”Ne rannat tuntuvat jotenkin erilaisille täällä”. Paluumuuttoa kotiseudulle perustellaan muillakin kuin järkisyillä.

Kotiseudulta lähdetään opiskeluiden ja työn perässä toisiin kaupunkeihin. Esimerkiksi perheen perustamisen tullessa ajankohtaiseksi moni muuttaa takaisin kotiseudulleen. Lapsiperhearjessa sukulaisista ja ystävistä koostuva tukiverkosto on monelle hyvä syy palata. Ajolähtö-hankkeessa olemme haastatelleet Kymenlaaksoon paluumuuttaneita ja kuulostelleet heidän ajatuksiaan paluusta kotikaupunkiin.

Joskus paluumuutosta puhutaan negatiiviseen sävyyn, ikään kuin mahdollisuudet maailmalla eivät toteutuneet ja siksi piti palata takaisin kotipitäjään. Maitojunalla takaisin kotiin palaaminen on ilmaisu, joka liittyy epäonnistumiseen, ja vaikka sanonta on lähtöisin armeijasta, ajatellaan sen nykyisin liittyvän myös esimerkiksi opintojen keskeytymiseen tai toivotunlaisen uran kariutumiseen eli siihen ajatukseen ettei muualla saanut elämäänsä järjestettyä toivotulla tavalla. Tätä emme kuitenkaan aineistossamme kohdanneet.

Samoin kuin kotikaupunkiinsa jääneet (Sanna Aaltosen blogi:) myös paluumuuttajat joutuvat selittämään syitä paluulleen. Perheen läheisyys nousi haastatteluissa yhdeksi tärkeimmäksi syyksi palata, mutta moni hehkuttaa myös pienen kaupungin hyviä puolia omassa työelämässään. Etenkin nuoret yrittäjät kehuvat verkostojen luomisen ja yhteistyön muiden yrittäjien kanssa olevan helpompaa kuin isossa kaupungissa, jossa kilpailu koetaan kovaksi ja vaativaksi. Tällaiset syyt ovat tietenkin käytännöllisiä ja tarpeellisia sillä niiden turvin on hyvä tehdä suuria valintoja elämässä.

Näiden järkisyiden lisäksi on olemassa joukko epämääräisempiä ja voimakkaasti tunnelatautuneita syitä, jotka kuvaavat paluuta juurilleen ja omiensa joukkoon. Halutaan asua meren äärellä tai lähellä metsää, ilmapiiri koetaan kiireettömäksi ja yhteisölliseksi. Tarinat suurten kaupunkien suihkuseurapiireistä ja niiden pinnallisuudesta rinnastetaan pienen kaupungin yksinkertaiseen mutta jollain tapaa aidompaan elämään. Tarkennusta pyydettäessä olen saanut vastauksen, että ”se vaan tuntuu jotenkin erilaiselta täällä”. Ja aivan totta, jos tämän merenrantaan liittyy lapsuuden kesät, isän kanssa veneily, äidin tekemät retkieväät ja parhaat ystävät, niin miten sitten voisikaan tuntua samalta kaikilla maailman merenrannoilla? Tällaiset syyt ovat ihania koska ne kertovat kotikaupungin tärkeydestä, arvosta ja ihmisen halusta kuulua johonkin.