Tarvitaanko elämäkertaan kohteen lupa?
Vesa-Matti Loiri on nyt hyvin, hyvin vihainen. Hänestä on tehty, hui hirveää, elämäkerta, ja ihan ilman lupaa. Auktorisoimatta, niin kuin suuressa maailmassa sanotaan.
Eikä Loiri ole yksin. Muutama viikko sitten Sauli Niinistö hermostui kuultuaan, että hänestäkin on työn alla kirja, vaikka hän oli sanoutunut irti koko hankkeesta.
Luulisi, että Niinistökin olisi jo tottunut jos jonkinlaiseen julkisuuteen, mutta ei. Se mikä vielä menettelee lehdissä, jotka ovat päivän päästä pelkkää kalan käärettä, on kirjan kansissa kuin ydinjäte, joka hehkuu vaarallisena hamaan tulevaisuuteen.
Sellaisia me suomalaiset olemme. Lukijakansa.
Vakavampi periaatteellinen kysymys kuuluu, voiko ihmisillä – ja eritoten Niinistön kaltaisilla päättäjillä – olla yksinoikeutta itseään koskevaan tietoon.
Suomessa lehdet eivät ikinä hyväksyisi ajatusta, että julkisuuden henkilöiltä pitäisi hankkia etukäteen hyväksyntä siihen, mitä heistä kirjoitetaan. Se olisi vastoin kaikkia länsimaisen demokratian ja journalismin pelisääntöjä. Valtaa voi kontrolloida vain olemalla vallasta riippumaton.
Toki myös lehdissä tehdään henkilökuvia yhteistyössä kohteen kanssa, mutta se on aina lehden oma valinta. On olemassa tietoa, jota saa vain menemällä tarpeeksi lähelle. Mutta niin ei saa kaikkea tietoa. Edes kirjaan.
Auktorisoimaton elämäkerta ei ole sama asia kuin häväistyskirja. Niitäkin joukkoon mahtuu, mutta varmasti enemmän on sellaisia, jotka pyrkivät antamaan kohteestaan mahdollisimman monipuolisen kuvan. Samaa ei valitettavasti voi sanoa kaikista ”virallisista” elämäkerroista.
”Luvatta” tehtyjä kirjoja suurempi ongelma ovatkin jotkut vielä elossa olevien ihmisten auktorisoidut, kohteen avulla ja monta kertaa myös ehdoilla, ilman kunnon lähdekritiikkiä tehdyt kiiltokuvat. Niissä ”virallisuus” tarkoittaa pahimmassa tapauksessa huteria muistikuvia, lennokasta mielikuvitusta ja kirjoittajan kohdehenkilöönsä kohdistamaa kritiikitöntä palvontaa. Aina lukija ei edes tiedä, kuka kulloinkin on äänessä: elämäkerturi vai kohde.
Auktorisoimaton elämäkerta on työläämpi, sillä kaiken aineiston joutuu keräämään itse. Niinistönä olisin päinvastoin ylpeä, että joku jaksaa nähdä sellaisen vaivan hänen takiaan.