Vaalit sodan keskellä

Israelin hallituksen pääpuolueen vaalimainonta on uhmakasta. ”Netanjahu ei antaudu”, oikeistolainen Likud julistaa ennen 27. lokakuuta käytäviä parlamenttivaaleja.

Niitä on luonnehdittu itsenäisen Israelin historian kenties tärkeimmiksi. Vaalit pidetään tilanteessa, jossa Israel on ollut käytännössä koko ajan sotatilassa lokakuusta 2023 lähtien.

Tuolloin äärijärjestö Hamasin verinen yllätyshyökkäys käynnisti tuhoisan Gazan sodan. Lisäksi Israel on käynyt kaksi raskasta sotaa Iranin kanssa ja taistelee yhä Iranin tukemaa Hizbollahia vastaan Libanonissa. Asevoimia ja toistuvasti palvelevia reserviläisiä rasittaa myös Länsiranta, jossa juutalaissiirtokuntalaisten väkivalta palestiinalaisia kohtaan on voimistunut selvästi.

Vaalit tarjoavat israelilaisille ensimmäisen mahdollisuuden antaa arvionsa tavasta, jolla pääministeri Benjamin Netanjahu on luotsannut maata tässä neljän rintaman sodassa.

Netanjahu on Israelin pitkäaikaisin valtiojohtaja, joka on ollut pääministerinä yhteensä 19 vuotta. Hänen kaksi pysyvintä poliittista tavoitettaan on ollut varmistaa, ettei Israelin rinnalle koskaan synny palestiinalaisvaltiota ja että Iranin islamilainen pappishallinto rampautetaan tai tuhotaan. Iranin Netanjahu on määritellyt Israelin suurimmaksi ulkoiseksi uhaksi.

Pääministerin henkinen koti Likud on perustettu 1973. Se on aina harjoittanut jyrkkää kansallismielistä sionismia ja oikeistopolitiikkaa sekä ajanut sotaisaa linjaa kaikkia ulkoisia uhkia vastaan. Netanjahun valtakausilla linja on entisestään koventunut.

Taktiikka on toiminut. Israel ei ole joutunut olemassaoloaan uhkaavaan sotaan vuoden 1973 jälkeen. Netanjahun aikana 2000-luvulla Israel on kansainvälisestä vastustuksesta huolimatta vakiinnuttanut vuonna 1967 alkaneen miehityksensä Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa pysyväksi olotilaksi, jolle on vaikea nähdä enää todellista vaihtoehtoa.

Yritykset edistää niin sanottua kahden valtion mallia eli Israelin ja itsenäisen palestiinalaisvaltion rinnakkaiseloa on ajettu johdonmukaisesti umpikujaan. Gaza on ollut tiukassa otteessa vuodesta 2005. Pohjoisesta Libanonista ja Syyriasta tulevat uhat ovat nekin pysyneet hallinnassa.

Ansio kehityksestä kuuluu Netanjahun mielestä hänelle. Pääministeri on profiloinut määrätietoisesti itsensä Israelin ainoak­si todelliseksi turvallisuuden takaajaksi. Hamasin tuhoisa isku sekä Iranin kyky ajaa israelilaiset viikoiksi pommisuojiin ovat horjuttaneet mielikuvaa rankasti.

Vaalien alla Netanjahun poliittiset vastustajat ovat pyrkineet osoittamaan, että pääministeri sai lukuisia varoituksia Hamasin hyökkäyksestä.

Hänen syytetään myös jarruttaneen tietoisesti sopimusta Hamasin ottamien pantti­vankien vaihtamisesta. Tavoite olisi ollut suojella omaa poliittista uraa. Sopimuksen seurauksena Gazan sota olisi saattanut päättyä ja hallitus kaatua, jolloin Netanjahu olisi joutunut vastaamaan häntä vastaan nostettuihin korruptiosyytteisiin ilman pääministerin aseman antamaa suojaa.

Haaretz-lehti paljasti yksityiskohtaisessa raportissaan, että Arabiemiirikuntien liiton presidentti Mohammed bin Zayed varoitti henkilökohtaisesti Netanjahua kymmenen päivää ennen hyökkäystä. Netanjahu piti asian omana tietonaan, lehti väittää.

Myös Egyptin tiedustelujohtaja Abbas Kamel on kertonut varoittaneensa Netanjahua hyökkäyksestä.

