Sixten Korkman: Mitä hallituksen on tehtävä vaalien jälkeen?
Taloutemme perinteiset peruspilarit – metsä, metalli, elektroniikka – eivät toimi talouden vetureina entiseen tapaan. Suomen on löydettävä uusi rooli aiempaa epävakaamman maailman nopeasti muuttuvassa työnjaossa.
Suuret ikäluokat ovat siirtymässä eläkkeelle ja työikäinen väestö supistuu. Hyvinvointilupausten lunastaminen osoittautuu kalliimmaksi kuin mitä niitä annettaessa ajateltiin. Vaalien jälkeisen hallituksen talouspolitiikalta tulee vaatia paljon vahvempaa kasvuhakuisuutta kuin mitä puolueet ovat lupaamassa.
Tarvittavia linjauksia käsittelee muun muassa Etlan julkaisu Muistioita seuraavalla hallitukselle.
Mitä tulisi tehdä kasvun ja työllisyyden edistämiseksi sekä hyvinvointivaltion rahoituksen turvaamiseksi?
Ensinnäkin tulee alentaa yhtiöverokantaa reippaasti. Tutkimusten mukaan tämä lisäisi yritysten kiinnostusta tulostaa voittojaan Suomessa sekä investoida Suomeen ja toimia Suomessa. Kun suurten yritysten tuottovaatimus määräytyy kansainvälisillä pääomamarkkinoilla, alempi yhtiöverokanta on myös palkansaajan etu: se lisää edellytyksiä investoida ja työllistää Suomessa sekä parantaa yritysten palkanmaksuvaraa.
Muutenkin on kannettava huolta siitä, että verotus tukee työllisyyttä ja kasvuyrittäjyyttä. Tämän varjolla ei kuitenkaan ole syytä helliä nykyistä listaamattomien yhtiöiden osingonsaajien 90 000 euron verovapautta. Apteekkarien ja muiden hyvin kapitalisoitujen pienyritysten osingonmaksun verovapaudella ei ole mitään tekemistä kasvuyrittäjyyden kanssa.
Toiseksi tulee tehdä päätökset työurien pidentämiseksi, selvityksiä on jo tehty roppakaupalla. Loputtomiin ei voida seistä tumput suorina, hallituksen on tehtävä tarvittavat päätökset jos työmarkkinajärjestöt eivät siihen kykene. Tarvittava toimenpidekokonaisuus sisältää toimia työssä viihtyvyyden lisäämiseksi ja työkyvyttömyyden vähentämiseksi sekä eläkejärjestelmän ikärajojen nostamiseksi.
Kolmanneksi on ryhdyttävä lisätoimiin nuorisotyöttömyyden torjumiseksi. Oppisopimuskoulujärjestelmää tulisi määrätietoisesti laajentaa viranomaisten ja työnantajien yhteistyöllä. Opiskelijoita tulisi maksu- ja tukipolitiikalla kannustaa suorittamaan opintonsa nopeammin ja antamaan enemmän painoa työllistymismahdollisuuksille opintosuuntaa valittaessa.
Mahdollisuus toimeentulotuen alentamiseen nuorten kohdalla on perusteltu, mutta samalla olisi lisättävä perhepolitiikan ja koulujen tukitoimien resursseja. Nykyistä matalammat aloituspalkat voisivat helpottaa nuorten työllistymistä.
Neljänneksi olisi nostettava perusturvan tasoa suhteessa toimeentulotukeen ja kenties kertaluonteisesti myös suhteessa ansiotukeen. Tämä ei edistä kasvua tai työllisyyttä mutta on paikallaan, sillä etenkin pitkäaikaistyöttömät ajautuvat muuten inhimillisesti katsoen kohtuuttomaan ahdinkoon. Toki tältäkin osin on ensisijaisesti pyrittävä eri toimenpitein työttömyysjaksojen katkaisemiseen.
Perusturvan taso ei kuitenkaan sivistysyhteiskunnassa voi jäädä jatkuvasti jälkeen yleisestä tulokehityksestä.
Parin seuraavan vuoden aikana Suomen talouden kasvuluvut voivat hyvinkin olla hulppeita, mutta pitkän aikavälin kasvunäkymämme ovat heikot ja julkisen talouden kestävyysvaje iso. Viime kädessä on kyse siitä, onko yhteiskunta riittävän päätöksentekokykyinen. Tältä osin Suomi elää murrosta. Olemme yhä selvemmin menossa kohti normaalia pohjoismaista parlamentaarista demokratiaa.
Myönteinen kehitys asettaa suuria vaatimuksia hallituksen ja eduskunnan toimintakyvylle. Toistaiseksi vaalikeskustelu ei vakuuta siitä, että aloittava hallitus kykenisi kantamaan sille kuuluvaa vastuuta talouden ja hyvinvointivaltion tulevaisuudesta.
Teksti Sixten Korkman
Kirjoittaja on Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) toimitusjohtaja.