Aivan uusi poliisi

Poliisin otteet Asem-kokouksen aikana ylittivät herkän rajan. On aika ryhtyä rajoittamaan poliisin valtuuksia.

Pääkirjoitus SK 37/2006

Vanha lastenlaulu kehottaa turvautumaan poliisiin: hän on auttaja. Suomalaiset kunnioittavat lahjomatonta esivaltaa, joka edistää kansan parasta, turvaa oikeusvaltiota ja kansalaisvapauksia. Esivallan voimakeinojen oikeutus, legitimiteetti, tuleekin vain ja ainoastaan siitä. Terrorin uhka on lisännyt poliisin arvostusta, valtuuksia ja varoja. Lentokenttien uuvuttavat ja nöyryyttävät turvatoimet on nielty. Helsinkiläiset suostuivat viikonvaihteessa muukalaisuuteen omassa kodissaan vieraiden takia. On siedetty hankaluudet, joita aiheutti katujen tyhjentäminen eliitin autosaattueiden rymistellessä. Vieraanvaraisia on oltava. Valitettavasti poliisi ei ollut luottamuksen arvoinen.

Asem-kokouksen aikana suomalaisille näyttäytyi uudenlainen poliisi, maailmalta paljon tutumpi kuin perinteinen suomalainen. Tämä poliisi vaientaa väen uhkailemalla ja pelottelemalla, estää perusoikeuksien toteutumisen, kuten vapaan mielipiteen ilmaisun. Totalitaarisesta valtiosta tuttu, pamputtava ja kansaa vihollisena pitävä poliisi turvaa eliitin etuja – ei kai Suomessa? Se vie kansalaisia tuntemattomaan paikkaan omaisten ja ystävien ulottumattomiin. Näin tapahtui nyt Helsingissä. Poliisi kyykytti, kiusasi, otti kiinni ja vei putkaan myös täysin ulkopuolisia mielenosoittajien lisäksi. Ylimitoitetut otteet perusteltiin oletuksin, jotka julistettiin salaisiksi – kuten asiaan kuuluu. Kuka pelotteli ja uhkaili poliisia niin, että se muuttui väkivalta-armeijaksi? Kenen etu se oli?

Suomen kaltaisessa viattomassa, viranomaiseen luottavassa maassa lopputulos oli odotettu: poliisi totesikin, että vahinkoja oli vähän. Uskomaton oli poliisiylijohtaja Markku Salmisen röyhkeä kehaisu, että poliisin toiminta oli juuri sellaista kuin piti. Ei todellakaan ollut – kansalaisten näkökulmasta. Totalitaarinen poliisi toimii tietysti vallan kannalta tehokkaasti. Mitä enemmän poliisivaltaa, sitä hiljaisempi kansa. Tätäkö haluamme Suomeen? Demokratiassa on siedettävä myös vapautta riskeineen – siis ihmisoikeuksia. Pientä anarkistijoukkoa vastassa oli sitä suurempi poliisiarmeija. Poliisi oli tehokas, mutta suomalaisittain ammattitaidoton.

Tapahtuneesta on tehtävä poliittiset johtopäätökset. On aika rajoittaa poliisin valtuuksia, samoin määrärahojen kasvua. Oikeus kenen tahansa kiinniottamiseen 24 tunniksi loukkaa oikeusturvaa. Emme halua ihmisten katoavan poliisin selleihin, ei edes päiväksi. Demokratiassa turvallisuus rakentuu pelisääntöihin, ei väkivallan uhkaan, kansalaisoikeuksien rajoittamiseen eikä poliisivaltaan, joka vähentää lain kunnioituista. Suomalaiset ovat hyväksyneet jo liian pitkään viranomaisotteiden kiristämisen. Poliisi ei voi jatkuvasti perustella toimiaan muka salaisella informaatiolla ja suojelupoliisilla, jonka pätevyys on kyseenalainen. Suomalaisia ei pidä jakaa pahoihin ja hyviin, kansalaisia ei pidä kyykyttää eikä edes mielenosoittajia mopottaa. Ylilyönteihin syyllistyneet on saatava vastuuseen. Pääministerin on vastattava tähän. Hän johti Asem-prosessia.