on käynyt myös klassisella puolella.

Atlantaa on siunattu erinomaisella sinfoniaorkesterilla. Musiikkimakuni rajoittuneisuudesta johtuen (Bach sekä 20. vuosisadan venäläiset) en ole aivan kausikorttilainen, mutta käyn konserteissa pariin-kolmeen otteeseen kaudessa. Oma takalistotuntumani on, että katsomoissa on näkynyt tällä kaudella edellisiä vuosia enemmän tilaa.

Orkesteri ei ole julkistanut tarkkoja lukuja, mutta budjettileikkausten perusteella sekä lipunmyynti että amerikkalaiselle kulttuurielämälle elintärkeät yritys-lahjoitukset ovat vahentyneet. Paikallinen valtalehti Atlanta Journal-Constitution kertoi leikkauksista pari viikkoa siitten.

Orkesterin johto suostui leikkaamaan palkkojaan viidestä seitsemään prosenttia. Pomot suostuivat myös muutaman viikon lomautuksiin. Ammattiliittoutuneiden muusikoiden palkkoja on vaikea leikata, mutta yritystä riittää tälläkin rintamalla.

Kansallisessa vertailussa Atlantan tilanne ei ole edes poikkeuksellisen vaikea. Minneapolisin orkesteri höyläsi $31 miljoonan budjetistaan $2.3 miljoonaa. Orkesterin musiikillinen johtaja Osmo Vänskä kärsi jopa 10 prosentin palkanleikkauksen.

Oopperan puolella tuulee ehkä lujiten. Baltimoren ooppera haki itsensä konkurssiin, ja San Franciscon, San Diegon, sekä Los Angelesin oopperat toimivat supistetulla ohjelmistolla.

Tilanne ei ole parantumassa ainakaan lähitulevaisuudessa. AJC:n haastattelema amerikkalaisten orkestereiden kattojärjestön johtaja Jesse Rosen pelkää pitkän tähtäimen muutoksia: ”Olemme astumassa uuteen todellisuuteen.”

Soundtrack: Dmitri Shostakovich, Seitsemäs (Leningrad) Sinfonia, erityisesti Allegretto-osio.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Mitä on Jesse Rosen esittämä Uusi todellisuus?
Sitäkö, että kaupallisuus alkaa säädellä kulttuuria.
Seisotaan jo olemassaolevien kulttuuristen ”pyramidien” edessä.
Luulisi, että aika jona arvomaailma elää muutosten kourissa,
luo kulttuurillekin mahdollisuuden löytää uusia syvempiä suuntia.
1980-luvulla Rankan kulttuuriministeri Jack Lang ennusti, että tulevaisuudessa kulttuurilla on merkittävä asema työllistäjänä joko välittömäst tai välillisesti.
Tuntuu, että ”Uusi todellisuus” on tuhoamassa kulttuurillita perinnettä ja uusien muotojen etsintää.

Valitettavaa luettavaa, mutta ymmärrettävää. Kulttuuri on bisnestä, jossa kävijämäärät ja sponsorituki ratkaisevat. Peklen kysymykseen uudesta todellisuudesta ja kaupallisuuden tulosta säätelemään kulttuuria haluan todeta, että kyse on näköharhasta: kaupallisuus on jo vuosikausia säädellyt kulttuuria, mistä esimerkkeinä meillä Suomessakin on ollut ilo päästä laadukkaisiin esityksiin. Sponsorit ovat enemmän kuin kullanarvoisia orkestereille ja tapahtumajärjestäjille, mutta yleisön laatuvaatimuksille ne ovat elinehto.
En siis ymmärrä, mitä pahaa kaupallisuudessa on. Sen ansiosta yleisö saa tai ainakin on saanut enemmän kuin haluaa ja osaa edes pyytää.
Jack Langin ennustuksesta: se on toteutunut, koska kulttuurista on tullut osa palveluyhteiskuntaa. Kansalaisilla on entistä enemmän aikaa ja rahaa myös nauttia kulttuuritarjonnasta, palveluista.