Metsästäjiä ja keräilijöitä
Elolliset-romaanin näyttämösovitus jää reippaasti plussalle, Minna Kontkanen kirjoittaa.
2
MIN
Iida Turpeisen esikoisromaani Elolliset kertoo tutkimusmatkailusta, keräilystä ja niiden sivuvaikutuksista. Se on tähän mennessä käännetty lähes 30 kielelle. Keskipisteessä on lämpimissä vesissä lilluvien manaattien arktinen lähisukulainen stellerinmerilehmä, jonka kohtalo oli 1700-luvun alkupuolella sinetöity.
Valistusajan varakas eurooppalainen uskoi tieteeseen, Jumalaan ja tutkimusmatkoihin. Kaukomaiden biologiset ja geologiset oliot mitattiin, kuljetettiin Eurooppaan ja museoitiin, koska Raamatun mukaan ihminen oli luomakunnan kruunu.
Romaanin tavoin myös Helsingin kaupunginteatterin kantaesitys Elolliset yltää 2000-luvulle, Siperiasta Suomeen, Pariisiin ja Lontooseen.
Ensimmäinen kohtaus sijoittuu Helsingin eläinmuseoon. Kertoja, nimetön museotyöntekijä (Noora Dadu) esittelee meille stellerinmerilehmän.
Itä-Siperiassa tutkija Georg Wilhelm Steller (Heidi Herala) haaksirikkoutuu purjelaivan miehistön mukana autiosaarelle. Luonnonvoimat ovat valistusmiehelle vain hidaste. Stellerin kiikariin osuu ennennäkemätön eläin, joka nimetään hänen mukaansa.
On ilahduttavaa, että Elollisten näyttämöversion toteuttaa kaupunginteatterin kanssa esityskollektiivi Wauhaus. Kollektiivin yksi käsikirjoittaja Pipsa Lonka ja ohjaaja Juni Klein ovat tätä ennen käsitelleet ihmisen ja muiden elollisten suhteita näytelmissään Toinen luonto ja Peter asui talossa. Jälkimmäinen on vakava draama delfiinistä, jota kylmän sodan aikaiset tutkijat yrittävät turhaan opettaa puhumaan englantia.
Wauhausin näyttämöt ovat Suomen oivaltavimpia. Kliinisesti valaistut kehikkorakennelmat tuovat mieleen eläinmuseoiden dioraamat. Elollisten lavastus-, puku- ja videosuunnittelija Laura Haapakangas ansaitsee suurkiitoksen.
Uutuusnäytelmä on yllättävän komediallinen suhteessa sekä Wauhausin aiempaan tuotantoon että romaanin riipaisevuuteen ja siinä kuvailtuun luontokatoon. Ihmisen aiheuttama sukupuuttoaalto on reaalimaailmassa toki vakavampaa kuin se, että pari tutkijaa vangitsi kerran yhden delfiinin.
Jos hetkittäisen huumorikuorrutuksen on tarkoitus keventää kertojahahmon faktojen vyörytystä, sillä on paikkansa. Näytelmän kokonaisuus jää reippaasti plussan puolelle.
Iida Turpeinen on SK:n kolumnisti.
Iida Turpeinen: Elolliset. Ohjaus: Juni Klein. Käsikirjoitus: Pipsa Lonka. Helsingin kaupunginteatteri (Eläintarhantie 5) 17.3.2027 asti.