Journalismi on parantunut
Ennen analytiikkaa jutut olivat tylsempiä, kirjoittaa Laura Saarikoski.
Mediakolumnisti on se, joka valittaa journalismista, muttei itse tee parempaa. Siksi päätin listata asioita, jotka ovat menneet mediassa 2000-luvulla parempaan suuntaan.
Yksi: Printtiaikana toimittajien palkan maksoivat ensisijaisesti mainostajat, toissijaisesti tilaaja. Ei ollut reaaliaikaista analytiikkaa siitä, mitä yleisö oikeasti lukee. Siksi toimittajat tekivät paljon enemmän juttuja siitä, mistä he itse halusivat tehdä juttuja – eivät siitä, mikä kiinnosti yleisöä.
Jos aihe oli toimittajasta tärkeä, hän ei välttämättä nähnyt vaivaa tehdäkseen siitä yleisölleen kiinnostavan. Seurauksena oli pidempiä, kalliimpia ja tylsempiä juttuja kuin nykyisin.
Yleisön tarpeiden huomioiminen on ollut 2000-luvun journalismin suuri muutos. Ennen niistä ei välitetty, nyt on toisinpäin: joskus ne tuntuvat olevan ainoa uutiskriteeri.
Kaksi: Ennen uutiset kirjoitettiin omille lähteille.
Politiikan toimittajat saattoivat 25 vuotta sitten raportoida, että jokin lakiesitys pantiin pöydälle tai eteni valiokuntaan. Yleisöä nytkähdys tuskin kiinnosti, kansanedustajia kylläkin. Seurauksena oli prosessiuutisia, jotka muistuttivat enemmän kanslistin muistiinpanoja kuin journalismia.
Kolme: Juopottelu ja kiusaaminen ovat vähentyneet.
Vielä 1990-luvulla päiväinfossa toimittajia odottivat täydet lasit viiniä. Nykyisin on vaikea ymmärtää, miten pitkälle alkoholismia toimituksissa siedettiin. Rappioromantiikasta on siirrytty insta-aikaan, jossa toimittajat esittelevät Michelin-illallisia vailla ironian häivää.
Journalismi on muutenkin ammattimaistunut. Faktojen tarkistaminen on helpottunut, eettiset ohjeet lisääntyneet ja palaute tehnyt toimituksista tietoisempia valinnoistaan. Omia kavereita ei enää haastatella, ainakaan niin avoimesti kuin aiemmin.
Ennen someaikaa sankarikolumnistit saattoivat vetää vallanpitäjän tai julkkiksen kölin ali vain siksi, että tämä oli toimittajan mielestä ärsyttävä. Sitä pidettiin tasa-arvoistavana kohteluna, vaikka se oli pelkkää kiusaamista.
Neljä: Uutistyö on paljon nopeampaa ja läpinäkyvämpää. Liveseuranta tai videostriimi näyttää kehittyvän uutistilanteen yleisölle samaan aikaan kun se tapahtuu.
Viisi: Tasa-arvo journalismissa on parantunut. Vasta viime vuosina päämedioiden vastaaviksi päätoimittajiksi on noussut naisia. Ennen myös uutiskriteerit olivat miesten määrittelemiä. Esimerkiksi naisten terveys oli lifestyleä, ei elämän ja kuoleman kysymys.
Vasta analytiikan myötä tajuttiin, että ihminen voi kiinnostaa faktoja enemmän.