Huippuyliopistolla on sielu
Ulkomainen huippuyliopisto haastaa, vaatii, seuloo ja ottaa omakseen. Ja siitä pitää maksaa.
Yliopiston sielu on kaiken aa ja oo”, tiivistää Sakari Puisto, 30. Luonnontieteitä opiskellut Puisto väitteli tohtoriksi Cambridgessä kolme vuotta sitten.
”Toivottavasti jollain on visio innovaatioyliopistonkin kulttuurin kehittämisestä, vaikka keskustelu siitä on ollut byrokraattista”, miettii Juan Prajogo, 23. Hän opiskelee parhaillaan kansantaloutta Massachusettsin teknillisessä korkeakoulussa, MIT:ssä.
Pia-Johanna Lemmetty, 21, myötäilee. Hän on jo ehtinyt valmistua Warwickin yliopistosta ja opiskelee nyt rahoitusta Cambridgessä – huippuyliopistoja molemmat.
Kaikki kolme ovat koolla Elinkeinoelämän valtuuskunta EVAn kutsumina, sen entisinä tai nykyisinä juniorikumppaneina. EVA valitsee vuosittain nuoria huippuosaajia juniorikumppaniohjelmaansa, johon kuuluu jokasyksyinen tapaaminen, jossa nuoret voivat vaihtaa ajatuksia suomalaisten yritysjohtajien, poliittisten johtajien ja eri alojen asiantuntijoiden kanssa.
Läpäise tai lähde
Huippuyliopisto haastaa oppimaan ja vaatii paljon. Vaativuus syntyy esimerkiksi siitä, että tenttejä ei saa uusia. Läpäise tai lähde -strategia on Lemmetyn mielestä tehokas motivoija.
”Englannissa vuoden lopussa tentitään kaikki kokeet. Ensimmäisenä vuonna voi kesän lopussa yrittää uusia ehkä yhden tentin. Jos se ei mene läpi, voi edessä olla välivuosi, tai sitten annetaan ymmärtää, että olet ehkä väärässä paikassa. Opiskelu on päätoimista, se vie ajan ja energian.”
MIT:ssäkään tenttejä ei voi uusia useita kertoja, kuten Suomessa. Jos kurssin lopputentistä tulee hylätty arvosana, opiskelija joutuu käymään sen kokonaan uudelleen. Liikaa hylättyjä arvosanoja saaneet joutuvat myös ”akateemiseen tarkkailuun”, jonka aikana opiskelua seurataan hyvinkin läheltä. Jos opintomenestys ei parane, opiskelijalle näytetään ovea.
Huippuyliopiston raaka-aineeksi tarvitaan Puiston mukaan myös ”kriittinen massa poikkeuksellisen luovia ja motivoituneita ihmisiä”. Lemmetty korostaa poikkitieteellisyyden merkitystä: mitä enemmän eri tiedekuntien opiskelijat tekevät asioita yhdessä, sen parempi.
”MIT:ssä tiedotetaan tosi hyvin muiden saavutuksista, tutkimuksista ja innovaa-
tioista. Koko kampus tietää niistä. Se luo kilpailuhenkeä – ei niinkään opiskelutovereiden kesken, mutta se saa aina yrittämään itsensä ylittämistä”, Prajogo kuvailee.
Puisto muistelee, miten opiskelijayhdistykset järjestivät Cambridgessä vapaa-ajalle seminaareja, joissa oli Nobel-tason puhujia, joiden kanssa saattoi mennä vielä illalliselle tai kahville jatkamaan keskustelua.
”Henkilökohtainen ohjaus on muutenkin todella merkityksellistä. Puolen tunnin tai tunnin keskustelu professorin kanssa vastaa kuukausien luennoilla istumista”, hän painottaa.
”Kaiken ydin löytyy kahden kesken käydyistä keskusteluista luennon jälkeen, kahvilla tai missä vain, kun ympärillä on sellaisia mieliä, joista saa itselle vastusta”, Lemmetty pohtii.
Lue koko juttu SK:sta 36/2007.
Keskustelua huippuyliopistoista
Tarvitsemme ylivertaista osaamista (SK 17/2007)
Tervetuloa reaalisosialismiin (SK netti 27. 4. 2007)
Miljardin euron puhallus (SK netti 13. 5. 2007)
Sailaksen työryhmän muistio
Teknillisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun yhdistyminen uudeksi yliopistoksi (pdf)