Pikavoitot voivat käydä kalliiksi

Mitä suomalainen toivoo? Tietysti lottovoittoa, mutta häntä kiinnostavat myös muut oikotiet onneen.

Tarjolla on vinkkejä siitä, miten yhden ruoka-aineen jättäminen karistaa liikakilot pois tai yksi liikesarja saa kunnon nousemaan kohisemalla.

Usko pieneen vaivaan ja suureen hyötyyn on iskostunut niin syvälle, että pari vuotta sitten tehdyssä kyselyssä useampi piti lottovoittoa hyväksyttävämpänä tapana rikastua kuin yrittäjyyttä.

Yrittäjän polku vaurauteen on varmasti monen mielestä pitkä ja työläs. Siinä nähdään myös riskejä, vaikka rahapeleissä menettää euronsa paljon varmemmin.

Sekä ihmiset että valtiot rakastavat oikoteitä. Ongelmana on, että vauraus, luottamus ja toimivat instituutiot syntyvät lähes aina hitaasti.

Valtioiden pitäisi ainakin kyetä vastustamaan oikoteiden houkutusta yksilöitä paremmin. Yhteiskuntia ja valtioiden välisiä suhteita kannattaa rakentaa puurtamalla. Pikavoitot jäävät yleensä hetkellisiksi.

Siitä huolimatta myös valtiot tekevät virheitä. Mitä isompi valtio, sitä isommat virheet ovat mahdollisia.

Sotia käymällä synnyttää harvoin pysyvää hyvää, mutta myös rauhanomaisessa yhteistyössä pitäisi olla malttia edetä askel kerrallaan.

Yhdysvaltojen historia maailmanpoliisina ei ole kaikilta osin puhtoinen, mutta liittolaistensa ja ystäviensä kanssa se on vuosikymmenten mittaan onnistunut rakentamaan luottamusta, josta se on hyötynyt myös itse.

Nykyinen hallinto on murentanut tätä luottamuspääomaa ennätysvauhtia.

Kiristämällä ja painostamalla voi saada kertaluonteista etua kaupankäyntiin, mutta lopputulos saattaa olla, että muut etenevät vapaakauppasopimusten tiellä ja tekevät Yhdysvaltoihin vain näennäisiä investointeja.

Maailman sotilaallisesti mahtavin maa voi sanella ehtoja niille, jotka ovat liian pitkään luottaneet Washingtonista tulevaan tukeen. Edessä voi kuitenkin olla tilanne, jossa myös suurvallan oma etu alkaa kärsiä siitä, että sen sanoihin ei ole luottamista.

Luottamus on kansainvälisessä politiikassa pääomaa samalla tavoin kuin raha taloudessa. Sen kartuttaminen vie vuosikymmeniä, mutta sen tuhlaaminen onnistuu muutamassa vuodessa.

Suomalaisten puurtamisella on saatu paljon aikaan. Vahvuudet eivät ole syntyneet hetkessä. Koulutus, riippumaton oikeusvaltio ja korkea luottamus viranomaisiin ovat vuosikymmenten työn tulosta.

Kaikkea hyvää ei ole rakennettu valtion tai kuntien oman toiminnan varaan.

Demokratian pelisääntöjä on opeteltu äänestyspäivän lisäksi taloyhtiöissä ja yhdistyksissä. Kansalaisjärjestöt ovat osin vapaaehtoistyöhön nojaten tuoneet osallisuutta sinne, mihin julkinen sektori ei ole yltänyt.

Vaikka kansantalous ei jauha entiseen malliin rahaa hyvinvointipalveluihin ja tulonsiirtoihin, pitäisi niukkuuden jaossa puolustaa myös hitaasti pystytettyjä yhteiskunnan tukipylväitä.

Jos säästöissäkin pyritään pikavoittoihin ja jopa ylpeillään niillä, käy helposti kuin Elon Muskin pikataipaleella Yhdysvaltojen hallinnossa. Paljon ehditään rikkoa, mutta säästöt jäävät vajaiksi.