Kuka johtaa WikiLeaksia nyt? Islantilainen Kristinn Hrafnsson
Kristinn Hrafnsson WikiLeaksin lehdistötilaisuudessa Lontoossa lokakuussa 2010. Kuva Lennart Preiss / AP / Lehtikuva.
Tietovuotojen julkaisija WikiLeaks ei suinkaan lopettanut toimintaansa, vaikka sen perustaja sekä johtaja Julian Assange istuu telkien takana ja odottaa oikeudenkäyntiä. Tällä hetkellä WikiLeaksin johtohahmo on sen tiedottaja, islantilainen toimittaja Kristinn Hrafnsson.
Kristinn Hrafnssonin mukaan WikiLeaksilla ei ole suoraa yhteyttä verkossa riehuvaan kybertaisteluun. Siinä muun muassa Visa ja Mastercard ovat saaneet huomata sivustojensa kaatuneen, koska yritykset ovat katkaisseet WikiLeaksin rahaliikenteen. Verkossa tehdään palvelunestohyökkäyksiä puolin ja toisin, sillä myös WikiLeaksin sivut ovat virtuaalitulituksen kohteena.
Mikä Kristinn Hrafnsson on miehiään? Toimittaja Juha Kauppinen tapasi hänet aiemmin tänä vuonna Islannissa. Islannin median kriisistä kertova juttu on julkaistu kokonaisuudessaan Suomen Kuvalehdessä 43/2010.
”Kuin Berlusconin Italia”
Syksyllä 2008 tapahtuneen talousromahduksen jälkeen toimittajien työttömyysaste kasvoi nopeasti kahdesta prosentista yhdeksään, kerrotaan Islannin journalistiliitosta.
Myös Kristinn Hrafnsson sai potkut kaupalliselta tv-kakkoselta talouskriisin jälkimainingeissa. Hän löysi pian uuden työn Islannin yleisradiosta (RUV) – mutta menetti senkin omien sanojensa mukaan arvosteltuaan kanavan johtoa siitä, että toimittajilla ei ole riittävästi resursseja tutkivaan toimitustyöhön.
”Suuri osa toimittajakollegoistani on työttöminä”, Kristinn kertoo.
”Vain hyvin harvalla toimittajalla on nykyisessä tilanteessa mahdollisuuksia pitkäjänteiseen, tutkivaan työhön.” Sitä tarvittaisiin Kristinn Hrafnssonin mukaan, sillä talousromahduksen syyt ja kytkökset ovat yhä laajalti paljastamatta.
”Työtä olisi enemmän kuin koskaan, mutta työn tekijöitä yhä vähemmän.”
Ennen kaikkea Kristinn on huolissaan riippumattoman tiedonvälityksen rapautumisesta Islannissa.
”Tilanne on vähän kärjistäen kuin Berlusconin Italiasta”, kokenut taloustoimittaja sanoo.
Vertaus on kova: Italiassa tiedonvälitys on vääristynyt ja sananvapaus rajoittunutta, sillä pääministeri Silvio Berlusconin on arvioitu eri tavoin kontrolloivan jopa 90:tä prosenttia kansallisesta mediasta.
Hrafnsson vieraili aiemmin tänä vuonna Suomessa Tutkivan journalismin yhdistyksen vieraana – rahankerjuuretkellä.
”Keräämme rahaa perustaaksemme Islantiin tutkivan journalismin säätiön.” Suomen, Ruotsin ja Norjan kollegat ovat luvanneet taloudellista apua säätiön perustamiseksi.
”Säästöjen myötä tutkivat jutut ja muu intensiivinen toimitustyö ovat kärsineet. Toimittajien aika kuluu tyhjien aukkojen täyttämiseen. Kun siihen lisätään riippumattomuusongelmat, suunta on hyvin huolestuttava. Tähän haluamme säätiön avulla vaikuttaa.”
Tutkivan journalismin säätiö on eräs esimerkki kekseliäästä ruohonjuuritason työstä, jota talousahdinko synnyttää. Toinen esimerkki on upouusi Fréttatíminn-viikkolehti, jonka ensimmäinen numero ilmestyi kolme viikkoa sitten.
”Sen perusti liuta eri medioista työttömäksi jääneitä toimittajia. Se on riippumattomalla pohjalla, mitä ei valitettavasti voi sanoa Islannin pääsanomalehdistä”, kertoo dosentti Birgir Guðmundsson.
Tutkivat toimittajat ahtaalla
Lehtien ohella talousromahduksen aallot löivät kovaa myös Islannin televisioon.
Kristinn Hrafnsson, Birgir Guðmundsson ja Islannin journalistiliiton puheenjohtaja Hjálmar Jónsson arvioivat, että televisiossa ennen kukoistaneen tutkivan journalismin määrä on vähentynyt dramaattisesti talouskriisin myötä.
”Tämä tieto on pakko vahvistaa, valitettavasti”, Hjálmar Jónsson sanoo.
Television kaksi tärkeintä ajankohtaisohjelmaa on lopetettu. Se on suuri lovi, kun kyse on hiukan yli 300 000 asukkaan maasta.
Toista ohjelmista esitti yleisradio RUV, toista kaupallinen kakkoskanava.
