Günter Grassin Peltirumpu heräsi uudelleen henkiin
Günter Grassin läpimurtoteos Peltirumpu täyttää 50 vuotta. Juhlan kunniaksi kirja on käännetty uudelleen kymmenelle kielelle. SK tapasi kirjailijan Berliinissä.
Berliinin kirjailijatalo, Literarisches Colloquium Berlin, on Günter Grassille tuttu paikka vuosikymmenten takaa. Kuva Markus Pentikäinen
”Peltirumpu oli ensimmäinen romaanini. En uskonut aikoinaan, että sitä ymmärrettäisiin edes Baijerissa, saati sitten Yhdysvalloissa”, Nobel-kirjailija Günter Grass hymähtää.
Tapaamme Grassin Wannseen rannalla Berliinin kirjailijatalossa, jossa hän lukee otteita tunnetuimmasta teoksestaan. Alunperin 1959 julkaistu Peltirumpu on 1900-luvun eurooppalaisen kirjallisuuden keskeisiä romaaneja. Se kertoo natsiajasta ja toisen maailmansodan tapahtumista Grassin synnyinkaupungissa Danzigissa, josta tuli toisen maailmansodan jälkeen Puolan Gdansk.
Grass kuvaa tapahtumia osittain lapsen tasolle jääneen kääpiön näkökulmasta. Kirjan päähenkilö Oskar Matzerath päättää lopettaa kasvamisen kolmevuotiaana. Se on hänen protestinsa aikuisten tekopyhälle maailmalle.
Peltirummun uusi suomennos ilmestyi keväällä Otavan kustantamana. Käännöksestä vastaa Oili Suominen, joka on suomentanut kaikkiaan 14 Grassin teosta.
Ajatus uusista käännöksistä syntyi nimenomaan Suomisen aloitteesta. Hän puhui hankkeesta ensin Otavalle ja sitten Grassille itselleen. Peltirumpu on käännetty uudestaan myös englanniksi, espanjaksi, hollanniksi, italiaksi, japaniksi, portugaliksi, puolaksi, ranskaksi ja tanskaksi.
Suomisen suomennos poikkeaa melkoisesti vuonna 1961 julkaistusta Aarno Peromiehen käännöksestä. Se johtuu sekä kirjallisuuden että kielen muuttumisesta. 1950-luvun lopussa ei ollut vielä totuttu Grassin groteskiin tyyliin.
”Kukaan ei kirjoittanut silloin kuten Grass. Ensimmäiset käännökset olivat hapuilevia, koska teksti on niin runsasta ja rönsyilevää”, Suominen sanoo.
Grass oli Peltirumpua kirjoittaessaan monella tapaa aikaansa edellä – jälkikäteen voi sanoa, että teos edustaa maagista realismia, josta ryhdyttiin puhumaan vasta 1960-luvun lopulla Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyyden yhteydessä.
Grass puhuu itse mieluummin ”laajennetusta realismista”. Hän arvelee, että ensimmäiset käännökset tehtiin liian kovalla kiireellä.
”Niistä jätettiin pois kohtauksia ja käännöksiin jäi paljon virheitä, koska käytän murreilmaisuja”, hän sanoo.
Günter Grass kertoo lisää Peltirummusta, kirjoittamisesta ja natsiajoista SK:ssa 29/2009 (ilm. 17.7.2009).