Oletko vasemmalla vai oikealla?

Jos on kuullut nimen Matias Mäkiranta, siihen on todennäköisesti pari syytä.

On saattanut lukea Yleisradion kolumneja, joita Mäkiranta kirjoittaa säännöllisesti.

Kuten runsaasti kommentteja keränneen otsikolla: ”Hyvinvointivaltio murenee, koska poliitikot suojelevat vääriä asioita.”

Tai: ”Yhteiskunta toimii fossiililogiikalla, vaikka uusiutuva energia on halvempaa.”

Jos taas seuraa sosiaalista mediaa, Mäkiranta voi olla tuttu Instagramista. Siellä hän esiintyy kauluspaita päällä aurinkoisissa valokuvissa. Melko vakavan ja asiantuntevan näköisenä.

Kuvien ohessa hän argumentoi ajankohtaisista aiheista. Julkaisut alkavat usein sanoilla taloustieteilijänä ajattelen, että…

Kuvat muistuttavat nuorisopoliitikon somebrändäystä. Mäkiranta ei kuitenkaan ole poliitikko. Hän on 25-vuotias väitöskirjatutkija ja haluaa muuttaa maailmaa.

Siksi hänestä tuli talouden tutkija.

Velkaongelmaa ei ole edes kunnolla yritetty ratkaista.

Näin Mäkiranta kirjoitti elokuun alussa, kun valtiovarainministeri Riikka Purra oli esitellyt budjetin, jonka mukaan valtio ottaisi ensi vuonna lähes 13 miljardia euroa lisää velkaa.

Joskus poleemisestikin alkavissa somejulkaisuissaan Mäkiranta rakentaa eräänlaista vaihtoehtobudjettia.

Hän esimerkiksi perustelee kuvakarusellissa tarkkaan, miksi yritystukia jaetaan liikaa ja väärin perustein.

Tai tekee visualisoinnin siitä, kuinka sosiaali- ja terveysjärjestöistä tai kuntien valtionosuuksista leikkaaminen olisi helposti voitu estää leikkaamalla muualta: ympäristölle haitallisista verotuista, nautakarja­talouden tuista tai suorista yritystuista.

Taloustieteilijäksi Mäkiranta puhuu varsin paljon ympäristöstä ja esittää muutenkin hyvin suoria kannanottoja.

Hän ei kuitenkaan pidä itseään erityisen radikaalina taloustieteilijänä vaan osana valtavirtaa.

”Olen mikrotaloustieteilijä, ja niillä taloustieteen perusperiaatteilla yleensä vedän näitä johtopäätöksiä”, Mäkiranta sanoo haastattelussa syyskuussa.

Arvoiltaan Mäkiranta on liberaali, se on selvä. Mutta nelikentän toisella akselilla hän ei ole innostunut määrittelemään itseään. Taloudessa kiinnostavat hyvät argumentit, ei jako vasemmistoon tai oikeistoon.

Mäkirantaa turhauttaa, että keskustelu valtion budjetista typistyy usein kiistelyyn siitä, korotetaanko veroja vai leikataanko.

”On paljon olennaisempaa, mistä korotetaan veroja tai mistä leikataan, kuin se, kumpia tehdään.”

Hän ottaa esimerkiksi ympäristölle haitalliset verotuet. Jos ne poistetaan, onko se lopulta leikkaus vai verojen korotus?

”En tiedä enkä välitä.”

Mäkiranta toimi 15-vuotiaana hetken Tampereen seudun vihreiden nuorten yhdistyksessä. Ehkä luontevan tuntuinen valinta nuorelle, jota kiinnostivat muun muas­sa ilmasto ja eläinten oikeudet.

Parin vuoden kuluttua hän kuitenkin päätti hylätä puoluesidonnaisuudet. Politiikassa hän jatkoi Suomen Nuorisovaltuustojen Liitossa. Poikkipoliittisen järjestön puheenjohtajana hän halusi edustaa kaikkia.

”Sillä linjallahan mä olen tosiaan pitkään ollut, että ei ole mitään puoluesitoumuksia.”

Somessa hän nostaa diplomaattisesti esiin eri puolueiden hyviä ehdotuksia. Kehuu demareita ja kokoomusta siitä, että ne ajavat kotihoidon tuen poistamista. Puoltaa Rkp:n toivetta perua hallituksen päätös poistaa työttömyysturvan 300 euron suojaosa. Kannattaa kokoomuspoliitikon ehdotusta eläkemaksujen alentamisesta. Tukee vasemmistoliiton vaatimusta purkaa listaamattomien yhtiöiden osinkoverohuojennuksia.

