Yhdysvaltalaisyrittäjän resepti hyvään vanhuspalveluun: "Kilpaillaan huono hoiva ulos"
Yhdysvaltalaisyrittäjä Paul Hogan uskoo, että valinnanvapaus takaa hyvät vanhuspalvelut.
Paul Hogan Helsingissä tammikuussa 2013. Kuva Petri Kaipiainen.
Kun yhdysvaltalaisen Paul Hoganin 88-vuotias isoäiti ei enää kyennyt asumaan itsekseen, perhe päätti hoitaa hänet yhteisvoimin tyttären kotona. Isoäidin kunto koheni, kun oli joku aina varmistamassa, että mummo söi ja otti lääkkeensä. Elinpäiviä riitti 11 vuoden ajan.
Kokemuksen kannustamana Paul Hogan ja hänen vaimonsa Lori Hogan perustivat yrityksen auttamaan ikäihmisiä, joilla ei ole perhettä apunaan.
Ei-sairaanhoidollista hoitoa ja kotipalveluja tarjoava Home Instead Senior Care on levittäytynyt parissakymmenessä vuodessa 17 maahan. Franchise-toimipisteitä on yli 980, eniten Yhdysvalloissa, toiseksi eniten Britanniassa ja kolmanneksi Japanissa. Työntekijöitä on kaikkiaan 65 000.
Pohjoismaissa toiminta aloitettiin Suomesta vuonna 2008. Home Instead Seniorihoivalla on pääkaupunkiseudulla 110 työntekijää. Suomen ensimmäinen franchise-yritys starttaa tänä vuonna, ja neuvotteluja käydään toiminnan laajentamisesta muualle maahan.
”Asiakkaiden toiveet ovat aika samanlaisia joka puolella maailmaa. Monet tarvitsevat apua arjen askareisiin tai muistuttamaan lääkkeiden ottamisesta. Kaikkein eniten arvostetaan kuitenkin sitä, että on joku, jonka kanssa jutella”, Paul Hogan sanoo.
Yrityksen tutkimusten mukaan hoivapalvelujen piirissä olevien lääkärikäynnit vähenevät ja sairaalajaksot lyhenevät. Tämä säästää yhteiskunnan varoja.
Suomessa on yli miljoona yli 65-vuotiasta. Mistä heille saadaan apua, jotta kotona asuminen onnistuisi myös sitten, kun omat voimat eivät enää riitä? Julkisten palvelujen rinnalle tarvitaan kaupallisia toimijoita, kansalaisjärjestöjä ja kanssaihmisiä.
Hoivapalvelujen laatu puhuttaa ja pelottaa. Jos laatua ei kyetä takaamaan julkisesti tuotetuista palveluista, kuinka kaupalliset yritykset siihen pystyisivät tulostavoitteineen?
Hoganin vastaus on kilpailu. Mitä enemmän markkinoilla on toimijoita, sitä parempi.
”Kun toimijoita on riittävän monia, apua tarvitsevien valinnanvapaus kasvaa. Silloin vain laadukkaat palveluntarjoajat jäävät jäljelle riippumatta siitä, ovatko ne julkisesti rahoitettuja, yksityisiä vai kansalaisjärjestöjen palveluja. Kukaan ei osta huonoa, kun on mistä valita.”
Hoganin mukaan esimerkiksi Australiassa yhteiskunta tarjoaa ikäihmisille tietyn summan rahaa, henkilökohtaisen budjetin, jolla he voivat ostaa palveluja. Erona Suomen palvelusetelijärjestelmään on se, että ihminen voi itse päättää, mitä palveluja ostaa. Pääkaupunkiseudullakin on alkanut pilotti, jossa tutkitaan henkilökohtaisen budjetin käyttöönottoa.
Paul Hogan on jäsenenä Maailman talousfoorumin WEF:n Globaalin ikääntymisen neuvostossa. Tammikuun lopulla Sveitsin Davosissa pidetyn kokouksen viesti oli se, että vanheneminen ei voi olla ongelma.
”Päivittelemme, miten 48 prosentilla 65 vuotta täyttäneistä on vähintään kaksi kroonista vaivaa. Unohdamme kuitenkin, että 52 prosentilla ei ole. Olemme huolissamme huoltosuhteesta, mutta jätämme hyödyntämättä pystyvien ikäihmisten sosiaalisen pääoman ja työhalut”, Hogan sanoo.
Hogan toivoisi, että sopeuttaisimme työtehtäviä nykyistä enemmän ihmisten mukaan. Pienten lasten vanhemmatkin tarvitsevat joustoa voidakseen huolehtia lapsistaan ja ikääntyneistä vanhemmistaan.