Annukka Leppänen-Turkula: Jätelakiehdotus muuttaisi pakkausten tuottajavastuuta huonompaan suuntaan
Luin mielenkiinnolla Suomen Kuvalehden numerosta 46/2010 Kustaa Hulkon artikkelin Täällä haisee raha, joka tarkastelee varsin objektiivisesti jätelakiehdotuksen ympärillä käytyä kuntien ja yksityisten jäteyritysten välistä kiistaa.
Jutussa ei kuitenkaan ole kiinnitetty huomiota aivan yhtä tärkeään kysymykseen, jota jätelakiehdotus on lähtenyt muuttamaan. Kyse on pakkausten tuottajavastuusta.
Pakkausjätteiden keräys ja hyötykäyttö on yksi varsin tärkeä osa uuden jätelakiehdotuksen sisältöä. Median huomio on kuitenkin kiinnittynyt melkein yksinomaan siihen, kuka omistaa jätteet tai saa niitä kuljettaa.
Huomaamatta on jäänyt se seikka, että jätelakiehdotus on tekemässä kaikista pakkaajista jätehuoltoyrityksiä. Joukkoon kuuluu valtaosa yrityksistä, niin Valio, Fazer kuin Nokiakin, mikäli se jotain pakattua tuotetta Suomen markkinoille saattaa. Nämä ovat joutumassa vastaamaan kaikkien pakkausten jätehuollosta.
Nykyisen jätelain mukainen osittaiseen tuottajavastuuseen perustuva pakkausten hyötykäyttö toimii hyvin. Kierrätettävä materiaali saadaan teollisuuden ja kaupan pakkausjätteistä, pantillisista juomapakkauksista ja olemassa olevista kuluttajille tarkoitetuista pakkausjätteiden keräyspisteistä.
Kuluttajat voivat palauttaa esimerkiksi kartonkiset pakkaukset niitä varten oleviin keräyspisteisiin, joita on tällä hetkellä 1900 eri puolilla Suomea. Pantillisten pakkausten palautuspisteitä on noin 10 000.
Pakkausalan tuottajayhteisöt vastaavat kierrätys- ja hyötykäyttötavoitteiden saavuttamisesta ja yritykset hoitavat kiitettävästi velvoitteensa – mukana on valtaosa pakkaajista.
Pakkaajat ilmoittavat käyttämänsä pakkausmäärät ja maksavat pakkaustensa hyötykäytöstä tuottajayhteisöjen määrittämät hyötykäyttömaksut. Niillä maksetaan kulut tuottajayhteisöjen vastaanottopisteestä eteenpäin, siis varsinainen kierrätys.
Kuluttajille suunnattuja pakkausten palautusmahdollisuuksia on toki tarve kehittää, mutta järkevästi.
Jätelakiehdotuksessa, jonka hallitus lokakuussa jätti eduskunnan käsittelyyn esitetään, että pakkaajien ja pakattujen tuotteiden maahantuojien on järjestettävä myös kuluttajapakkausten keräys ja jätehuolto koko maassa, myös harvaan asutuilla seuduilla.
Esityksen perusteluissa arvioidaan tämän lisäävän yritysten hallinnollisia velvoitteita ja niistä aiheutuvia kustannuksia jonkin verran. Kotitalouksiin kohdistuvien kustannusten osalta puolestaan arvioidaan, että pakkausmateriaalista riippuen tämä selvästi nykyistä laajempi vastanottopisteverkosto lisäisi yksittäisen pakkauksen hintaa vain noin sentistä kahdeksaan senttiin.
Tosiasia on, että pakkausten keräys-, kierrätys- ja hyötykäyttökulut nousisivat 5-, 10- tai jopa 20-kertaisiksi nykyisestä. Nämä rahat tulisivat kuluttajien kukkarosta pakattujen tuotteiden hintoihin leivottuna.
Ei ole aiheellista muuttaa nykyisin hyvin toimivaa järjestelmää ja nostaa pakkausten hyötykäyttömaksuja jopa 20 -kertaisiksi, jotta voisimme nostaa pakkausten kierrätystä nykyisestä 56 prosentista ehkä pari prosenttiyksikön verran ja toteuttaa kalliisti jätelakiehdotuksen tulevat vaatimukset.
Yksi jätelain tarkoituksista on ehkäistä jätteistä aiheutuvaa haittaa ympäristölle. Jätteenkuljetus aiheuttaa päästöjä ja kuluttaa energiaa. Nykyinen keskitetysti hoidettu asumisjätteen keräys ja kuljetus aiheuttaa tietenkin oman osansa päästöistä, mutta käytöstä poistettujen pakkausten erilliskeräys harvaan asutuilta seuduilta aiheuttaisi huomattavasti suuremman ympäristörasituksen kuin olisi se hyöty, joka kerätyn materiaalin käytöstä saataisiin.
Mitä kauempana erilaiset keräyspisteet sijaitsevat tai mitä vähemmän asutusta alueilla on, sitä suurempi hiilijalanjälki keräyksestä jää.
Toteutuessaan hallituksen esitys olisi ympäristön kannalta erittäin haitallinen ja tuntuisi myös jokaisen kotitalouden kukkarossa. Ehdotankin, että eduskunta miettisi jätelakiehdotuksen ainakin pakkausten osalta uusiksi.
Lue myös SK:ssa 46/2010 julkaistu juttu Täällä haisee raha, jossa ruoditaan jätelakiehdotuksen ympärillä käytyä kuntien ja yksityisten jäteyritysten välistä kiistaa.