Mutta ilman omia sitoumuksia on ”vapaus heitellä”, Mäkiranta sanoo. Sitä hän tosiaan tekee.

Mäkiranta nimeää kolme yhteiskunnallista asiaa, joiden ratkaisemiseen hän haluai­si vaikuttaa: vihreä siirtymä, eläintuotanto ja hyvinvointivaltion tulevaisuus.

Kahta ensin mainittua hän myös tutkii.

Eivät markkinat ole epäonnistuneet ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, Mäkiranta sanoo.

Hän muotoilee asian näin: markkinoilla ei ole kunnolla edes yritetty ratkaista ilmastonmuutosta.

Ja se ei ole ensisijaisesti markkinoiden vaan poliitikkojen vika, Mäkiranta sanoo.

Taloustieteilijöillä ei ehkä aina ole paras maine ympäristöasioissa, hän myöntää.

”Mutta kyllä mä sanoisin, että ekonomistit on paljon progressiivisempia kuin poliitikot.”

Taloustieteessä keksittiin jo yli sata vuotta sitten käsite ulkoiset haittavaikutukset. Englantilainen ekonomisti Arthur Pigou ehdotti, että niiden hillitsemiseksi tulisi asettaa haittavero.

Mekanismi on siis olemassa. Saastuttamisen ulkoisvaikutuksia ei vain ole hinnoiteltu riittävästi, Mäkiranta sanoo taloustermein.

Saastuttaminen ei kuitenkaan ole tarpeeksi kallista. Ja siitä päättävät poliitikot.

EU:ssa päästökauppaa on juuri höllennetty. Mäkiranta puolestaan nostaisi päästöjen hinnan ”moninkertaiseksi” nykyiseen verrattuna.

Mäkirannan oma tutkimus tarkastelee muun muassa markkinarakenteita, jotka hidastavat vihreää siirtymää Suomessa.

Suomessa tuulivoiman kasvuvauhti on hidastunut, koska tuulisähkön tuottajahinta on ollut matala. Vihreä siirtymä etenisi, jos päästöjä vähentävän teollisuuden investoinnit lisääntyisivät. Yritykset eivät kuitenkaan investoi sähköistymiseen, ellei­vät ole varmoja siitä, että tarjolla on halpaa sähköä. Tästä syntyy kierre, joka hidastaa päästöjä vähentäviä investointeja.

Sähkömarkkinoita sekoittaa toki tällä hetkellä datakeskusten lisääntyminen. Mäkiranta toivoo sääntelyn tiukentuvan: datakeskuksilta voisi esimerkiksi edellyttää omaa sähköntuotantoa tai kulutuksen joustoa. Tärkeää olisi, etteivät datakeskukset olisi ainoana markkinoilla lisäämässä sähkön kysyntää eivätkä siten veisi tilaa vihreältä siirtymältä.

Kysynnän ja tarjonnan ongelma pitäisi ratkaista muuttamalla energiamarkkinoiden rakennetta kapasiteettipohjaisemmaksi, Mäkiranta sanoo. Siis siten, ettei tuotannon kannattavuus pohjautuisi pelkkään varttikohtaiseen hinnoitteluun.

Sellaisesta hän luennoi niin haastattelussa kuin podcasteissakin.

Sekä esimerkiksi syyskuun alussa ollessaan puhujavieraana vihreiden talousaiheisessa tiedeseminaarissa.

Siellä hän vitsaili: Tämä kapasiteettipohjaisuus on niin teknokraattinen aihe, ettei kukaan oikein ymmärrä sitä. Siksi se voi olla helppo saada poliittisesti läpi.

Toinen Mäkirannan tutkimusprojekti liittyy eläintuotannon tukiin. Siihen, kuinka niitä ei edes yritetä uudelleenohjata ilmastonäkökulmasta.

Häntä turhauttaa se, että tukia jaetaan pinta-alan tai eläinten määrän mukaan, käytännössä ”ilman mitään ehtoja”.

Veronmaksajien rahoja ei pidä käyttää tukiin, jotka ovat sekä ympäristölle että eläimille haitallisia, hän linjaa.

Hän katsoo asiaa kolmelta kantilta: talous­tieteellisesti, huoltovarmuuden kannalta ja eettisesti.

Taloustieteen näkökulmasta hänestä ei ole järkeä tukea eläintuotantoa, koska sen ulkoisvaikutus on niin negatiivinen: ilmastopäästöt ovat suuremmat kuin kasviperäisen ruoan tuotannossa.

