Mitä tapahtuu hyvinvoinnille kun siitä tulee työ?
Erilaisille hyvinvointiin liittyville hoito- ja ohjausmuodoille, kuten joogalle, mindfulnessille ja vaihtoehtohoidoille, on yhteistä niiden vaihtoehtoisuus nykyajan kilpailukeskeiselle suoritusyhteiskunnalle ja ajoittain myös koululääketieteelliselle valtavirtakäsitykselle.
Monet työtehtävät ovat muuttuneet yhä vähemmän ruumiillista ponnistelua ja voimaa vaativiksi. Puhutaan myös siitä kuinka länsimaisten ihmisten terveydentila huononee koululääketieteellisestikin mitattuna erilaisten elämäntapasairauksien myötä.
Monet kaipaavat vapaa-aikaansa liikuntaharrastuksia. Nämä harrastukset taas työllistävät niiden tarjoajia, personal trainereista jumppaohjaajiin. Puhumattakaan tällä hetkellä erilaisten teknologisten kehonmittauslaitteiden ja erilaisten sovellusten myyjistä ja suunnittelijoista. Ajoittain ”kunnossa” olevan takapuolen tai vatsalihasten voidaan myös nähdä heijastelevan sisäistä järjestystä, vaikkei pään sisään vielä onneksi nähdäkään. Jotkut taas kaipaavat pään koutsausta, meditaatiota ja hetkeen pysähtymistä. Kaikissa näissä pyrkimyksissä edistää vapaa-ajalla omaa hyvinvointia haettaneen myös voimia jaksaa arkisessa oravanpyörässä.
Loma- ja vapaa-aika ovat näin alisteisia työlle ja tuottavuudelle, joten ne on käytettävä “oikein”: lepoa ja palautumista työstä tulevaa työtä varten, kuten Anu-Hanna Anttila on todennut tutkimuksessaan Loma tehtaan varjossa (2005). Tällaista menestyvää ja hallittua minuutta ilmentää ”oikeanlainen” ruumis, joka muokataan nimenomaan vapaa-ajalla. Ihanteellisen työntekijän ”oikeanlaisten” sisäisen järjestyksen markkinoiden ajatellaan ilmenevän tavoitteellisena vapaa-ajan viettona.
Elämän(tavan) muuttamiseen pyrkivät hyvinvointipalvelut ovat tällä hetkellä yhä suositumpia. Niiden kysyntä on siis mahdollistanut harjoittajilleen valintoja, joissa ”vaihtoehtoisuudesta” tai omasta harrastuksesta on tullut niin suosittua, että sillä voi elää. Samanaikaisesti käynnissä on kuitenkin kilpailu maksukykyisistä asiakkaista, jotka on hankittava takaisin äitiysloman tai muun pidemmän pakottavan työtauon jälkeen.
Erään haastateltavamme viikon ajan pitämästä ajankäyttöpäiväkirjasta näkyy hyvin se, kuinka hyvinvointiyrittäjän tai -työntekijän työt saattavat olla pieninä palasina eri puolilla kaupunkia tai eri kaupungeissa. Töitä saatetaan tehdä tunti yhdelle ja tunti toiselle asiakkaalle, olipa kyseessä sitten yksityishenkilö tai yritys, jonka kautta palvelu myydään kuluttajille. Koska työ tapahtuu asiakkaiden vapaa-aikana, se usein myös painottuu iltoihin. Eräs hyvinvointialan yrittäjä kuvaa palapeliä, jossa puolison työnantajan ilmoitettua tämän työvuorot istutaan kalentereiden kanssa alas ja aletaan järjestää tulevien viikkojen lastenhoitoa ja menoja kummankin työvuorojen mukaan.
Entä mitä tapahtuu näiden palveluiden harjoittajien omalle vapaa-ajalle ja hyvinvoinnille? Kuinka voi hyvinvointiyrittäjä? Mitä harrastukselle tapahtuu kun siitä tuleekin työ? Ovatko hyvinvointialojen (uudet) työt uudenlainen hoivan, mutta vanhanlainen sukupuolittuneen työn areena, jota tekevät pääasiassa naiset?
Haluatko ilmoittautua Ajolähtö-hankkeen tutkimushaastateltavaksi? Ohjeet täällä.
Lue lisää:
Rahat loppu! Vanhemmat auttavat aikuisia lapsiaan
Viisi vuotta ja 200 työhakemusta – Silpputyö tuo elannon mutta jättää epävarmuuden