Channel 12 -televisiokanava lisäsi painetta kertomalla, että Netanjahu teki salaisen pikavierailun Arabiemiraatteihin suostutellakseen bin Zayedin kiistämään Haaretzin väitteet.

Kenraalimajuri Avi Gil puolestaan vahvisti Channel 12:n haastattelussa, että pääministeri jarrutti tietoisesti panttivankisopimuksen syntymistä. Gil toimi Netanjahun sotilaallisena pääneuvonantajana Gazan sodan alkuaikoina.

Netanjahu on kiistänyt väitteet valeuutisiksi. Pääministerin mukaan hänen vaalivastustajansa levittävät niitä korvatakseen hänet hallituksella, joka ”vetäytyy Gazasta, Länsirannalta, Libanonista ja Syyriasta ja perustaa sitten palestiinalaisvaltion”.

”Vaalien vaihtoehto on selvä: joko oikeisto tai Palestiina.”

Netanjahun vastustajien liittouma on hauras ja hajanainen. Sitä yhdistää käytännössä vain halu kaataa hänet. Ryhmittymää johtaa poliitikkona yhä melko kokematon entinen Israelin puolustusvoimien komentaja Gadi Eisenkot.

Eisenkotin uusi puolue Yashar (Rehti) on keikkunut useimpien gallupien kärjessä niukasti Likudin edellä. Jos se saa eniten kansanedustajia Israelin parlamenttiin Knessetiin, Eisenkot saa ensimmäisenä yrittää hallituksen muodostamista.

Todennäköisin vaalitulos silti on, että sen enempää Netanjahu kuin hänen vastustajansakaan eivät saa taakseen enemmistöä Knessetin 120:sta paikasta.

Netanjahu on korjannut monta kertaa vaalivoiton, vaikka on ennakkoveikkailuissa ollut selvästi alakynnessä. Suuri osa äänestäjistä horjuu nytkin hänen kannattamisensa ja vastustamisensa välillä.

Netanjahun mahdollisuuksia parantaa sekin, että hän on ehdokkaista ehdottomasti kokenein taktikko ja hänellä on luultavasti suurin motiivi kamppailla voittaakseen, sanoo Jerusalemin heprealaisen yliopiston politiikan tutkija Gavil Talshir Times of Israel-lehdessä.

”Netanjahu ei niinkään tavoittele voittoa vaan yrittää varmistaa, ettei vastapuoli voita”, Talshir arvioi.

Gadi Eisenkotin etu on se, että poliitikoiksi siirtyneet ammattisotilaat ovat olleet vaaleissa vahvoilla tilanteessa, jossa israelilaiset kokevat olonsa uhatuiksi. Neljä Israelin 14:sta aiemmasta pääministeristä on kuulunut kenraalikuntaan.

Eisenkot palveli asevoimissa vuodesta 1978 alkaen 41 vuoden ajan. Eläköityneille sotilaille säädetyn kolmen vuoden poliittisen karanteenin jälkeen hän liittyi maltilliseen keskustaoikeistolaiseen kansallisen yhtenäisyyden vaaliliittoon ja nousi Knessetiin.

Hamasin hyökkäyksen jälkeen hän osallistui hätätilahallituksen toimintaan. Hänen poikansa Gal Eisenkot kaatui taistelussa Gazassa joulukuussa 2023.

66-vuotiasta Eisenkotia kuvaillaan maltilliseksi muttei suinkaan pehmoksi: Netanjahun tavoin hän pyrkii rauhaan Lähi-idässä voittamalla sodat. Israelilaisäänestäjien silmissä hänet erottaa Netanjahusta halu taata oikeuslaitoksen riippumattomuus.

Jos vaalit johtavat pattitilanteeseen, Netanjahun päätavoite on rikkoa vastustajiensa rivit ja estää Eisenkotia tai ketään muutakaan muodostamasta vähemmistöhallitusta. Näin hän hankkisi itselleen toisen mahdollisuuden pakottamalla Israelin uusiin vaaleihin keväällä 2027, Talshir hahmottelee.

Israelilta puuttuisi silloin lähes puolen vuoden ajan toimiva hallitus hyvin tulen­arassa ulko- ja sisäpoliittisessa tilanteessa.

Netanjahua hyödyttää se, että Israelin äänestäjäkunta on siirtynyt nopeasti ja jyrkästi oikealle.

