Muutama vuosi armonaikaa

PUOLUSTUSVOIMIEN entinen komentaja Ari Puheloinen pohtii uudessa Kanava-lehdessä sitä, millainen maa Venäjä on sotilaallisesti, kun Ukrainan sota joskus päättyy. Hänen mukaansa lännessä on varauduttava pitkäaikaiseen Venäjän uhkaan eikä maan sotilaallista kykyä pidä aliarvioida.

Puheloisen mielestä sodasta ei pidä tehdä sellaista johtopäätöstä, että Venäjän asevoimat eivät kykenisi uudistumaan. Esimerkkejä tästä ovat hänen mukaansa maalittamisjärjestelmät ja droonien käyttö.

”Droonikeskeisessä sodankäynnissä Venäjä ja Ukraina ovat länsimaita edellä monivuotisen sotakokemuksensa ansiosta”, kenraali evp. myöntää.

Puheloinen arvioi, että ”sotatilanteen rauhoituttua Venäjän asevoimien rakentamiseen ja uusien sodankäyntimenetelmien kehittämiseen ja omaksumiseen tarvittava aika on lähempänä kymmentä kuin viittä vuotta, mikäli tarkoitus on luoda asevoimat laajamittaiseen sodankäyntiin”. Yhtä kaikki Euroopalla ei ole hänen mukaansa varaa viivytellä puolustuksen vahvistamisen kanssa.

”Avainkysymys on, löytyykö taloudellisiin panostuksiin riittävää poliittista yhtenäisyyttä”, Puheloinen ennakoi.

HELSINGIN yliopiston viestinnän professori Esa Väliverronen puolestaan kirjoittaa poliittisen viestinnän vaikeudesta. Hän on pannut merkille, että politiikassa kaikenlaisista epäonnistumista on tapana syyttää viestintää. Yhtenä esimerkkinä hän mainitsee Britannian entisen pääministerin Keir Starmerin, joka näki syyksi työväenpuolueen kannatuksen laskuun, että ”emme ole aina kertoneet tarinaamme niin hyvin kuin olisi pitänyt”.

Väliverrosen mukaan viestintä on myös kätevä syntipukki, jota syyttämällä voidaan kääntää katse pois vaikeammista asioista. ”Viestintä ei ole mikään politiikasta irrallinen lisä, vaan olennainen osa itse politiikan tekemistä”, hän huomauttaa. Poliitikolle on kuitenkin huomattavasti vaikeampaa tunnustaa, että vaalitappion syy voisi olla esimerkiksi puolueen ohjelmassa.

JYVÄSKYLÄN yliopiston filosofian professori Sara Heinämaa käsittelee lehdessä tekoälyn käyttöönottoon liittyviä eettisiä ongelmia. Hän on huolissaan siitä, että järjestelmiä kehiteltäessä niitä tarjotaan maksutta tai hyvin edullisesti innokkaille kokeilijoille, ja tekoälyn sääntely keskittyy lähinnä maksimoimaan käyttäjien määrää ja turvaamaan kaikille yhtäläiset käyttömahdollisuudet.

Vähemmälle huomiolle on sen sijaan jäänyt, mitä päämääriä palvelemaan tekoälyä kehitetään. ”Miten on käynyt ihmisten väliselle mielekkäälle vuorovaikutukselle sosiaalisen median alustoilla”, Heinämaa kysyy. ”Miten tieteellinen tutkimus on säilyttänyt totuussidoksensa asiantuntijaprosessien automatisoituessa? Mitkä terveyden ja hyvinvoinnin päämääristä on turvattu kehittyneen palvelurobotiikan avulla?”

PERJANTAINA 18.9. ilmestyvässä Kanavassa on myös vihreiden entisen kansanedustajan, tekniikan tohtori Eero Paloheimon laaja artikkeli, jossa hän esittää oman näkemyksensä siitä, miten maapallo voidaan pelastaa. Paloheimon mukaan se on vielä mahdollista, mutta välttämätön edellytys on, että luonnon lämpötila palautetaan vuotta 1870 edeltävälle tasolle. Se edellyttää planeetan pelastamisen ja luonnon  monimuotoisen elämän palauttamisen asettamista kaikkien muiden tavoitteiden yläpuolelle.

”Perusteellisen uskonpuhdistuksen lailla olisi uudistettava kaikki uljaat, mutta rappeutuneet epäjumalamme: demokratia, hyvinvointi, ihmisoikeudet, isänmaallisuus, sananvapaus, talouskasvu ja tasa-arvo”, Paloheimo vaatii.

Kanava on Suomen Kuvalehden mediaperheeseen kuuluva mielipidelehti, jonka kirjoitukset edustavat kirjoittajan omaa näkemystä. Kanavan voit tilata täältä.