Rikos ja rangaistus museoitiin Yhdysvalloissa

museot
Teksti
Karri Kokko
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
bonnien ja clyden auto

Washingtonin museoiden uusin tulokas hyödyntää amerikkalaisten innostusta television rikossarjoihin. Suosio oli heti valtava, eikä mikään ihme: näytteillä on aitoja mafia-ajan aseita, Bonnien ja Clyden seulaksi ammuttu pakoauto, aidon kokoinen vankiselli, aito käytössä ollut sähkötuoli sekä kaasukammio.

Bonnien ja Clyden puhki ammuttu pakoauto kuvattuna 23. toukokuuta 1934.

Rikos- ja rangaistusmuseo on koonnut suojiinsa kattavan kokoelman Yhdysvaltain rikoshistoriaa, rangaistusmenetelmiä sekä uusinta rikosten ratkontatekniikkaa. Museon anti on niin kattava, että jopa poliisi on siitä innostunut.

”Tämä on hyvin mielenkiintoista. Täällä on niin paljon informaatiota, että minun on tultava tänne uudelleen”, huokaa Delawaresta kotoisin oleva konstaapeli Scott Simpson.

”Kun on ollut koko ikänsä lainvalvonnan parissa, niin on mielenkiintoista nähdä tämä kaikki yksien seinien sisällä.”

Museon toiminnanjohtaja Janine Vaccarello vahvistaa poliisien innon.

”Yksi poliisi vietti täällä koko päivän, ja hänkin sanoi tulevansa uudelleen.”

Rikosintoilijoiden paratiisi

Tv:n rikostutkimussarjoja tiiviisti seuraaville paikka on taatusti mieleen. Kaikki voivat vertailla sormenjälkiä, tutkia rikospaikkaa, selvittää ruumiinavauspöydällä olevan mallinuken haavojen laatua ja osallistua rikollisten tunnistusjonoon.

Museon yksi vetonaula on Yhdysvaltain televisioissa jo kolmekymmentä vuotta pyörinyt rikosohjelmaklassikko Amerikan etsityimmät. Sen studio, ohjelmat ja kuuluisa juontaja John Walsh ovat nyt osa museon toimintaa.

”Ohjelmalla ei ole koskaan ollut omaa studiota, se on toiminut aina lainastudiossa, joten oli hyvin järkevää lyöttäytyä yhteen kanssamme. Tämä on nyt heidän studionsa”, iloitsee Vaccarello

Konstaapeli Simpsonilla oli selitys sille, miksi rikos kiehtoo amerikkalaisia. Hänen mukaansa sensaatiouutisointi ja tosi-tv ovat osasyynä intoon.

”Julmat rikokset saavat usein paljon julkisuutta ja tilanne on sama tosi-tv:n kanssa. Ihmisiä kiehtovat asiat, jotka liippaavat heitä läheltä ja koskettavat heitä jollain lailla.”

Innon saattoi lukea selvästi museoon tutustuvien kasvoilta.

”Katso, ihan oikea vankiselli”, hihkui joukko pikkupoikia.

Kaikki ryntäsivät heti testaamaan sellin kovia makuulavitsoita.

Teksti Päivi Sinisalo (STT)

Kuva Wikipedia Commons (cc)

National Museum of Crime & Punisment