Reijo Väärälä: Vanhuspolitiikan täytyy olla muutakin kuin hoivan antamista
Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee vanhuspalvelulakia eli ”ikälakia” korjaamaan vanhustenhoidon ongelmia. Ensimmäinen lakiluonnos tehtiin Suomessa jo 1974. Miksei lakia vielä ole, sosiaalipalveluyksikön johtaja Reijo Väärälä?
”Miksei esimerkiksi Ruotsissakaan ole koskaan ollut sellaista lakia? Siksi, että on monia vaihtoehtoja edetä. Yksi on valtavirtaistaminen, eli että ikäihmisten asemaa tarkistetaan kaikessa lainsäädännössä. Toinen tie on, että tehdään erillinen ikälaki. Erillisen lain tekeminen ei ole pulmatonta. Siinä nousee heti sellaisia kysymyksiä kuin että mihin pannaan ikärajat. Ruotsi, Norja ja Tanska ovat päätyneet valtavirtaistamiseen.”
Nyt kuitenkin valmistellaan erillistä lakia?
”Teemme hallituksen päätöksen mukaisesti ehdotuksen laista, mutta valmisteluaineisto on käytettävissä, käytettiinpä sitä erilliseen lakiin tai johonkin muuhun. Olemme lähteneet siitä, että valmistelu ei saa mennä hukkaan. Valmistelussa on kuunneltu runsaasti asiantuntijoita, vanhuksia, vanhusneuvostoja, vanhusjärjestöjä, tutkijoita, laitoksia ja palvelujohtajia.”
Olette pohtinut julkisesti, päästääkö ikälaki poliitikot liian helpolla. Mitä tarkoitatte?
”Julkisuudessa ikälakiin ladataan liian paljon toiveita. Eihän lailla voida esimerkiksi määrätä, että vanhuksia pitää käyttää vessassa tai ulkoiluttaa. Sen pitäisi olla itsestään selvä moraalinen periaate, että vanhuksillakin on oikeus normaaliin arkeen. Poliitikot päästetään helpolla, koska kysymys on paljon isommasta asiasta. Kysymys on vanhusten asemasta yhteiskunnassa, heidän kunnioittamisestaan. Lailla voidaan parantaa nykytilannetta, mutta ei pidä luulla siitä liikoja.”
Riittääkö sosiaali- ja terveysnäkökulma, kun vanhusten asemaa parannetaan?
”Kun minä vanhenen, toivon, että lähellä olisi kirjasto, kauppa, apteekki, parturi, valaistut ladut. Vanhuus ei muuta elämää kapeaksi yhden sektorin elämäksi. Sosiaali- ja terveyssektorin rooli korostuu silloin, kun alkaa tulla hoivan tarvetta. Mutta ollaan hukassa, jos vanhuspolitiikkana nähdään vain se hoito.”
”Joidenkin asiantuntijoiden mielestä kaikki huomio pitää keskittää siihen 10 prosenttiin vanhuksista, joka on laitoksissa ja tehostetussa palveluasumisessa. Mutta silloin unohdetaan loput 90 prosenttia. Myös sen 10 prosentin ongelmat ratkeavat, jos huolehdimme koko vanhuspolitiikasta kunnolla.”
Onko virkamiesten työnjako ongelma?
”Helposti ajatellaan, että sosiaali- ja terveysministeriö hoitaa vanhusasiat. Mutta meillä on avoimet kanavat. Työ- ja elinkeinoministeriön kanssa keskustellaan nyt siitä, mikä on hoivapalveluyrittäjyyden rooli. Liikenneministeriön kanssa keskustellaan kulkemiskysymyksistä ja ympäristöministeriön kanssa siitä, että maahan tarvitaan ikäihmisten asumiseen liittyvä ohjelma.”
Mitä muiden maiden vanhuspalveluista voi oppia?
”Erityisesti on katsottu Pohjoismaiden kokemuksia, ja jonkin verran on kokemusta Hollannista. Hollantilaiset ovat kehittäneet vanhuksia kunnioittavia ratkaisuja. Esimerkiksi olen itse käynyt vanhusten asuintalossa, joka oli keskellä Rotterdamia ja johon mentiin rullaportaita melkein kuin liikekeskukseen. Asumuksia nivoi yhteen pitkä ravintola, joka oli auki kaikille. Yhdessä pöydässä istui hälisevä nuorisojoukko ja vieressä pelasivat korttia papat, jotka asuivat siinä vieressä. Eli heidät oli tuotu elämän keskelle. Ainakin itse ajattelin, että tällaisessa haluaisin vanhana asua.”
Kuva Hannu Lindroos.