Brexit tappoi isäntänsä: Nyrkein käyty johtajapeli ei auttanut – Ukipin populistien kannatus romahti

Puolueen johtajavaihdos on varoittava esimerkki myös perussuomalaisille.

Brexit
Teksti
Tuomas Pulsa
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Oikeistopopulistinen Britannian itsenäisyyspuolue Ukip kärsi murskatappion 4. toukokuuta järjestetyissä paikallisvaaleissa.

Puolue menetti 145 valtuustopaikkaa ja sai haltuunsa tasan yhden jaossa olleista 86 valtuuston 4 851 paikasta.

Yhteensä Britanniassa on 426 valtuustoa, joissa istuu noin 21 000 valtuutettua. Paikallisvaaleja järjestetään vuosittain, koska toisin kuin esimerkiksi Suomen kuntavaaleissa, kerrallaan valitaan vain osa valtuutetuista.

Ukipin tämänvuotista tulosta voi kuvata lähinnä täystyrmäykseksi.

Vaalit olivat pääministeri Theresa Mayn konservatiivipuolueen riemumarssia. Konservatiivit kaappasivat itselleen 563 lisävaltuutettua. Työväenpuolue Labour menetti yli 300 valtuustopaikkaa.

Labourin ongelmat ovat yleisessä tiedossa, mutta Ukipin tulos tuntuu yllättävältä.

Vielä hetki sitten brittipopulistit vaikuttivat olevan pysäyttämättömässä nousukiidossa. Edellisissä parlamenttivaaleissa vuonna 2015 puolue saavutti lähes 13 prosentin äänisaaliin. Saman vuoden paikallisvaaleissa tuli 202 valtuutettua.

Vielä lujempaa meni vuotta aiemmin Euroopan parlamentin vaaleissa. Tuolloin Ukip saavutti historiallisen vaalivoiton ja kaappasi 28 prosenttia äänistä.

Kaikki huipentui kansanäänestykseen Britannian EU-jäsenyydestä. Ukipin suuri tavoite täyttyi, kun kansalaisten enemmistö äänesti brexitin puolesta.

Romahdus kansanäänestyksen jälkeisestä euforiasta paikallisvaalien täystyrmäykseen kävi uskomattoman äkkiä.

 

Romahduksen yksi syy on nimenomaan brexit, niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakin.

Kun Ukip perustettiin vuonna 1993, puolue otti tärkeimmäksi tavoitteekseen Britannian irrottamisen Euroopan unionista.

”Nyt kun tavoite on saavutettu, puolueelta on tavallaan kadonnut tarkoitus”, sanoo Britannian politiikkaan perehtynyt poliittisen historian tutkija Mika Suonpää Turun yliopistosta.

Jopa moneen muuhun populistipuolueeseen verrattuna Ukip on korostetusti yhden asian liike. EU-ero on ollut puolueelle paitsi tärkein myös monessa mielessä jopa ainoa tavoite.

Myös puolueen muut ohjelmakohdat ovat saaneet pontta EU-vastaisuudesta. Esimerkiksi maahanmuuttovastaisuudessa Ukipin ykkösmaali on ollut EU-alueen vapaa liikkuvuus, ei vaikkapa pakolaiset.

”Ukipin ensimmäinen puheenjohtaja, nykyisin puolueesta eronnut Alan Sked on jopa sanonut julkisuudessa, että puolue joutaakin hajota, kun alkuperäinen tavoite EU-ero on saavutettu”, Suonpää sanoo.

”Puhe on sellaista, että pitäisi ja pitäisi.”

Ukipin sisällä puolueen merkityksen vähenemistä ei tietenkään myönnetä. Puolue yrittää edelleen esiintyä eräänlaisena kovan brexitin takuumiehenä, mutta myös uuden linjan tarpeesta on alettu puhua.

Puheet eivät vain ole kovin uskottavia, sanoo kansainvälisen politiikan apulaisprofessori Mikko Kuisma Oxford Brookes -yliopistosta.

Kuisman mukaan on epätodennäköistä, että yhden asian liike kykenisi ainakaan nopeasti luomaan nahkansa yleispuolueeksi.

”Puhe on sellaista, että pitäisi ja pitäisi. On vain aika vaikea nähdä, mitä kautta mahdollista uutta linjaa edes tuotaisiin esiin.”

Menestyksestään huolimatta Ukip ei oikeastaan missään vaiheessa ole onnistunut vakiinnuttamaan jalansijaansa Britannian demokraattisissa instituutioissa.

”Puolueen vahvin edustus on Euroopan parlamentissa. Se katoaa brexitin myötä. Parlamentin alahuoneessa heillä ei ole edustusta, 800-paikkaisessa ylähuoneessa edustajia on kolme.”

 

Aseman vakiinnuttaminen vaatisi myös toimivan puoluekoneiston. Kuitenkin tällä hetkellä Ukipin sisäisiä tunnelmia kuvaa lähinnä sana kriisi.

Ongelmat alkoivat heti brexit-äänestyksen jälkeen heinäkuussa 2016, kun pitkäaikainen puheenjohtaja Nigel Farage ilmoitti astuvansa sivuun.

Mika Suonpään mukaan äkkilähtö jätti monelle kuvan heikosta johtajasta, joka ei lopulta kyennyt tekemään puolueestaan vakavasti otettavaa vaihtoehtoa.

Varsinainen show alkoi kuitenkin vasta Faragen eron jälkeen.

Todennäköisimpänä seuraajana pidettiin aluksi europarlamentaarikko Steven Woolfea. Tämä jätti ehdokashakemuksensa myöhässä eikä siten päässyt mukaan puheenjohtajakilpaan.

Valituksi tuli europarlamentaarikko Diane James. Hän erosi tehtävästään jo 18 päivän jälkeen, koska koki, ettei saanut kunnollista tukea.

