Hyvästit Kelalle

Sdp:n Matias Mäkynen visioi uudistusta, jossa valtakunnallista ”päätösautomaattia” ei enää tarvittaisi.

sosiaaliturva
Teksti
Robert Sundman
3 MIN

Valtaosan Kansaneläkelaitoksen eli Kelan tehtävistä voisi siirtää hyvinvointialueille ja työllisyyspalveluista vastaaville työllisyysalueille, ehdottaa Sdp:n kansanedustaja Matias Mäkynen.

”Parin vaalikauden mittaiseksi tavoitteeksi voisi asettaa, että suomalaisten ei enää tarvitsisi asioida Kelan kanssa”, hän sanoo Suomen Kuvalehdelle.

”Etuuspäätökset automatisoitaisiin mahdollisimman pitkälle, ja esimerkiksi työtön saisi ohjauksen ja palvelut aina yhdestä paikasta.”

Kelalla voisi säilyä jatkossakin rooli ”rahan välittäjänä” eli maksu- ja tietojärjestelmien ylläpitäjänä. Käytännössä nykymuotoista laitosta suomalaisille tuttuna palveluntarjoajana ei tämän uudistuksen jälkeen kuitenkaan enää olisi.

”Ylätason tavoitteena olisi Kelaton maailma.”

Mäkynen on yksi eduskunnan nimeämistä Kelan valtuutetuista, joiden tehtävänä on valvoa Kelan hallintoa ja toimintaa. He ovat kaikki kansanedustajia.

Tällä vaalikaudella Kelassa on käynnistetty laaja kehittämisohjelma, jonka tavoitteena on edelleen tehostaa etuushakemusten käsittelyä ja toisaalta myös automatisoida Kelassa tehtävää työtä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Kelan vastuut hoidetaan jatkossa pienemmällä työntekijämäärällä.

Mäkysen mukaan samalla voitaisiin laajemminkin pohtia, mikä Kelan rooli on jatkossa. Suomalaiset voisivat parhaimmillaan saada yhden asiointiluukun vähemmän ja sujuvampaa palvelua, hän sanoo.

Kelan etuudet rahoitetaan verovaroista sekä erilaisista suomalaisilta kerättävistä sairaanhoito- ja vakuutusmaksuista.

Etuusmenot olivat vuonna 2025 yhteensä 17,5 miljardia euroa. Suurimpia eriä ovat sairausvakuutusetuudet kuten sairauspäiväraha ja eläke-etuudet kuten kansaneläke. Lisäksi Kela maksaa esimerkiksi myös työttömyysetuuksia, toimeentulotukea, vanhempainetuuksia, lapsilisiä, opintotukea ja asumistukea.

Sdp:n kansanedustaja luonnehtii Kelaa ”päätösautomaatiksi”, jossa kaikki tapahtuu selkeiden normien mukaan. Asialla on hyvät ja huonot puolensa: päätöksenteko on parhaimmillaan nopeaa ja linjakasta, mutta toisinaan myös joustamatonta.

”Etuusohjeista on yritetty tehdä helppoja soveltaa, mutta toisinaan tämä on johtanut esimerkiksi siihen, että työttömän harrastus- ja vapaaehtoistoiminta tulkitaan työksi”, Mäkynen sanoo.

Hän antaa myös toisen esimerkin. Kun perustoimeentulotuki siirrettiin Kelalle vuonna 2017, kasvoi monien tukea tarvitsevien asiakkaiden etäisyys erilaisiin sosiaalihuollon palveluihin, joita aiemmin saattoi saada samalta ”luukulta”.

Nämä ongelmat Mäkysen mielestä ”Kelaton maailma” parhaimmillaan ratkaisisi.

”Etuuksien käsittely voisi tapahtua sekä hyvinvointialueilla että työllisyyspalveluissa”, hän sanoo. 

Palvelut ja etuudet tuotaisiin näin lähemmäksi toisiaan. Etuuskäsittelyn yhteydessä voitaisiin pohtia, millaista työllisyyspalvelua, hoitoa tai esimerkiksi koulutusta asiakas saattaisi tarvita. 

Virkailijoilla voisi olla enemmän harkintaa asiakkaan elämäntilanteen mukaan. Parhaimmillaan huomioon otettaisiin paitsi asiakkaan myös hänen perheensä koko tilanne. 

”Järjestelmä joustaisi tarvittaessa, mutta myös velvoittavuus olisi perustellumpaa ja reilumpaa.” 

Palveluiden ja etuuksien yhteyttä Mäkynen pitää erityisen tärkeänä.

”Tiedämme esimerkiksi, että terveydentila on merkittävin syy työttömyyden pitkittymiseen. Se puhuisi hyvinvointialueiden suuremman roolin puolesta”, hän sanoo.

”Esimerkiksi päihde- ja mielenterveyspalvelut voisivat olla suuremmassa roolissa.”

Mäkysen mukaan ehdotukselle saattaisi löytyä tukea muualtakin, mutta keskustelua tämänkaltaisista muutoksista käydään Suomessa hänen mielestään liian vähän.

”Sosiaaliturvan yksinkertaistamiselle ja byrokratian purkamiselle on ainakin selvä kannatus”, hän sanoo.

”Ja kansalaiset olisivat varmaan tyytyväisiä, että luukkuja olisi vähemmän.”

Vuosikymmenten mittaan Kelan tehtäviä on pikemminkin lisätty kuin karsittu. Mäkynen näkee, että sekin voisi olla mahdollista. Tällöin järjestelmää kehitettäisiin kuitenkin toiseen suuntaan, eli vastuita lisättäisiin alueiden sijaan pikemminkin valtiolle.

”Vaihtoehtona tälle olisi sitten valtiovetoinen järjestelmä brittien NHS:n [eli julkisen terveydenhuoltojärjestelmän] tyyliin. Se ei kuitenkaan mielestäni sovi Suomeen.”