Kehitysapu uusiksi: Lähtevätkö yritykset nyt kuntouttamaan vapautettuja lapsisotilaita?

On valitettavaa, että kansalaisjärjestöiltä leikataan, sanoo kokoomuslainen kehitysministeri.

Finnfund
Teksti
Katri Merikallio
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Eduskunta saa käsittelyynsä perjantaina 28. syyskuuta budjetin, jossa punakynä on viuhunut. Mitään hallinnonalaa ei kuitenkaan ole leikattu yhtä rajusti kuin kehitysyhteistyötä.

Erityisen kipeästi leikkaukset kohdistuvat kehitysyhteistyötä tekeviin järjestöihin.

Lisää rahaa on saamassa vain valtion omistama kehitysrahoitusyhtiö Finnfund.

Ministeri Lenita Toivakka (kok) kertoi elokuussa blogissaan tehneensä historiallisen suuren uudistuksen kohdentamalla yli 130 miljoonaa euroa kehitysavusta yritysten kautta tapahtuvaan kehitysyhteistyöhön. Poistavatko suomalaisyritykset siis tehokkaammin köyhyyttä kuin kansalaisjärjestöt?

”On vahva globaali trendi, että yksityinen sektori halutaan vahvemmin mukaan kehitysyhteistyöhön. Myös kumppanimaamme, kuten Tansania ja Mosambik, toivovat, että suomalaiset tulisivat tekemään enemmän kauppaa ja investointeja”, perustelee Toivakka.

”Yritykset luovat työpaikkoja, ja niitä jos jotain näissä maissa tarvitaan.”

Toivakan mielestä on valitettavaa, että kansalaisjärjestöiltä leikataan.

”Me emme tiedä, miten vaikuttavaa kansalaisjärjestöjen työ on ollut. Sitä ei ole kokonaisuudessaan arvioitu sitten 1990-luvun lopun. Nyt tällainen arviointi on käynnistetty.”

Lähtevätkö suomalaisyritykset nyt kuntouttamaan esimerkiksi Itä-Kongossa vapautettuja lapsisotilaita, jos Kirkon Ulkomaanavun hanke loppuu?

”Ei missään nimessä. Kansalaisjärjestöille menee yhä 65 miljoonaa euroa. Jotkut hyvät hankkeet loppuvat, mutta monet jatkuvat.”

 

Finnfundin pääomaa ollaan kasvattamassa 130 miljoonalla. Se rahoittaa kehitysmaissa toimivia yrityksiä, joihin liittyy suomalainen intressi.

Yhtiön tavoite on sama kuin kehitysavulla yleensä: vähentää köyhyyttä. ”Tarkoitus on saada veronmaksajien rahoilla aikaan mahdollisimman paljon kehitysvaikutuksia”, sanoo toimitusjohtaja Jaakko Kangasniemi.

”Mutta me emme tee sosiaalialan hankkeita, kuten kansalaisjärjestöt. Meidän tavoitteemme on luoda työtä ja toimeentuloa ihmisille sekä vero- ja vientituloja valtioille.”

Finnfundin sijoituskohteiden lista on kirjava. Tuulivoimaa Keniassa, metallituotteita Kiinassa, lentoyhtiö Tansaniassa, aurinkovoimaa Hondurasissa, paperitehdas Intiassa.

Viime vuonna suomalaisten veronmaksajien rahaa oli kaikkiaan 160 hankkeessa 32 eri maassa. Pääosa sijoituksista on tehty Afrikkaan.

Vuonna 2013 Finnfundin rahoittamat yritykset työllistivät noin 22 800 henkilöä.

Uusia rahoituspäätöksiä tehtiin viime vuonna 23 yhteensä 115 miljoonalla eurolla.

Mutta kuinka paljon ja kenelle, sitä eivät tiedä edes kansanedustajat, jotka istuvat Finnfundin hallintoneuvostossa. Päätökset sijoituksista tekee rahaston johtokunta.

”Me olemme saaneet ohjeistuksen valtioneuvoston omistajaohjausyksiköstä, että meidän on noudatettava pankkisalaisuutta”, sanoo Kangasniemi.

Kansalaisjärjestöjen rahankäytöstä löytyy yksityiskohtainen selostus joka vuodelta.

 

Yritykset ja järjestöt elävät myös eri maailmoissa. Esimerkiksi yli 300 kansalaisjärjestön kattojärjestö Kepan toiminnanjohtajan palkka on 5 500 euroa, Finnfundin toimitusjohtajan 15 500.

Finnfundin ja Kepan henkilömäärä Helsingissä on sama, mutta Finnfundin henkilökulut ovat noin kaksinkertaiset.

Ministeri Toivakka ei halua ottaa kantaa siihen, onko tämä eettisesti kestävää.

”Näitä ei voi suoraan verrata toisiinsa. Finnfund on rahasto, Kepa taas toimii kehitysyhteistyörahoilla. Molempia tarvitaan.”

 

Kehitysyhteistyötä tekevien kansalaisjärjestöjen toimintatuista ollaan viemässä ensi vuonna 43 prosenttia.

Tukea sai viime vuonna 160 suomalaisjärjestöä. Leikkaus tarkoittaa työn äkillistä lopettamista maailmalla. Kaikkein köyhimmiltä suljetaan kouluja ja synnytysklinikoita, rauhanneuvotteluja keskeytetään, pakolaisten ruokaohjelmia lopetetaan.

Suomessa leikkaus merkitsee noin 200 työntekijän irtisanomista. Yt-neuvottelut ovat jo alkaneet ainakin Kepassa, Lähestysseurassa, CMI:ssä ja Suomen Pakolaisavussa.

Myös osaaminen, joka järjestöihin on vuosikymmenten aikana syntynyt, joutuu katkolle.

 

SK tutki, mitä todella ajattelemme ulkomaalaisista – lue juttu täältä.