Pariisi opettaa

2 MIN

Yli puolet elämästään Ranskassa asuneen kirjailijan esseekokoelma paneutuu sikäläiseen elämänmenoon ja kulttuurieroihin. Heti alkuun Kira Poutanen sanoo inhoavansa ”Pariisi-sievistelyä” eli ylemmyydentuntoista näytelmää macaron-leivosten ja punaviinilasillisten äärellä:

Pariisi-puhetta on vaikea sietää, sillä se keskittyy useimmiten kapeaan, yläluokkaiseen maailmaan, joka koskee kaupungissa lopulta vain harvoja.

Kitkasta huolimatta esseet eivät väistele Pariisi-kliseitä, kuten boheemia tunnelmointia Seinen rannoilla. Näkökulma on kuitenkin maanläheinen: valon kaupunkiin asettuva kohtaa ensilumouksen jälkeen koko joukon hankaluuksia.

Pariisi-koodissa puretaan toiseen maahan sopeutumiseen ja kulttuuri-identiteettiin liittyviä ristiriitoja havainnollisesti. Ranskaan muuttaneen on opeteltava uudelleen, miten tutustutaan, käydään kuntosalilla, toimitaan työelämässä ja päivällispöydässä. Ensin on tosin selviydyttävä byrokra­tiasta, jota essee ”Justificatif de domicile” kuvaa piinallisen hauskasti.

Sosiaaliset säännöt ovat mutkikkaita, mutta tekevät kulttuurista inhimillisen: Tervehtiminen on Ranskassa viesti toisen ihmisen tunnistamisesta, ihmisyyden kunnioittamisesta: näen sinut, näen, ettet ole pylväs keskellä käytävää, et pukuhuoneen seinään ruuvattu naulakko, olet ihminen, samanlainen kuin minäkin. Bonjour.

Kokoelman sisältö on monipuolinen mutta jää omaan makuuni turhankin arkiseksi. Esseet liikkuvat kyllä eri abstraktiotasoilla ja ammentavat tilastoista ja tutkimuksista. Pohja tulee kuitenkin vastaan nopeasti. Syvyyttä olisivat tuoneet esimerkiksi viittaukset ranskalaiseen kirjallisuuteen ja postkolonialistiseen kritiikkiin.

Monessa esseessä huomaa myös kaipaavansa kohottavaa loppunousua tai retorista säihkettä. Poutasen tyylilliset ratkaisut ovat melko tavanomaisia. Joukossa on myös ontuvia metaforia, kuten ”laineilla kelluvat muistot” ja menneisyys, jota ei voi ”kumittaa ruumiista pois”. Vuoden 2024 olympialaisten avajaisia muisteleva teksti on rakenteeltaan virkistävä mutta sävyltään imelä.

Ansioita Pariisi-koodissa on kuitenkin enemmän kuin puutteita. Esseet ovat nokkelia, hauskoja ja dramaturgisesti hallittuja. Poskisuudelmien saloihin opastava teksti absurdeine sääntöluetteloineen saa nauramaan ääneen – ja on sijoitettu juuri oikeaan kohtaan terrori-iskujen pelkoa käsittelevän esseen perään. Maininnan ansaitsee myös kirjoittajan rytmitaju: lauseiden kepeä poljento tekee lukemisesta erityisen nautittavaa. 

Kira Poutanen: Pariisi-koodi. Paperisotaa ja poskisuudelmia ranskalaisittain. 251 sivua. SKS, 2026.