Nörttien kosto

Nettikriitikko nauraa: Hahahahahahaha!

2020-luvun elokuvakritiikin sävel on tuo. Se on räkäinen ja luultavasti käkättävä nauru suuryhtiöille.

Uusi kritiikki on koulukiusattujen karmea kosto, nörttien nettivallankumous.

Moni kauhistelee, kun kauna selättää maltin, tunne analyysin ja asenne arviointikyvyn.

Netissä ”kaikki ovat kriitikkoja”. Jotkut vain ovat kriitikompia kuin toiset. Pilkkanauru on vakioääni leffa-arvioissa.

Mikään ei ole niin edellispäivää kuin kulmakarvaa kohotteleva eliittikriitikko, joka parleeraa ranskaa festivaaleilla viinien­ voitelemana.

Ensin kritiikkien koostesivustot Metacritic ja Rotten Tomatoes jalostivat kritiikeistä vielä lyhyempiä soundbite-tokaisuja kuin lehtien kutistuneet leffapalstat.

Nyt riesana on iso lauma rääväsuita vihaamassa valtamediaa ja valtaelokuvaa särähtelevällä poikasoundilla.

Näitä seurataan nyt: Film Threat, Meta­tronic, Nerdrotic, Critical Drinker, RK Outpost, Geeks + Gamers. Siis jos halutaan tietää, miksi Star Trek: Starfleet Academy on gay ja miksi Star Wars -sarja The Acolyte oli lesbolaisten avaruusnoitien feministibileet.

Kristallipallokin on käytössä. Tuleva Avengers-paluuelokuva on roskaa, ja seuraavan Narnian naispuolinen kristushahmo Aslan (Meryl Streep) on kammotus.

Verkkokriitikoille on selvää, että James Gunn on tuhonnut Warner-konsernin omistamat DC-sankarit yhtä tehokkaasti kuin Bob Iger ja Kathleen Kennedy tuhosivat Disneyn Star Wars- ja Marvel -pääoman.

Netin nousukkaat kiusaavat kapitalismin kuninkaita huolella. Mutta onko se vain nörttien kitinää?

Netin elokuvakritiikki tulee sivustoilta, podcasteista ja keskusteluohjelmista. Showt ovat niin katsottuja, että niiden kommentaarit ovat oma metakritiikin lajinsa.

Kriitikkotähdet vetävät koostepodcasteja, joissa iso määrä kollegoita käy porukalla höröttämässä itsensä tärviölle valtamedian­ kustannuksella. Pääharrastus on floppien ilkkuminen.

Hollywoodin megayhtiöt ovat kuulemma pettäneet fanit. Nehän yrittävät jopa myydä jotain tytöille, yäk.

Etenkin sieppaa se, että Hollywood matelee woke-liikkeen edessä. Uuskriitikot eivät ole täysin väärässä. Kun viihde turvautuu didaktiikkaan, se on yleensä pahaksi bisneksille.

Netin miehet katsovat olevansa Star Warsin, Star Trekin, Lord of the Ringsin, Game of Thronesin sekä Marvelin ja DC:n tosiyleisöä.

Ei tämä varsinainen miessfäärin vastaisku ole, pikemminkin nörttien kumous.­ Uudet kriitikot ovat parempia elokuvia toivovia geek-tyyppejä, joilla on verkossa järkyttävä kovaääninen.

Puhe ei ole pelkkää porua. Uusin Spider-Man -elokuva Brand New Day ei vain ole tahkonnut miljardeja vaan on myös saanut kriitikot haltioitumaan.

Kritiikki sinänsä on ala-arvoista. Luetteloidaan hahmojen virheellisiä ominaisuuksia, moititaan sankarien sukupuolivaihdoksia miehistä naisiksi ja voivotellaan juonten epäuskottavuuksia. Nettiporukat pelkistävät laadun representaatioksi. Tärkeintä on popkulttuurin kaanonin totteleminen ja palikoista sommiteltu juonilogiikka.

Vastapuolella elokuvilta vaaditaan sukupuolista, seksuaalista ja etnistä monimuotoisuutta. Elokuvat pelkistyvät tarkan jäljentämisen ja kulttuurisen edustamisen välineiksi.

On kerrottu, että Tom Cruisen kokeileva ilmastonmuutoselokuva Digger on ”historian suurin floppi”, joka tuotti tappiota 300 miljoonaa dollaria.

Supergirl taas näytti nettikriitikoille, ettei naisista ole supersankareiksi. Disneyn live action -versiot animaatioista ovat väsähtäneet, todisti Moana, mutta eivät yhtä koomassa kuin Star Wars -tuote Manadalorian & Grogu.

Jos nörtit eivät saa tasan mitä haluavat, siis lapsuuttaan takaisin, he soittavat viulua kun Hollywood-Rooma palaa. Jutut alkavat muistuttaa kapitalismikritiikkiä. Suuryhtiöt ja -tuotannot ovat raateluhampaissa. Entiset kiusatut ovat nyt kiusaajia.

Ben Affleck tuli Diggerin avuksi. Epäonnistumiselle ilkkuminen voi olla vahingollista: ”Jos riskinottajia rangaistaan, siitä seuraa paljon homogenisoituja elokuvia.”

Paljon on puhuttu kritiikin konservatiivisesta, jopa äärioikeistolaisesta käänteestä. Ei tässä ole vasenta ja oikeaa. Konservatiivisuutta on.