Farage palasi väliaikaiseksi johtajaksi.

Lokakuussa 2016 puolueen avainhenkilöt yrittivät selvitellä johtajuuskriisiä. Euroopan parlamentin tiloissa Strasbourgissa järjestetty kokous päättyi nyrkkitappeluun ja puheenjohtajaksi kaavailtu Woolfe kiidätettiin sairaalaan.

Vuoden loppuun mennessä sekä James että Woolfe olivat eronneet puolueesta.

Uusi puheenjohtaja on lähes koominen hahmo.

Ukip sai vihdoin uuden puheenjohtajan marraskuussa 2016. Valituksi tuli 39-vuotias europarlamentaarikko Paul Nuttall.

Hän on paljastunut pettymykseksi.

”Faragea ehkä inhottiin, mutta vastustajat myös kunnioittivat häntä. Nuttall vaikuttaa harmittomalta, lähes koomiselta hahmolta”, Kuisma luonnehtii.

”Nuttall on kyllä tehnyt kovia ehdotuksia, mutta ei niihin tahdota uskoa. Paul Nuttallista ei vain yksinkertaisesti ole suureksi johtajaksi.”

Epävarman puoluejohdon asemaa heikentää vielä entisestään Faragen haamu. Vanha puheenjohtaja ei ole poistunut valokeilasta, vaan esimerkiksi kommentoi tasaisin väliajoin Ukipin asioita mediassa.

Uusi puheenjohtaja joutuu sietämään jatkuvaa vertailua entiseen vahvaan mieheen.

Kuisman mukaan Ukipin tilanne on hyvä muistutus myös muille populistipuolueille. Vahvasti yhteen johtajaan henkilöityneen puolueen johtajavaihdos ei välttämättä suju kovin vaivattomasti.

”Ukipin kohdalla johtajavaihdos on ollut täysi katastrofi. Tässä voisi olla myös perussuomalaisille varoittava esimerkki siitä, kannattaako Timo Soinin jäädä kummittelemaan puolueen laitamille.”

Ukipin puheenjohtaja Paul Nuttall puhui lehdistötilaisuudessa Lontoossa 3. toukokuuta 2017.
Ukipin puheenjohtaja Paul Nuttall puhui lehdistötilaisuudessa Lontoossa 3. toukokuuta 2017.  © Adrian Dennis / AFP / Lehtikuva © Adrian Dennis / AFP / Lehtikuva

Sekavat johtajakuviot ja skandaalit varmasti heikentävät Ukipin uskottavuutta. Suonpää ja Kuisma ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että suurin uhka Ukipin tulevaisuudelle tulee puolueen ulkopuolelta.

”Ukip puolueena on heikossa jamassa, mutta sen ajamat asiat eivät. Kärkiteemat EU- ja maahanmuuttovastaisuus resonoivat äänestäjien keskuudessa ihan hyvin”, Kuisma luonnehtii.

Ongelma on, ettei Ukip enää ole vakuuttavin näitä teemoja ajava voima. Konservatiivipuolue on varastanut Ukipin agendan.

Ukip pärjäisi todennäköisesti paremmin, mikäli konservatiivipuolue olisi päätynyt ajamaan pehmeämpää linjaa ja liputtaisi aktiivisesti esimerkiksi sisämarkkinajäsenyyden puolesta, Kuisma arvioi.

”Kova brexit on se, mitä Ukipin kannattajat haluavat. Konservatiivit ovat kuitenkin saaneet hyvin läpi viestin, että he ovat uskottavin voima hoitamaan kovan brexitin maaliin.”

Britanniassa käytössä oleva enemmistövaalitapa vaikeuttaa tilannetta entisestään.

Sekä parlamentti- että paikallisvaalit käydään pienissä, yhden henkilön vaalipiireissä. Valituksi tulee vain kunkin vaalipiirin eniten ääniä saanut ehdokas.

Asetelma suosii kahta suurinta puoluetta ja kannustaa taktiseen ”pienemmän pahan” äänestämiseen. Moni Ukipin tavoitteita kannattava saattaa hyvinkin tyytyä EU-vastaisemmaksi muuttuneisiin konservatiiveihin, ainakin jos vaihtoehtona on labour-ehdokas.

Edessä on todennäköisesti kuihtumisen tie.

Sameissa vesissä rypevän Ukipin seuraava koitos on edessä parlamenttivaaleissa, jotka järjestetään jo 8. kesäkuuta.

Tuoreimmissa mielipidemittauksissa Ukipin kannatus on ollut noin seitsemän prosenttia. Kuisma pitää todennäköisenä, ettei puolue saa parlamenttiin läpi yhtään edustajaa.

Edessä on todennäköisesti kuihtumisen tie. Uuden nousun mahdollisuuksia Kuisma näkee vain yhdessä tapauksessa.

Brittihallituksen pitäisi jostain syystä pehmentää brexit-linjaansa merkittävästi. Jos voitaisiin näyttää, ettei brittien EU-erosta tulekaan niin totaalinen kuin Ukip on halunnut, voisi puolue saada takaisin asemansa kovan brexitin takaajana.

Todennäköisenä Kuisma ei tätä tosin pidä.

”Konservatiivit ajavat kovaa brexitiä, ja myös EU vaikuttaa olevan sen takana, koska ei suostu antamaan periksi vapaan liikkuvuuden osalta.”

Ukipin johdossa kannattaa toivoa, että pääministeri Mayn kovuus paljastuisi taktiikaksi, jolla hankitaan joustovaraa eroneuvotteluihin.

Tosin tällaisessakin tilanteessa Ukipista pitäisi vielä parlamenttivaalien jälkeen olla jäljellä jotain, jonka varaan uutta tulemista rakentaa.