Avoin kirje Jarmo Kekäläiselle: "Raskas päätös, mutta Jokerit petti minut"
Jokerien toimitusjohtaja Jarmo Kekäläinen (kuvassa) saa postia SK:n toimittajalta. Kuva Markku Ulander / Lehtikuva
Hyvä Jarmo. Sallinet, että sinuttelen jatkossa, vaikkemme ole ennen tavanneet. Olen kuitenkin ollut Jokerien kannattaja yli 40 vuotta, joten koen, että olemme tavallaan kuin samaa perhettä.
Muistan hyvin, miten Jokereista tuli minun joukkueeni. Olin yhdeksän tai kymmenen, kun isä vei minut ensimmäistä kertaa Helsingin vanhaan jäähalliin. Hän ei ole koskaan ollut kovin kiinnostunut urheilusta eikä kannattanut mitään seuraa, mutta hänen suomenruotsalainen kaverinsa oli kova IFK:n mies. Ehkä sen takia kävimme katsomassa ensin IFK:n pelin, ja vasta sen jälkeen, jonkin ajan päästä, pääsin Jokerien kotiotteluun.
Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Jokerien ”syömähammas”, niin kuin nykytermi kuuluu, oli niin sanottu nallipyssyketju. Timo Turunen, Timo Kyntölä ja Pentti Hiiros olivat pieniä, vikkeliä kavereita, joiden oli pakko korvata fyysiset puutteensa taidolla ja älyllä. Puolustuksen kantava voima oli tyylikäs Ilpo Koskela, herrasmiespelaaja viimeisen päälle. Sellaisiin idoleihin oli hieno samastua.
Toki silloinkin kaukalossa oli aina välillä jotain pientä nahinaa. Varsinkin IFK tunnettiin ronskista muskelikiekosta, jossa miestä otettiin ja laidat ryskyivät niin kuin lajin ihaillussa emämaassa Kanadassa. Meille jokerikannattajille oli suuri ylpeyden aihe, ettei oma joukkueemme mennyt siihen mukaan.
1970-luvun alussa Jokerit voitti kerran kultaa ja kerran hopeaa, mutta useimmiten IFK oli sarjataulukossa edellä. Kun se toistui vuodesta toiseen, se alkoi ennen pitkää tuntua niin luonnolliselta, ettei sekään juuri häirinnyt. Heikomman puolella olemisesta tuli osa Jokerien kannattajaidentiteettiä.
Ei Jokereista tietenkään voinut aina olla kauhean ylpeä. Mutta oli sentään hetkiä, jolloin saattoi olla ylpeä ainakin siitä, ettei kannattanut IFK:ta. Kuten silloin, kun IFK:n Ari Lähteenmäki pahoinpiteli ensimmäistä liigapeliä pelanneen jokerijuniorin, sai siitä oikeudessa sakkoja ja liigalta pitkän pelikiellon – ja IFK:n arrogantti pomo Frank Moberg vielä kieltäytyi näkemästä Lähteenmäen toiminnassa juuri mitään väärää.
Ei silloin Jokereissa kukaan uhonnut, että IFK:lle pitäisi kostaa. Sellainen ”koodisto” on syntynyt vasta myöhemmin.
Jarmo hyvä, edellä kerrottua taustaa vasten ymmärtänet hyvin, että olen ollut viime päivinä aika hämmentynyt. Tuntuu siltä, että sitä Jokerit-nimistä joukkuetta, jota olen pienestä pojasta asti kannattanut, ei enää ole. Viime lauantaina IFK-pelissä 129 jäähyminuuttia keränneissä Jokereissa ei ollut muuta alkuperäistä kuin pelipaita.
Huomasin kyllä, että sinäkin tuomitsit ottelun tapahtumat. Annoit maanantaina tiedotteen, että Jokerit ottaa ”seurana vastuun” Semir Ben-Amorin päällekarkauksesta, jonka seurauksena IFK:n kapteeni Ville Peltonen loukkaantui. Luonnehdit Ben-Amorin törkeilyä ”ylilyönniksi”, pahoittelit sitä ja vakuutit, että vastaava ei enää toistu.
Lätkäpiireissä ulostuloasi on kiitelty ja pidetty rehtinä. Minulle tekstisi toi mieleen normaalin poliitikkoliirumlaarumin, jossa ”vastuun ottaminen” tarkoittaa, että todellisuudessa ei oteta vastuuta yhtään mistään.
Ben-Amoria on kuulemma rangaistu myös Jokereissa, mutta julkisuuteen ei kerrota miten. Tässä tapauksessa kysymyksessä on kuitenkin kaikkea muuta kuin pelkästään seuran sisäinen asia.
Virallinen jokeritotuus kuuluu, että Ben-Amor hyökkäsi Peltosen kimppuun hetken päähänpistosta, ilman että kukaan olisi häntä siihen käskyttänyt. Jos noin on, Ben-Amorilla ei pitäisi enää olla mitään asiaa liigajoukkueeseen. Pelillisesti hänestä ei tähänkään asti ole ollut juuri mitään hyötyä, ja imagollisesti hänestä on tästedes Jokereille pelkkää haittaa.
Jos Ben-Amor kaikesta huolimatta pidetään mukana joukkueessa, syntyy väistämättä epäilys, että takana on muutakin. Tällöin katseet kohdistuvat automaattisesti valmentajiin, Tomek Valtoseen ja Tomi Lämsään. Millaisia ohjeita he mahdollisesti antoivat ennen kuin Ben-Amor hyppäsi kaukaloon? Tuliko idea Peltosen telomisesta todellisuudessa penkin takaa?
Nämä ovat niin vakavia kysymyksiä, että viime lauantain tapahtumat on käsitelty loppuun vasta kun niihin on saatu kunnon vastaus, tarvittaessa vaikka oikeudessa. Minusta olisi kuitenkin Jokerien etu, että te selvittäisitte itse tapahtumien kulun avoimesti pienimpiä yksityiskohtia myöten.
Turha on myöskään kääntää asiaa niin, että Ben-Amorin teko oli törkeä, koska se kohdistui Ville Peltoseen. Se olisi ollut törkeä, vaikka se olisi kohdistunut keneen tahansa – ja aivan riippumatta siitä, mitä kaikkia muita törkeyksiä ottelussa molemmin puolin tapahtui.
Olet, Jarmo, saanut Jokereissa lyhyessä ajassa paljon hyvää aikaan. Sinun ansiostasi lupaavat jokerijuniorit ovat saaneet näytön paikan omassa seurassa, eikä heidän ole tarvinnut lähteä hakemaan muualta peliaikaa. Kannattajana on ollut ilo seurata Teemu Pulkkisen, Teemu Erosen, Teuvo Teräväisen ja kumppanien kehitystä ja elää heidän mukanaan.
Siksi päätös oli erityisen raskas.
Olen käynyt elämäni aikana katsomassa satoja Jokerien pelejä. Ehkä se saa toistaiseksi riittää. En ollut ikinä kuvitellut, että hylkäisin Jokereita, mutta kävikin niin, että Jokerit petti minut. Nyt on vain tyhjä olo, sillä mitään toistakaan seuraa en osaa kannattaa.