Parhaat esillä

Arkkitehtuurin Finlandia-palkinnosta kilpailee neljä ehdokasta. Kuten aiem­pinakin vuosina, voittajan valitsee arkkitehtipiirien ulkopuolinen henkilö. Tänä vuonna tuomarina toimii Eurooppa-tutkija Timo Miettinen.

Arkkitehtiliiton nimeämä esiraati on valinnut ehdokkaat. Helsinkiläisessä Muurimestarin kerrostalossa (2024) on käytetty hengittävää massiivitiiltä ja ilmanvaihto on painovoimainen. Rakennuksen on suunnitellut Avarrus-arkkitehdit.

Vantaan Kuusijärven saunamaailmassa Mer Arkkitehtien suunnittelemat modernit mustat savusaunat (2025) viherkattoineen soljahtavat vanhaan maisemaan.

Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki on puolestaan suunnitellut Liet­tuan maaseudulle The Lost Shtetl -museon (2025), joka kertoo yhdessä yössä vuoden 1941 holokaustissa hävitetystä juutalaisyhteisöstä. Museo on rykelmä toisiinsa kytkeytyviä, harjakattoisia rakennuksia.

Porin SKiB-kampus (2025) on yhdistelmä vanhojen rakennusten peruskorjausta ja uudisrakentamista. Kokonaisuuden takana on JKMM Arkkitehdit.

Miettisen mielestä kohteet ovat teknisesti taitavia, mutta ne myös ilmentävät yhteiskunnallisia ideaaleja: sivistystä, ihmisen luontosuhdetta ja historian muistamista.

”Kyllä sitä on tullut mietittyä uudesta näkökulmasta, että millaista elämää ja yhteiskuntaa nimenomaan rakennukset voivat mahdollistaa”, hän sanoo.

Rakennukset ovat ikkunoita omaan aikaansa, Miettinen sanoo. Arkkitehtuurissa häntä kiehtoo se, miten historialliset rakennukset säilyttävät kansakunnan muistia ja historian jälkiä.

Miettinen on perehtynyt kilpailun kohteisiin asiantuntijoiden kanssa. Hän sanoo yllättyneensä siitä, miten monipuolista yhteiskunnallista keskustelua arkkitehtipiireissä käydään.

”Minulla oli mielikuva, että arkkitehtien melko suljettu keskustelu koskisi teknisiä yksityiskohtia ja materiaaliratkaisuja. Sen sijaan puhuttiin paljon kestävyydestä ja siitä, kenelle rakennetaan ja millaista mallia tai yhteiskuntapolitiikkaa rakentaminen mahdollistaa. ”

Palkintokilpailu on alan yritys lisätä arkkitehtuurin arvostusta ja näkyvyyttä.

Esiraadin puheenjohtaja, professori Panu Savolainen harmittelee sitä, että julkinen keskustelu liikkuu niin usein pintapuolisesti sen ympärillä, onko jokin rakennus ruma vai kaunis.

”Kun tärkein asia on se, että mitä niiden rakennusten pinnan alla piilee näkymättömissä.”

Savolaisen mielestä julkisessa keskustelussa näkyy se, ettei arkkitehtuuria tai rakennettua ympäristöä opeteta peruskoulutuksessa, eikä oikein lukiossakaan.

”Onhan se pikkaisen ihmeellistä, kun ihmiset tekevät usein elämänsä isoimman investoinnin nimenomaan rakennettuun ympäristöön”, hän sanoo.

Savolainen kannustaa ihmisiä haastamaan omaa näkemystään siitä, mikä on kaunista ja rumaa.

”Kauneus ja rumuus eivät ole absoluuttisia totuuksia, vaan ne muuttuvat. Esimerkiksi nykyihmiset keskimäärin pitävät jugendia kauniina, mutta 1970-luvun yleisessä mielipiteessä se oli tosi rumaa.”

Rumuutta käytetään usein myös purkamisperusteena. Siihen se on huono argumentti.

Pitäisi pikemmin kiinnittää huomiota siihen, miten paljon rakennusten purkaminen ja rakentaminen kuluttaa energiaa ja tuottaa päästöjä.

”Meidän pitäisi oppia jo, että arkkitehtuuri on todella kuluttavaa. Kaivamme omaa kuoppaamme uudisrakentamisella.Tällä hetkellä arkkitehtuuria tehdäänkin melko paljon talouden ehdoilla”, professori sanoo.

Timo Miettinen ei voi vielä paljastaa voittajaa, joten kysytäänpä sitten, millainen on hänen lempirakennuksensa ylipäätään. Hän sanoo pitävänsä julkisista rakennuksista, ja erityisesti kirjastoista, koska viettää niissä paljon aikaansa.

”Oodi tarjoaa paljon tekemisen ja olemisen mahdollisuuksia. Helsingin yliopiston Kaisa-kirjasto tarjoaa yhteisiä tiloja mutta myös mahdollisuuden vetäytyä omiin oloihin.” 

Arkkitehtuurin Finlandia 2026 -voittaja julkistetaan 5. lokakuuta.