Lukupiiri uhmaa hirmuvaltaa

Vastuu oli poikkeuksellinen. Elokuvantekijät kannustivat dokumentin päähenkilöitä tallentamaan tekoja, jotka asettivat heidät vaaraan.

”Pohdimme, miten voimme tehdä elokuvan maassa, jonne emme voi mennä kuvaamaan, asioista joista siellä ei saisi edes puhua”, Elina Hirvonen muistelee.

Maa on Talebanin hallitsema Afganistan.

Salainen asia oli kiellettyjen kirjojen lukeminen.

Ja ylipäänsä se, että naiset kokoontuvat ja lukevat.

Shakiba Adilin ja Hirvosen ohjaamassa The Secret Reading Club of Kabulissa parikymppiset Dua, Mahtab ja Rakshana uhmaavat hirmuvaltaa tarttumalla Anne Frankin päiväkirjaan.

Kirjojen lisäksi vastarinnan aseita olivat älypuhelimet, joilla päähenkilöt itse taltioivat todellisuuttaan ja Rakshanan ideoiman lukupiirin kokoontumisia salaisissa paikoissa Kabulissa.

Dua, Mahtab ja Rakshana ovat salanimiä.

Kirjojen hankkiminenkin oli vastarintatyötä. Anne Frankin päiväkirjan darinkielinen digiversio löytyi kirjapainosta, joka teki painotyön salaa. ”Talebanin rajoitukset tiukkenivat koko ajan. Tiesimme, että jossain vaiheessa kuvaaminen edes salassa tulisi olemaan mahdotonta”, Hirvonen sanoo.

”Meidän piti saada materiaali kokoon ja pitää tuotannolliset haasteet omana tietonamme. Emme olisi voineet kertoa naisille Kabuliin, että elokuva ei valmistukaan.”

Se olisi ollut musertavaa, ja riski oli todellinen. Rahoitusta kerättiin vuosien ajan poikkeuksellisen monesta suomalaislähteestä sekä Norjasta.

”Elina oli peräänantamaton. Vaikka joku rahoittaja sanoisi, ettei tämä onnistu, hän ei luovuta”, Adil sanoo.

Dokumentti kertoo sinnikkyydestä sekä tavallisen ja toiveikkaan elämän asteittaisesta hajoamisesta.

Adil kertoo suurimpien yllätysten liittyneen päähenkilöiden rohkeuteen. Hän katseli saapuneita videoita sydän kurkussa. Ette te voi mennä julkisille paikoille noissa vaatteissa! ”Sitten ymmärsin, että he ovat uutta sukupolvea. He tuntevat oikeutensa eivätkä pelkää.”

Siitä on pian neljä vuotta. Enää Kabulin naiset eivät voi poistua kotoa yksin, saati värikkäissä huiveissa.

Dua, Mahtab ja Rakshana ovat muslimeja. Se, että luettava ja samastuttava teos on juutalaisten kohtaloista kertova Anne Frankin päiväkirja, ei ole ristiriitaista. Inhimillinen kokemus epäoikeudenmukaisuuden ja vainojen keskellä on sama.

Adil ja Hirvonen päättivät näyttää dokumentissa teloituksia ja väkivaltaa, vaikka norjalaistuottajat ensin kyseenalaistivat ratkaisun.

”Emme voi ohittaa afgaaninaisten kokemaa väkivaltaa suojellaksemme länsimaisten katsojien tunteita”, Hirvonen sanoo.

Tällaiset olosuhteet Afganistanissa eivät ole muuttumaton tila. Julmuus on ominaista totalitarismille, ei maan historialle, Adil muistuttaa. ”Afganistan on aina ollut muslimivaltio.”

Adil on todistanut Talebanin valtaannousun jo kahdesti.

Naisten asema oli aivan toinen sekä hänen äitinsä nuoruudessa 1960- ja 1970-luvuilla että hänen lapsuudessaan, kunnes Taleban nousi valtaan 1996. Seurasi viisi vuotta raakuuksia ja äärimmäistä taantumusta.

Vuodesta 2001 alkaen rakennettiin demokratiaa. Naiset saivat käydä kouluja ja yliopistoa. Adilista tuli tunnettu toimittaja ja ensimmäinen nainen, joka esiintyi Afganistanin tv-uutisissa Taleban-vallan jälkeen.

Yhdysvaltojen vetäytyessä kesällä 2021 kaikki romahti. Talebanin joukot saapuivat Kabuliin nopeammin kuin oli odotettu. Adilin veljentytär tuli kotiin itkuisena.

”Hän kertoi joutuneensa hyvästelemään ystävänsä. Heille oli kerrottu, ettei heillä ollut enää lupaa tulla kouluun.”

He asuivat itäisessä Kabulissa. Seuraavina päivinä tappajat kiersivät keskiluokkaisella alueella ovelta ovelle ja etsivät aiemmalle hallinnolle työskennelleitä ihmisiä.

Adil oli välittömässä vaarassa, koska oli asunut Euroopassa ja työskennellyt muun muassa Suomen ulkoministeriölle. Hän pääsi evakuointilennolle täpärästi.

Ainoastaan Venäjä on tunnustanut Taleban-hallinnon. Muu maailma on aika lailla hiljaa, vaikka Taleban järjestää kivityksiä ja ruoskimisia urheilustadioneilla.

Uusimpien lakimuutosten myötä naisen pahoinpitely ei ole rangaistavaa, elleivät vammat ole hengenvaaralliset, Adil kertoo.

Euroopan komissio on vaivihkaa rakentanut neuvotteluyhteyttä Talebanin kanssa.

”Näin Talebania normalisoidaan, jotta afgaanipakolaisia voitaisiin lähettää takaisin”, Hirvonen sanoo.

Maailmanensi-ilta oli keväällä Kööpenhaminan CPH DOX -festivaalilla. Elokuva voitti pohjoismaisten dokumenttien kilpasarjan. Edellisenä syksynä keskeneräinen versio oli esitetty YK:n päämajassa.

Tarkoitus on vaikuttaa katsojien lisäksi kansainväliseen politiikkaan. Nyt tekijät hakevat rahoittajia kampanjalle, joka nostaisi elokuvan Oscar-ehdokkaaksi.

Samaan aikaan Taleban houkuttelee Youtube-vaikuttajia Afganistaniin valvotuille kierroksille ja luo kulissia siitä, miten hienosti asiat ovat.

”Me näytämme, millaista nuorten afgaaninaisten olohuoneissa ja ajatuksissa todella on”, Adil sanoo. 

Shakiba Adil, Elina Hirvonen: The Secret Reading Club of Kabul. Elokuvateattereissa 25.9. Rakkautta & anarkiaa -festivaaliesitys Bio Rex Lasipalatsissa 24.9.