Onko EU:sta enemmän hyötyä kuin haittaa?

Jos asia olisi ollut kiinni Katri Kulmunin (kesk) kotikaupungista, Suomi ei olisi koskaan liittynyt Euroopan unioniin.

Jäsenyydestä järjestettiin kansanäänestys syksyllä 1994. Kulmuni oli tuolloin seitsemänvuotias torniolainen.

Lappi oli Suomen EU-vastaisimpia maakuntia. Kaupungeissa EU:ta kannatettiin enemmän kuin maaseudulla. Silti Torniossakin vastustajia oli niukka enemmistö: 51 prosenttia.

Se ei riittänyt. Koko maassa vastaan äänesti 43 prosenttia. Suomi liittyi unioniin seuraavan vuoden alusta.

Tuore koululainen ei luonnollisesti seurannut kansainvälistä politiikkaa, mutta kampanjointi jäi hänen mieleensä.

Samalta seudulta oli kotoisin muuan Paavo Väyrynen, keskustan entinen puheenjohtaja ja EU-jäsenyyden näkyvin vastustaja.

”Paavo oli tietenkin hyvin suosittu siellä, ja se oli vahvasti EU-vastaista aluetta”, Kulmuni muistelee.

”Kotialueellani ei varmasti iloittu siitä, että Euroopan unioniin liityttiin, mutta siitä tuli tosiasia. Varmaan seuraavan kerran törmäsin koko asiaan lukiossa, kun alettiin opiskelemaan, mikä Euroopan unioni on.”

Viimeisen kahden vuoden aikana EU on ollut Kulmunin elämän keskiössä. Hän on viime eurovaaleista alkaen ollut yksi Suomen 15 europarlamentaarikosta.

”Luulin kyllä opintojen, eduskunnan ja hallituksen kautta saadun kokemuksen perusteella tietäväni, miten eurooppalainen päätöksenteko toimii”, Kulmuni sanoo.

”Mutten ihan täysin ymmärtänyt, miten se toimii Euroopan parlamentin osalta ennen kuin tulin valituksi sinne.”

Kansanedustajana Kulmuni tottui siihen, että häntä pidettiin vastuussa ”suunnilleen kaikista oman vaalipiirin asioista”. Europarlamentissa käsiteltäviä asioita on valtavasti. Siellä pitää valita ja erikoistua.

Kulmuni hakeutui valiokuntiin, joissa käsitellään luonnonvaroja. Ne vaikuttavat metsä-, teräs- ja kaivosteollisuuteen.

”Suomen teollisuusrakenne on sen kaltainen, että siinä käytetään suhteellisen paljon luonnonvaroja”, hän perustelee.

Metsät ovat myös yleinen esimerkki EU:n ja pohjoisen jäsenmaan välisestä vastakkainasettelusta. Kulmuni ajattelee, että europarlamentti on Suomen EU-vaikuttamisen kannalta alihyödynnetty mahdollisuus.

Eurooppalainen lainsäädäntö syntyy kolmen instituution välisissä neuvotteluissa. Komissio antaa esityksen, johon ottavat kantaa neuvosto ja parlamentti.

”Suomessa seurataan paljon sitä, mikä on Suomen kanta. Sitten Suomen ministeri menee neuvoston kokoukseen ja tekee kompromissin 26 muun jäsenmaan kanssa.”

Kun Suomi muodostaa omaa kantaansa, Euroopan parlamentti on saattanut jo linjata omansa. Kulmuni toivoo, että valtio viestisi aktiivisemmin suomalaisille mepeille, kun Suomen kantaa vasta muodostetaan.

Vastuu voisi olla pääministerin johtaman valtioneuvoston kanslian EU-sihteeristöllä. Kulmuni tosin myöntää, ettei hänellä ole valmista mallia siihen, miten hallituksen ja meppien yhteispeli toimisi.

”Jokainen meppi tietenkin äänestää oman aatemaailmansa mukaan, mutta meppien olisi hyvä tietää riittävän aikaisin, mitä Suomi ajattelee jostain asiasta. Lainsäädäntö kuitenkin koskettaa Suomea.”

Euroopan Unioni on Suomen tärkein kumppani maailmanpolitiikan myllertäessä ympärillämme.

Näin linjaa keskustan tuore periaateohjelma, jonka puolue hyväksyi kesäkuun puoluekokouksessa.

Käytännössä keskustan suhde unioniin on ollut monimutkaisempi.

Suomi hakeutui EU:n jäseneksi keskustalaisen Esko Ahon hallituksessa. Puo­lueen perinteiset kannattajat eli maanviljelijät olivat jäsenyyden suurimpia häviäjiä.

