Tasapuolisuuden ansa: Näin ei synny hedelmällistä keskustelua
Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne ja työnantajien Teknologiateollisuus ry:n varatoimitusjohtaja Risto Alanko arvioivat työmarkkinasyksyä Yleisradion Ykkösaamussa maanantaina 19. syyskuuta.
Arvatkaa kumpi sanoi näin:
”Työntekijöiden palkankorotusvaatimukset ovat huonosti harkittuja, ne johtaisivat väistämättä kilpailukyvyn heikkenemiseen.”
Ja kumpi näin:
”Palkansaajien ostovoiman näkökulmasta neljän prosentin korotusvaatimus ei ole millään tavoin ylimitoitettu.”
Ei, tähän ei sisälly kompaa. Ensimmäinen sitaatti on tietysti Alangon ja jälkimmäinen Rinteen.
Mikäs siinä, tällä tavoinhan tiedotusvälineissä usein toimitaan. Pyydetään kommentit kahdelta täysin vastakkaista näkemystä edustavalta taholta, jotka puhuvat toistensa päälle tai ohi, eikä minkäänlaista dialogia synny.
Journalismiksi sitä ei kuitenkaan pitäisi kutsua.
Rehellisempää olisi, jos studiotoimittaja juontaisi: ”seuraavaksi kuulemme työntekijöiden ja työnantajien edustajien pr-puheenvuorot, jossa he perustelevat tuhannesti kuulluin argumentein, miksi he ovat oikeassa ja vastapuoli väärässä.” Sitten päästetään työmarkkinapomot ääneen, seuraa pitkä litania lauseita, joissa toistuvat sanat maltti, kohtuus, kohtuuton, väistämätön ja vastuullinen. Ennalta-arvattavassa järjestyksessä.
Nollaraportointia syntyisi vähemmän, jos toimittajat eivät yrittäisi orjallisesti toteuttaa joka jutussaan ja joka lähetyksessään tasapuolisuuden vaatimusta. Virheellisesti ajatellaan, että kun vastavoimat päästetään yhtäaikaa ääneen, syntyy hedelmällistä keskustelua. Ei synny.
Ongelma on laaja, mutta jostain syystä työmarkkina”journalismi” tuntuu olevan sille erityisen altis.
Parhaat studiokeskustelut nähdään yleensä silloin, kun paikalla on aihepiiristä kohtuullisen samalla tavoin ajattelevia ihmisiä. Toimittajan tehtävä on opponoida heitä. Se on huomattavasti vaikeampaa kuin antaa Rinteen ja Alangon pälättää työmarkkinamantraansa keskeytyksettä.
Tasapuolisuuden ei tarvitse toteutua jokaisella rivillä tai lähetysminuutilla. Ei edes jokaisessa lehdessä tai uutislähetyksessä. Se toteutuu suuressa kokonaisuudessa, pidemmällä ajanjaksolla – tai jos ei toteudu, ne lukijat/katsojat, joita linja ei miellytä, protestoivat lompakollaan.