Massamuutto: Amerikan rohkaiseva esimerkki
Välimerellä on käynnissä humanitaarinen katastrofi. Pelkästään tässä kuussa noin 1300 ihmistä on hukkunut yrittäessään matkata Afrikasta tai Lähi-idästä Eurooppaan. Koko kuluvan vuoden luku kuolleista on ylittänyt 1700. Viime vuonna Eurooppaan pyrkijöistä menehtyi jopa 3200 henkeä.
Parhaillaan ehkä miljoona ihmistä odottaa Libyassa omaa vuoroaan astua ylikuormitettuun, vuotavaan purtiloon, toiveenaan päästä Italian kautta EU:n. He pakenevat sotaa, poliittista kaaosta ja sielun murskaavaa köyhyyttä. Heille matkan riskit ovat ottamisen arvoisia. Miljoonat muut Lähi-Idässä ja Afrikassa unelmoivat muutosta.
YK arvioi, että maailmassa on parhaillaan käynnissä pahin pakolais- ja turvapaikkakriisi sitten toisen maailmansodan. Mitä Eurooppa voi tehdä kansanvaelluskriisin ratkaisemiseksi?
Eurooppa ei voi antaa tuhansien ja tuhansien ihmisten hukkua Välimerellä tekemättä mitään. Onneksi EU viime viikolla päätti kolminkertaistaa rahoituksen ihmisten pelastamiseksi, ja monet jäsenvaltiot lupasivat lähettää kalustoaan pelastamaan merihätään joutuneita.
Meripelastus on silti pelkkää ensiapua. Laajempi pakolaisongelma odottaa ratkaisuaan.
Eurooppa ei voi pelkästään avata rajojaan. Rajaton maahanmuutto olisi mahdoton hallita byrokraattisesti, taloudellisesti tai kulturaalisesti. Historia osoittaa, että mittava ja nopea maahanmuutto/kansanvaellus johtaa aina väkivaltaisiin jännitteisiin tulokkaiden ja alkuperäisväestöjen välillä.
Mittavat kansanvaellukset johtavat helposti laajamittaiseen väkivaltaan ja jopa sotiin, mutta jopa hallitummat muuttoliikkeet eivät tapahdu ongelmitta. Tutkitaan historiallisen esimerkin vuoksi vaikkapa Yhdysvaltoja, valtavan maahanmuuton rakentamaa supervaltaa.
Ensimmäinen modernin aikakauden massamuutto Amerikkaan oli verinen. Intiaanit eivät olleet aina innoissaan uusista tulokkaista, jotka sitkeästi puskivat, aalto aallolta, kohti länttä. Viimeiset intiaanisodat eivät loppuneet kuin vasta 1800-luvun lopulla.
Kun irlantilaisten valtava liike Yhdysvaltoihin käynnistyi 1830-luvulla, kantaväestö reagoi tulijoihin paikoitellen väkivaltaisesti. Sadattuhannet irlantilaiset mullistivat pohjoisten kaupunkien kulttuurin. Katoliset, ei-anglosaksiset tulokkaat eivät sulautuneet kivutta alkuperäiskulttuuriin. Irlantilaisten ja kiinalaisten maahanmuuttoa vastustava Know-Nothing puolue nousi lyhyeksi aikaa 1850-luvulla merkittäväksi poliittiseksi liikkeeksi.
Sisällissodan jälkeen italialaiset, juutalaiset, puolalaiset ja muut eksoottiset tulokkaat loivat uuden Amerikan erityisesti pohjoisen suurkaupunkeihin. Poliittinen radikalismi, vieraat tavat, eri uskonnot ja ankara kilpailu työpaikoista kiristivät jännitteitä eri ryhmien ja kanta-asukkaiden välille.
Joku voisi esittää argumentin, että maahanmuuton rajoittaminen ensimmäisen maailmansodan vuosina ja sen jälkeen edesauttoi uuden amerikkalaisuuden syntymisessä. Kun valtava maahanmuutto tyrehtyi, maahan jo saapuneiden siirtolaisten jälkeläiset ryhtyivät lähentymään toisiaan ja kantaväestöä. Uudet tulokkaat eivät enää vahvistaneet sidettä emomaahan.
Yhdysvaltojen sisäiset muuttoliikkeetkin johtivat joskus väkivaltaan. Kun Etelän afroamerikkalaiset ryhtyivät pakenemaan kotiseutujensa rasismia ja köyhyyttä pohjoisen suurkaupunkeihin, kulttuurien törmäys synnytti verenvuotoa. Detroit, New York, Philadelphia ja monet muut pohjoisen kaupungit kokivat rotumellakoita ensimmäisestä maailmansodasta aina 1960-luvulle.
Eurooppa ei voi paeta tai eristäytyä maailmasta. Osittain kolonialismilla vaurautensa luonut manner ei saa unohtaa moraalia ja jättää aikaisemmin hyväksi käyttämiään naapureitaan hukkumaan.
Uusi, kirjava Eurooppa on väistämätön tosiasia, ja se voi loppupeleissä osoittautua monessa suhteessa paremmaksi kuin sen vanha homogeenisempi versio. Yhdysvaltojen esimerkki on rohkaiseva.
Toisaalta eurooppalaisten on oltava erittäin tietoisia nopean muutoksen aiheuttamasta kitkasta. Toiveajattelu ei voi poistaa jännitteitä, ja kantaväestön tuntemukset on otettava vahvasti huomioon. Joissain tilanteissa nopea muutos aiheuttaa, valitettavasti, väkivaltaa, ja sitä esiintyy sekä kantaväestön että maahanmuuttajien puolelta. Integraatio on ensisijaisen tärkeää. Vain kasvava ykseyden tunne poistaa ryhmien väliset epäluulot.
Miljoonan taalan kysymyksia on monta. Miten Eurooppa auttaa hukkuvia mantereelle pyrkijöitä? Miten se voi eurooppalaistaa ne pakolaiset jotka sen täytyy ottaa vastaan? Miten Eurooppa pystyy auttamaan lähtijöiden kotiseutuja niin, että muuttopaineet heikkenisivät?
Kysymykset ovat vaikeita. Toivottavasti Euroopan ajatteleva ja vastuuntuntoinen poliittinen johto ottaa ne vakavasti. Pään työntäminen pensaaseen johtaa ainoastaan nationalististen ja rasististen hihhuli-liikkeiden kasvavaan vahvistumiseen.
Soundtrack: Neil Diamond, Coming to America