Ensimmäisissä eurovaaleissa Paavo Väyrysestä tuli keskustan ja koko maan ääniharava. Kun Ahon johtama puolue putosi oppositioon, se vastusti yhteisvaluutta euroa.

Toisaalta kun viime vaalikaudella keskusta oli jälleen hallituksessa, se hyväksyi koronapandemian nimissä laaditun yhteisvelan ja Suomelle kalliin elpymispaketin.

Keskusta on Kulmunin mukaan sekä EU-myönteinen että EU-kriittinen puolue. Asema ei ole puolueelle helppo. Perussuomalaiset on haastanut keskustaa jyrkemmällä EU-kannallaan.

Mikä on Katri Kulmunin mielipide: onko Euroopan unionista enemmän hyötyä kuin haittaa?

”Jäsenyydestä on hyötyä. Valitettavasti siitä on myös haittaa.”

Kulmunin mukaan unioni ei ole brexitin jälkeen tehnyt tiliä siitä, etteivät kaikki pidä sitä houkuttelevana. Islannin päätös olla jatkamatta jäsenyysneuvotteluja on tästä tuore osoitus.

”Kyllä minä vähän väliä hakkaan päätä seinään ja mietin, että tämä ei voi olla näin. On paljon EU:hun liittyvää lainsäädäntöä, joka on järjetöntä. Se myös syö Euroopan unionin legitimiteettiä ja uskottavuutta.”

Eräs esimerkki sääntelystä on kesällä uutisissa ollut pakkausasetus. Se edellyttää, että yrityksen on rekisteröidyttävä erikseen kaikkiin jäsenmaihin, joihin se tekee kuluttajamyyntiä. Järjestely lisää byrokratiaa ja pakollisia maksuja myös pienille yrityksille.

Sisämarkkinoiden pitäisi ennemmin yhdenmukaistaa yritysten vastuita. Myös metsälainsäädäntö aiheuttaa Kulmunille ”hammastenkiristystä ja harmaita hiuksia”.

”Mutta sitten se perusajatus, että meillä on Yhdysvaltoja suuremmat sisämarkkinat, joilla yritykset voivat tehdä kauppaa, on lyömätön.”

Sisämarkkinoiden perusta on tavaroiden, palveluiden, ihmisten ja pääoman vapaa liikkuvuus unionin sisällä. Kulmuni toivoo, että unioni keskittyisi sen kehittämiseen yksityiskohtaisen sääntelyn sijaan.

Jos Suomi olisi yhä Islannin tai Norjan kanssa vastaavassa tilanteessa, se ei enää hakisi jäseneksi, Kulmuni uskoo.

”Suomi ei varmasti Nato-jäsenyyden jälkeen enää hakisi nykyiseen Euroopan unioniin. En jaksa uskoa sitä. Jäsenyys oli aikanaan myös turvallisuuspoliittinen kysymys.”

Hän tosin lisää, että ajatuksella jossittelu on turhaa. Unionin jäsenenä Suomen tulisi muokata sitä, mihin unioni keskittyy. Kuten sisämarkkinoihin.

Päivä haastattelun jälkeen sähköpostiin kilahtaa tiedote korkeimmalta oikeudelta. Se on tehnyt ratkaisun entisen ministerin saamista esiintymisvalmennuksista.

Kyse on Kulmunista. Suomen Kuvalehti uutisoi kesällä 2020, että hänelle oli tilattu yli 50 000 eurolla viestintäkoulutuksia. Ne oli laskutettu valtiolle eli veronmaksajien rahoista.

Valmennuksia oli järjestänyt Kulmunin erityisavustaja Kari Jääskeläinen. Oikeus katsoi, että ne liittyivät osin ministerin tehtäviin puoluejohtajana. Oikeus tuomitsi Jääskeläisen petoksesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta 80 päiväsakkoon.

Uutisen julkaisun aikaan Kulmuni oli valtiovarainministeri. Hän erosi. Kulmuni perusteli ratkaisua vastuunkannolla, puolueen edulla ja hallituksen toimintakyvyllä.

Samalla horjui hänen asemansa keskustan puheenjohtajana. Seuraavassa puoluekokouksessa Annika Saarikko haastoi hänet ja voitti. Kulmuni ehti toimia ministerinä ja puheenjohtajana vain vuoden.

Kulmunia ei ole tuomittu tai edes syytetty rikoksesta tapauksen tiimoilta. Korkein oikeus piti selvänä, että avustajalla oli keskeinen rooli valmennuksen hankinnassa.

Kulmuni ei silti innostu spekuloimaan, erosiko hän liian helposti. Tai olisiko hän saanut jatkaa puheenjohtajana, jos hän olisi jatkanut myös ministerinä.

”Kaikki on turha jossittelua, ja siihen ei ole syytä mennä. Minulla ei ole tarvetta pohtia sitä asiaa.”