Myös huoltovarmuuden kannalta parasta olisi kohdistaa tuet kasviperäiseen tuotantoon, koska se kuluttaa vähemmän viljelypinta-alaa.

Sitten on vielä puhtaasti eettinen argumentti.

Jos eläintuotantoa kaikesta huolimatta päädytään tukemaan, ehtona tulisi pikemminkin olla eläinten hyvinvoinnin parantaminen, Mäkiranta sanoo.

Hän on kritisoinut voimakkaasti esimerkiksi porsaiden kirurgista kastraatiota. Sen kieltäminen vuodesta 2035 alkaen oli jo lyöty lukkoon, mutta eduskunta päätti kesäkuussa kiellon perumisesta.

Mäkiranta on pettynyt siihen, että pitkästä aikaa eläinten oikeuksissa mennäänkin huonompaan suuntaan.

Siksi hän toivoo voivansa kannanotoillaan muuttaa muidenkin mielipiteitä asias­ta.

Tulevaisuuden ajatteleminen on tavallaan Mäkirannan työtä.

Taloustieteellisessä tutkimuksessa aikahorisontti ulottuu usein vuosikymmenien päähän.

Ehkä siksikin hän kantaa huolta myös laajemmin hyvinvointivaltion tulevaisuudesta.

Sitä varten on pakko puhua valtion velkaantumisesta. Siis siitä, jota ei Mäkirannan mukaan ole edes kunnolla yritetty ratkaista.

Hän esittää kolmen kohdan remontti­listan.

Ensinnäkin synkkien leikkauslistojen sijaan pitäisi luoda toivoa: määritellä, mitä hyvinvointivaltion palvelulupaukseen kuuluu.

Mäkirannalle kriteereitä olisivat maksuton koulutus ja terveyspalvelut sekä riittävä toimeentulo kaikille. Ja toki riittävä panostus sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen.

Monesta muusta voikin sitten leikata.

On esimerkiksi myönnettävä, että riittävään sosiaaliturvan tasoon eivät kuulu hyvin suuret eläkkeet.

Siksi toinen listalta löytyvä asia ovat eläkkeet. Suurten eläkkeiden leikkaamisen lisäksi eläkemaksuja olisi pienennettävä. Näin verotusta voitaisiin nostaa ilman, että käteen jäävä raha pienenisi.

Väestön ikääntymistä ei ole aidosti otettu vakavasti, hän sanoo.

Listan kolmas kohta liittyykin nuoriin. Heihin tulisi suhtautua rajallisena resurssina.

Työuria olisi pidennettävä alkupäästä. Tarvitaan enemmän korkeakoulupaikkoja, jotta ei jäätäisi ”välivuosilimboon”.

Mäkirannan itsensä kohdalla se ei ollut mikään uhka.

Ovet olivat auki käytännössä kaikkialle.

Mediassa Mäkiranta nousi esiin jo keväällä 2020. Hän oli tuolloin kevään paras ylioppilas koko maassa. Kymmenen laudaturia ja yksi eximia.

Vaikka ei hän papereita lopulta edes tarvinnut. Talousguru-kilpailun hopeasija oli jo tuonut taloustieteen opiskelupaikan.

Lisäksi hän sai tarjoukset Hollannista ja Lontoosta.

Jälkimmäinen vei voiton. Yhtenä syynä oli, että vuonna 2020 elettiin vielä brexitin siirtymäaikaa. EU-maista pääsi Britan­niaan opiskelemaan vielä alennetuin hinnoin. Sen jälkeen unionista tulevien opiskelijoiden määrä Briteissä romahti alle puoleen entisestä.

Britanniassa taloustiede on aina mielletty­ yhteiskuntatieteeksi, Mäkiranta sanoo.

Se oli hänelle tärkeintä. Taloustieteen avulla maailmaa voisi muuttaa eniten.

”Monet asiat ovat teknologisesti mahdollisia, mutta yhteiskunnallinen tai taloudellinen ratkaisu vielä puuttuu.”

Nyt koossa ovat kandidaatin tutkinto University College Londonista ja maisterin tutkinto Cambridgen yliopistosta. Mäkiranta on palannut Tampereelle, ryhtynyt tekemään väitöskirjaa.

Ja alkanut keväällä julkaista somessa kannanottojaan.

Kuinka moni puolue on pyytänyt Mäkirantaa ehdolle vaaleihin?

”On ollut useampia kysymyksiä kyllä, joo.”

”No, en ainakaan vielä ole mihinkään listoille lupautunut.”