Arvio: Havukka-ahon ajattelija on miehen logiikkaa ja korpifilosofiaa
Kuva Marja-Leena Hukkanen
Vanhempi kirjallisuus on palannut kotimaisen elokuvan johtotähdeksi. Vuodenvaihteen uutuudet perustuvat Väinö Linnaan, Topeliuksen satuun sekä Veikko Huovisen esikoisromaaniin.
Monissa Huovisen jutuissa seikkaileva korpifilosofi Konsta Pylkkänen nähdään nyt Kari Väänäsen elokuvan sankarina.
1900-luvun keskivaiheille sijoittuva teos tunnelmoi kesäisesti metsämiehen persoonan ympärillä. Konstan ajattelu on enemmän luovaa kuin viisasta. Oli tietoa tai ei, äijä pohtii luonnon ihmeitä ja jäsentää korkeampia sfäärejä omin sanoin.
Yllättäen roolista luopunut Pirkka-Pekka Petelius tuntui nappivalinnalta Konstaksi, joka on hauska, arvoituksellinen ja tarkka yksityisyydestään. Peteliuksen korvanneen Kai Lehtisen juurevuus vakuuttaa, muttei uudista tähden palettia.
Havukka-ahon ajattelija on hyvien tyyppien elokuva vailla vastustajia. Jatkuva lupsakkuus uhkaa puuduttaa, kunnes Tommi Korpelan ja Hannu-Pekka Björkmanin esittämät biologit ilmaantuvat intoilemaan lintulajeista. Kun erilaiset asiantuntijat tapaavat tasaveroisina, henkilökemia on sykähdyttävästi kohdallaan.
Maisemakuvat ja realismi kohtaavat Väänäsen ilmaisussa tyyliteltyjä sisäisiä näkyjä. Erikoistehosteita käytetään vaihtelevin tuloksin.
Huonoja vitsejä mestarin ottein vääntävä Kuoliaaksinaurattaja kiehtoo romaanissa, jossa hänet kuvataan toteavan lakonisesti. Väänänen käärii hahmon Ilmestyskirja Nyt -henkiseen rappiomystiikkaan ja luonnottomiin ääniefekteihin.
Ne lähinnä peittelevät maagisen kosketuksen puutetta.
***
Teksti Lauri Lehtinen
Havukka-ahon ajattelija ensi-illassa 15. tammikuuta.