Yhden asian hän tapauksesta paljastaa. Eron yhteydessä Kulmuni kertoi ottavansa maksua varten lainan. Hän maksoi oma-aloitteisesti valmennusten kustannukset takaisin ministeriöille.

”Lainan lyhennys on mennyt hyvin, ja se tulee ensi vuonna maksettua pois.”

Elokuussa Kulmuni kertoi Helsingin Sanomille uutisen. Hän ei aio asettua ehdolle ensi kevään eduskuntavaaleissa. Sen sijaan hän tähtää seuraaviin eurovaaleihin.

Keskustassa moni kaipasi toisenlaista ratkaisua. Toukokuussa piirijohtaja Susanna Viitala kertoi Lapin Kansalle, että Kulmunia toivotaan ehdolle. Viitala sanoi pyytäneensä häntä itsekin.

Kulmuni kertoo, että ratkaisua piti punnita, paljonkin.

”En sano, etteikö minua kiinnostaisi joskus vielä olla ehdolla eduskuntaankin. Koen kuitenkin, että työni Euroopan parlamentissa on vielä kesken.”

Puolueen odotus oli ymmärrettävä. Kulmuni on valittu eduskuntaan Lapista kolmesti: 2015, 2019 ja 2023. Joka kerta hän oli puolueensa, usein myös koko vaalipiirin ääniharava.

Samassa ajassa puolueen tulos lähes puolittui, 21,1 prosentista 11,3 prosenttiin.

HS:n syyskuun gallupissa keskustan kannatus oli 13,6 prosenttia. Kulmunin mukaan kuluva vaalikausi on osoittanut, että pelkkä oppositiossa oleminen ei automaattisesti nosta kannatusta.

”Oppositiossa pitää tehdä aina todella paljon töitä, koska hallituksella on aina virkakoneisto tukenaan.”

Kulmuni arvelee, että keskusta ei ole riittävästi sisäistänyt vaalitappionsa syitä. Hän perää puolueelta rohkeaa aluepolitiikkaa.

Julkisuudessa on arveltu, ettei se ole enää riittävä teema. Väestö vähenee puolueen vanhoilla ydinalueilla. Sen myötä vähenevät myös kyseisten seutujen kansanedustajat ja heidän käyttämänsä valta.

Kulmunille alueelliset kysymykset ovat kaikkea muuta kuin vanhentuneita. Monet tämän ajan ongelmista johtuvat niistä, hän sanoo.

Syyskuussa entisen Itä-Saksan alueella pidettiin kolmet osavaltiovaalit. Voittajia olivat laitapuolueet AfD ja Die Linke. Kulmunin mukaan on ”mannerlaattoja järisyttävä kysymys”, saavuttiko entinen Itä-Saksa ikinä Länsi-Saksan hyvinvointia.

Myös Donald Trumpin nousuun vaikuttivat alueelliset kysymykset, hän lisää.

Kaupunkien ja maaseudun välisen vastakkainasettelun ohella suurten kaupun­kien segregaatio on Suomessa iso kysymys.

”Sillä poliittisella voimalla, joka pystyy puhuttelemaan ja ennen kaikkea tuomaan ratkaisuja näille alueille, luulisi olevan painoarvoa, mahdollisuuksia ja kannatusta edelleen.”

Kulmuni on pyytänyt haastattelun järjestämistä Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Se on tuttu paikka. Työmenot vievät hänet sen kautta harva se viikko.

Ruuhkavuosissa riittää kiirettä. Kulmuni luonnehtii itseään unionin pohjoisimmaksi mepiksi. Perheen varsinainen koti on yhä Torniossa, vaikka kolme alle kouluikäistä lasta on hoidossa Brysselissä. Koko perhe kulkee kotimaahan pidemmillä lomilla.

”Sille olen naureskellut, että jos olisi vielä jokin lemmikki, mikä pitäisi pakata mukaan, sitten olisi aika vaikeaa”, Kulmuni naurahtaa.

Eurovaaleihin on kolme vuotta. Kulmuni sanoo ilmoittaneensa jatkohaluista jo nyt, koska ”toimittaja kysyi”. Hän perustelee jatkohalujaan sillä, että Brysselissä tarvittavat verkostot eivät synny hetkessä.

Jatkokausi on luonnollisesti äänestäjien käsissä. Kiinnostusta muihin töihin Kulmuni ei paljasta, vaikka häneltä siitä kuinka kyselee. Asialla spekulointi on kuulemma turhaa, kun hän on kertonut tavoittelevansa jatkokautta.

”Kolme vuotta on tietenkin pitkä aika. Ei sitä tiedä, mitä elämässä tapahtuu.”