Asenteiden koveneminen ja yhteiskunnan polarisoituminen kiihtyi ratkaisevalla tavalla vuoden 2022 vaalien jälkeen. Tuolloin Netanjahu taktikoi itsensä uudelleen pääministeriksi nostamalla äärijuutalaiset ja äärioikeistolaiset puolueet hallitukseensa. Ne ajavat Länsirannan, Gazan ja Itä-Jerusalemin palestiinalaisten häätämistä ja heidän alueidensa valtaamista.

Rotuvihaa avoimesti uhkuvat ääripuolueet ovat sen jälkeen saaneet edistää vapaasti tavoitteitaan vaa’ankieliasemansa ansiosta. Palestiinalaisiin kohdistuva rankaisematon väkivalta ja maanvaltaukset ovat yltyneet, samoin organisoitu vihapuhe, joka leimaa kaikki hallinnon toimien arvostelijat maanpettureiksi.

Vaikka kansainvälinen yhteisö tuomitsee jyrkästi vaatimukset, ne herättävät vastakaikua israelilaisäänestäjissä. Lähes kolme neljäsosaa Israelin juutalaisista kannattaa Länsirannan liittämistä Israeliin joko kokonaan tai suurelta osin, JPPI-tutkimuslaitoksen tuore mielipidetiedustelu kertoo.

Eikä kansainvälisen yhteisön kannata odottaa liikoja, vaikka Netanjahu kaatuisikin. Yhdelläkään hänen keskeisistä kilpailijoistaan ei ole selkeää suunnitelmaa, miten ratkaista sovittamattomalta tuntuva ongelma Israelin ja palestiinalaisalueiden yhteiselosta.

Kukaan heistä ei aja aidosti Länsirannan miehityksen lieventämistä, uusien juutalaissiirtokuntien rakentamisen lopettamista tai Gazan palauttamista gazalaisille, saati kahden valtion mallia.

Israel kutsuu itseään Lähi-idän ainoaksi demokratiaksi, mutta vaalien todellisuus on ristiriidassa väittämän kanssa.

Israelin hallitsemilla alueilla asuvista noin 15 miljoonasta ihmisestä lähes puolet on joko kokonaan vailla äänioikeutta Knessetin vaaleissa tai heidän vaikutusmahdollisuuksiaan on rajattu lainsäädännöllä.

Israelilainen ihmisoikeusjärjestö B’tsele­min mukaan lait ja käytäntö takaavat aidon poliittisen vaikutusmahdollisuuden vain kahdeksalle miljoonalle juutalais­kansalaiselle.

Miehitetyllä Länsirannalla, Israelin valvomassa ja tuhoamassa Gazassa sekä Is­rae­lin valtioonsa liittämässä Itä-Jerusalemissa asuu yhteensä noin 5,5 miljoonaa palestiinalaista.

”Demokraattinen valtio, joka sanelee valtaosan heidän elämänsä yksityiskohdista, vaikuttaa heidän arkeensa kielteisesti. Heillä ei ole kuitenkaan tässä demokraattisessa järjestelmässä pienintäkään mahdollisuutta puuttua epäkohtiin”, sanoo Lähi-idän alueen demokratiaa ja kansalaisoikeuksia edistävän yhdysvaltalaisen ihmisoikeusjärjestön Dawnin johtaja Michael Schaeffer Omer-Man.

Israelin noin kahdella miljoonalla arabikansalaisella on oikeus äänestää ja asettaa ehdokkaita. Käytännössä he eivät kuitenkaan saa ajaa asioita, jotka edistäisivät heidän alisteista asemaansa, B’tselem muistuttaa.

Vuonna 2002 säädetty laki antaa keskusvaalilautakunnalle oikeuden sulkea vaaleista ehdokkaat tai puolueen, jos ne ajavat tavoitteita, jotka kyseenalaistavat tai vaaranta­vat Israelin aseman juutalais­valtiona. Toisin sanoen, jos ne kampanjoivat kansanryhmien tasa-arvon saavuttamiseksi.

Israelin arabikansalaisten epätasa-arvoisen aseman sinetöi Knessetin vuonna 2018 säätämä peruslaki. Se määrittelee Israelin yksiselitteisesti valtioksi, jossa kansallinen päätösvalta kuuluu vain juutalaisille.