Kristinn Hrafnsson kuului kakkoskanavan Kompás-ohjelman tekijäjoukkoon, kunnes sai potkut oudoissa oloissa puolitoista vuotta sitten. Oli tammikuun viimeinen torstai, 2009. Talousromahduksesta oli kulunut pari kuukautta.
”Soitin aamulla 8.30 television uutisjohdon henkilölle ja kerroin, että ryhmämme on tehnyt läpimurron tutkimassamme jutussa, joka liittyi talouskriisiä edeltäneisiin vaiheisiin. Kyseessä oli kova uutinen.”
Ryhmä aikoi tehdä töitä kellon ympäri ja viimeistellä jutun seuraavan maanantain lähetykseen.
”Kaksi ja puoli tuntia myöhemmin, kello 11.00, meidät kutsuttiin palaveriin johtajan kanssa. Saimme kaikki potkut.”
Samalla koko Kompás-ohjelma lopetettiin, eikä juttua näytetty koskaan.
”Juuri ennen talousromahdusta pieni joukko liikemiehiä lapioi valtavia summia rahaa omiin taskuihinsa Islannin suurimmista pankeista”, Kristinn Hrafnsson kertoo.
”Tarkoituksenamme oli paljastaa eräs tällainen tapaus. Se liittyi lontoolaiseen keinottelijaan Robert Tchenguiziin ja talousromahduksessa kaatuneeseen Kaupthing-pankkiin.”
Kaupthing on Islannin suurin pankki, jonka Islannin valtio otti haltuunsa lokakuussa 2008.
”Tchenguiz kierrätti rahat veroparatiisien kautta, ja hän oli myös Kaupthing-pankin osaomistaja.”
Kuinka ollakaan, Tchenguiz oli tehnyt joitain vuosia aiemmin bisnestä myös Jon Asgeir Johannessonin kanssa. Kakkoskanava on Fréttablaðið-lehden tavoin osa 365-mediakompleksia, jonka pääomistaja on Jon Asgeir Johannessonin vaimo.
Kristinn Hrafnsson ei halua arvailla, vaikuttiko tämä kytkös nopeisiin potkuihin kakkoselta. ”Meille kerrottiin, että syyt olivat taloudellisia”, hän tyytyy toteamaan.
Kristinn Hrafnsson pääsi kertomaan Kompás-ohjelmassa esittämättä jääneen kovan uutisen, kun yleisradio RUV haastatteli häntä muutamia päiviä potkujen jälkeen.
”Kerrottuani tarinamme jouduin virallisen tutkinnan kohteeksi”, hän kertoo.
”FME [Islannin markkinoita valvova viranomainen] teki minusta ilmoituksen valtionsyyttäjälle väittäen, että olen rikkonut pankkisalaisuutta.”
Asiaa vatvottiin yhdeksän kuukautta.
”Sitten huomattiin, että hetkinen: minähän olen kolmas osapuoli eikä kolmatta osapuolta edes voida syyttää pankkisalaisuuden rikkomisesta”, Kristinn sanoo.
”Aikamoinen farssi kaiken kaikkiaan.”
Mediakin syyllinen kriisiin
Islannin talousromahduksen jälkipyykissä myös toimittajat ovat saaneet huutia. Kristinn Hrafnssonin mukaan perusteilla olevalle tutkivan journalismin säätiölle on huutava tarve.
”Meidän olisi paremmin pitänyt pystyä paljastamaan, mitä maassa oli tapahtumassa.”
Dosentti Birgir Guðmundsson puolestaan sanoo, että Islannin talouden ja median kriisi käy varoitukseksi muille maille.
”Yleinen trendi lähes kaikkialla on nyt, että media ja business lähenevät toisiaan. Islannissa voi nähdä, mitä tällainen saattaa aiheuttaa.”
”Meillä mediataloja on johdettu niin kuin mitä tahansa yhtiöitä journalismin jäädessä taka-alalle.”
Birgir Guðmundssonin arvion mukaan median ja talouden epäterveen läheiset välit aiheuttivat osin sen, että talouskriisi hyökyi Islantiin niin suurella voimalla ja että muutamat tahot pääsivät häikäilemättä hyödyntämään tilannetta ilman, että kukaan paljasti heidän toimiaan.
Tämä on radikaalia puhetta, kun ottaa huomioon, että Islannin mediaa on yleisesti pidetty eräänä maailman riippumattomimmista.
”Media olisi kiireesti saatava tervehtymään. Se on demokratian edellytys”, Kristinn Hrafnsson arvioi.
”Vain siten talousromahduksen jäljet saadaan siivottua ja maa voidaan rakentaa uudelleen.”
Islantilaisilla toimittajilla ei Kristinn Hrafnssonin ja Birgir Guðmundssonin mukaan ole illuusioita liittyen valtavirran tiedonvälityksen kriisiin.
Kristinn näkee parannuksen tiellä yhden esteen. ”Kyse on vain siitä, löytyykö tilanteen korjaamiseksi rahaa.”
Kristinn itse on vastikään saanut töitä tietovuotoihin erikoistuneen Wikileaks-nettisivuston tiedottajana.